/

 

Lähdin tässä kahvikupponen vieressäni pienelle muistelumatkalle vuoden taakse, ajankohtaan lokakuusta joulukuuhun. En oikeastaan koskaan lue vanhoja postauksiani (en ehdi, vaikka joitain pojasta kertovia juttuja joskus haluaisinkin käydä lukemassa), mutta näin joulun aikaan on mukava tehdä pieni katsaus taakse. Saada lisää joulufiilistä katsellen kuvia ja muistellen, miltä meillä vuosi sitten, viime jouluna, näyttikään!

Muistan, miten ennen ensimmäisen amarylliksen hankkimista (asia, jota olin jo kuumeisesti odottanut!) tuo liljakin alkoi näyttää amaryllikseltä:

030

Kunnes sitten vihdoin:

035

Kyllä tuo valkoinen amaryllis on vain aivan täydellinen joulukukka minulle ja meidän kotiimme. Niin valtavan kaunis ja ihanan kestäväkin! Ostan aina ruukkuversion ja mieluiten kaksivanaisen, josta sitten katkaisen varret yksi kerrallaan maljakkoon. Paljon edullisempi näin kuin ostaa valmiiksi leikkokukkaversioina.

Amaryllisten lisäksi viime jouluna joulukukkinamme nähtiin valkoisia hyasintteja. Ne näyttivät mielestäni erityisen kauniilta noissa valkoharmaissa kipoissa sekä erilaisissa, kirkkaissa kynttilälyhdyissä, maljakoissa ja Hobstar-laseissa – jouluhörhö aina keinot keksii! :D

hyacinth

candles

Joulunaikaan kuului myös ihanista sinisistä hetkistä nauttimista sekä pikkujouluja. Pikkujouluja vietimme viime vuonna ihan keskellä arkipäivää poikani sekä viiden naisen kera. Tänä jouluna taas uusiksi, joulukuun puolivälin paikkeilla! Se on jo perinne.

0102

Vuosi sitten askartelin aina, kun vain vähänkin oli ylimääräistä aikaa. Puuhelmistä ja puutikuista valmistui vaikka ja mitä. Tänä vuonna MioSa. designin tilaukset täyttävät tuon askartelutyhjiön aika tehokkaasti ;).

diy

049

Viime vuonna tutustuin myöskin ensimmäistä kertaa orjanlaakeriin ja ensimmäisenä kotiimme päätyi tämä kellertävän oranssi oksa:

0191

Tykkäsin siitä niin, että joulunpyhiksi ostin kirkkaanpunaisen version ja olipa se kaunis pari joulutyynyni kanssa!

amaryllis1

092

Nytpäs siirryn tästä keittiön puolelle ja aloitan kaalilaatikon valmistuksen; tein sitä viimeksi kuukausi takaperin ja siitä lähtien olemme sitä muistelleet, joten nyt on uuden satsin vuoro! :D Taidan laittaa Frank Sinatran joululaulut kokkailumusaksi, olen kuunnellut niitä tässä kirjoittaessanikin. En ole aina Sinatran joulumusiikista tykännyt, mutta viime vuosina olen huomannut, että on se aika helmi ♥. Näistä kyseisistä joululauluista aistii sen ihanan vanhan ajan joulun tunnelman: kiireettömyyden, stressittömyyden, rauhallisen nauttimisen. Sellaisen lumisen joulumaiseman, jossa isot lumihiutaleet hiljalleen putoilevat valkoiseen maahan samalla kun isä hakee takkapuita, äiti lämmittää glögiä ja lapset kurkkivat jännittyneinä ikkunasta ulos tonttuja etsiäkseen. Taustalla soivat hiljaa joululaulut, takassa ritisee palava puu ja ikkunassa loistavat tähdet.

Joulu ♥

/

 

Kalenterin lehti on kääntynyt joulukuuhun – ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää teille! ♥

Ja kiitos, että edelleen jaksatte näitä juttujani käydä lukemassa, vaikka blogi on pysynyt hieman normaalia hiljaisempana. Tosin en tiedä, onko tämä postaustahti ihan pysyvääkin sorttia. Mahdollisesti, sillä ainakaan 30 postausta/kuukausi -tahtiin en taida enää ehtiä. Kaksi viikkoa on vielä kiireitä MioSa. designin parissa ja eräs kiva kokkolalainen hyväntekeväisyysjuttukin, johon minua pyydettiin, on tuloillaan – jälkimmäisestä kerron teillekin myöhemmin lisää!

Eli kun täällä on tehty ympäripyöreää työpäivää kotiäitiyden ja -elämän ohella, niin kotisiivouspalvelu on ollut yksi tämän vuoden onnistuneimpia päätöksiämme. Vaikka se tehtiin vasta loppuvuodesta, niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Olemme nauttineet tuosta herkusta nyt marraskuun ajan ja voi että ♥. Kolme kertaa on siivooja käynyt ja melkein olen itkenyt – onnesta. Poika on ollut vanhempieni luona ja minä työhuoneessani töitä tehden samalla, kun koti on puhdistunut. Olen jo jonkin aikaa tuota päätöstä mielessäni pyöritellyt ja eräänä lokakuun iltana taas työt klo 22 lopetettuani laitoin samantien siivoojalle viestiä. Viesti kuului jotakuinkin näin: Milloin pääsette tulemaan, tarve niin pian kuin mahdollista! :D

Miksi kotisiivouspalvelua tunnutaan jotenkin häpeiltävän? Mieltääkö joku sen vielä laiskuudeksi? Olisiko se kuitenkin elämästä nauttimista, keskittymistä itselleen mielekkäisiin asioihin? Että pitäisikö se sittenkin mieltää enemmänkin viisaudeksi? :D Itse sanoin viimeksi eilen miehelleni, että tunnen ansainneeni tämän 200 % ja piste. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että minulta jää aikaa joskus iltaisin vain olemiseen tai joskus päivisin vain poikani kanssa hassutteluun. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että delegoin omia töitäni muille; vaikka sitten vieraille ihmisille. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että täällä tuoksuu kaksi kertaa kuussa putipuhtaalta, vaikka minä en ole tehnyt asian hyväksi mitään. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että tunnen tämän järjestelyn ansiosta entistä suurempaa iloa arjessa. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että kannatan paikallista yrittäjyyttä.

005

Hieman jännitin kertoa asiasta mummulleni, sillä ikäihmiset näkevät nämä asiat ehkä toisin. Mummuni on ollut aina kotona ”töissä”: huolehtinut ruuat pöytään ja kodin puhtaaksi sekä kasvattanut siinä samalla kaksi poikaa. Ajattelin, että mummu ei ehkä ymmärrä asiaa siten, että tuon lisäksi minä teen tässä vielä palkkatyötä eikä se ole sen helpompaa, vaikka työpaikkani oman kodin katon alla sijaitseekin. Yllätyksekseni mummu tokaisikin heti, että mahtava asia! Ja samaan hengenvetoon Sää teet muutenkin ihan liikaa töitä!

Mies hieman arkaillen lokakuussa kysyi, että onko tämä nyt pysyvä järjestely, että siivooja käy kahden viikon välein. Tuohon en osaa oikein vieläkään vastata, mutta vielä kerran tälle vuodelle he tulevat, sillä joulusiivouksen ostan heiltä myös. Joulusauna ei tunnu pätkääkään epäonnistuneemmalta, vaikka en ole itse niitä lauteita puhtaaksi kuurannutkaan! Minun tämän joulun suunnitelmani on rentoutua, nukkua hyvin päikkäreitä myöten sekä laiskotella! ♥ Tuohon komboon ei mahdu ajatuksia siivoamisesta.

koti

Olohuoneemme on vähän hyrskyn myrskyn; tavarat ja taulut seilaavat siellä sun täällä. Onpa osa tauluista lattiallakin, seinään nojailemassa… Odotamme nimittäin erästä olohuoneen huonekalua saapuvaksi, joka toivottavasti vihdoin ensi viikolla saapuu! Sitten alkaa olohuoneen sisustaminenkin, kun kalusteet alkavat olemaan paikoillaan. Jännittyneenä täällä jo odottelen enkä malta odottaa (joulu)olohuoneemme valmistumista!

Mies ja poika lähtivät vielä iltaulkoilulle ja minulla on edessäni ei-niin-mukava puuha. Nimittäin muutaman kuukauden rästihommat kirjanpidon tiimoilta… Vaikka olen jo vuosia käyttänyt tilitoimistoa, jää tässä itsellekin tiliotteiden tulostamista ja miljoonien kuittien tulostamista, kopioimista sekä lajittelua tehtäväksi. Ehkä kaikki eivät noita jälkimmäisiä itse edes tee, vaan sysäävät tilitoimistolle, mutta itse en vain kykene viemään sinne sellaista epämääräistä paperikasaa setvittäväksi. Mutta on se jännä juttu, miten tätä tulee välteltyä aina viimeiseen asti – aivan kuin aikoinaan tenttiin lukemista, haha! Silloin jopa siivoaminenkin oli maailman parasta! :D

Näistä arkisista ajatuksista joulukuuhun!

/

 

Ensimmäinen adventtisunnuntai on täällä ja joulunodotuksen kynttilä on syttynyt! ♥

Tosin mitään varsinaista adventtikynttelikköä meillä ei oikeastaan ikinä ole, kynttilöitä poltellaan muutenkin tämän tästä ja vähän joka nurkalla. Onko teillä adventtisunnuntaina jotain tiettyjä perinteitä – ehkä jopa joka sunnuntaille omansa?

adventtisunnuntaina

Tänään on ollut mukavan leppoisa päivä! Olimme ulkoilemassa; teimme lumitöitä ja yritimme saada eilen tehtyyn lumilyhtyyn kynttilän palamaan (melkoinen viima ollut!). Joulumessuilla kävimme ja olen vähän järjestellyt kotona tavaroita paikoilleen. Saimme myös pikkujoululahjat ja lahjanantajien kanssa kahvittelimme ja herkuttelimme mokkapaloilla. Lisäksi olen keskittynyt ihastelemaan ikkunoista näkyviä upean valkoisia lumimaisemia! ♥ Niin kovasti toivon, että nämä maisemat ovat ilonamme myös jouluaattona! Mutta kaiken varalta olen ahminut näkymiä muistiin… Kyllä talveen kuuluu lumi ja piste.

adventti

Ensimmäinen joulukukkahankintakin tälle vuodelle tuli muutama päivä sitten tehtyä! Rikoin perinteen ja valkoisen amarylliksen sijaan ostinkin ensimmäisenä valkoisen hyasintin. Tämä oikeastaan siksi, että kaupassa oli tuolloin vain punaisia amarylliksiä. Onhan sekin toki kaunis, mutta valkoinen on oma lempparini! Ensi viikolla täytyy metsästää sellainenkin, vaikka mummuni toissapäivänä sanoikin, että mitä sää nyt jo niitä ostat, nehän lakastuu monet kerrat ennen joulua :D. Mutta täytyyhän niitä olla koko joulukuun ajan! On niin lyhyt tämä joulukukkasesonki, että päivääkään ei saa kulua ilman.

032

017

En tiedä teistä, mutta kun katson tuota olohuoneen ikkunoista avautuvaa lumista metsämaisemaa, kuulen sellaista harrasta joulumusiikkia! ♥ Ikkunatähtien kera näkymä on jotenkin niin ihanan jouluinen. Mulla on sellainen hassu haave, ollut totta puhuen joka joululle, että istuisin jonain iltana touhukkaan päivän päätteeksi olohuoneen sohvalla jouluvalojen ja kynttilöiden loisteessa joitain tunnelmallisia joululauluja kuunnellen. Sellainen pieni tuokio, ilman muita ääniä tai valoja (telkkari ehdottomasti kiinni!) ja mies seuranani. Tuosta olen haaveillut jo vuosia ja jo ajatus siitä jotenkin piristää mieltä. Miksi ihmeessä se on sitten jäänyt toteuttamatta? Noin pieni asia, helppohan se olisi toteuttaa! Jouluaattoilta olisi ihana päättää tuolla tavoin ja tänä jouluna siitä jo miehelle vihjasinkin. Joten ehkä se pääsee toteutukseen tänä jouluna! Jos vain eräs malttaa pitää telkkarin kiinni… ;)

adventtisunnuntai

037

Takkatulestakin ehdimme jo tässä päivällä nauttimaan; takkaluukku täytyykin muistaa putsata lähipäivinä. Vaikka takkamme on ihan valkoinen, se ei koskaan nokeennu, mutta takkaluukku nokeentuu sitten senkin edestä. Lasia on kuitenkin helpompi puhdistaa kuin maalipintaa.

Jotenkin nämä ihanan lumiset ja jouluiset maisemat ovat saaneet aikaan sen, että odotan kuumeisesti Kauneimpia Joululauluja. Se tunnelma kirkossa on jotenkin niin ihanan lämmin ja juhlava, musiikki soi upeasti ja kaikki vauvasta vaariin viihtyvät. Parin viikon päästä pääsee niistäkin nauttimaan! Nyt täytyy hyödyntää joka hetki ja kuunnella joululauluja aina kun siltä tuntuu, sillä joulun jälkeen meillä ei niitä enää kuunnella. Tällaista tänne tänään! Nytpäs riennän tästä ruuanlaittoon: kanat, riisit, sipulit, paprikat ja pekonit uuniin. Ruuan jälkeen ajattelimme vielä pyörähtää kaupungilla. Tunnelmallista ensimmäistä adventtisunnuntaita Sinulle!