/

 

Syksy ja koko loppuvuosi oli niin kiireistä ja työntäyteistä aikaa, että perheemme yhteinen aika (omasta ajastani puhumattakaan) oli hyvin kortilla. Niinpä tämä loppiaisen myötä syntynyt pitkä viikonloppu oli enemmän kuin tervetullut! Tässä viikonloppuna, kuten myös joululomalla, olen hieman paikkaillut noita viime vuoden puolella olleita kiireitä ja viettänyt aikaa perheeni parissa. Olemme viettäneet hyvin rentoja päiviä kotosalla: olemme tehneet paukkupakkasissa pari pikaista happihyppelyä/päivä, polttaneet ahkerasti takkaa sekä löytäneet ohjelman, jota voimme kaikki yhdessä seurata! Hoksasin nimittäin viikolla, että poika tykkää Hauskoista kotivideoista ja niinpä tallensin muutaman ohjelman digiboxille. Torstai-iltana istahdimme sitten kaikki sohvalle kotivideoita tuijottelemaan, viikonloppuherkkuinamme suolatikut. Poika hihkui moneen kertaan todella riemuisan äänekkäästi ja hoki ohjelman aikana ainakin kolme kertaa Minä tykkään tästä, äiti/isi! Sanoin miehelle, että tästä täytyy tehdä tapa; perjantai-iltojen yhteinen ohjelmanumero!

012

Pitkä viikonloppu on saanut aikaan myös sen, että on ollut aikaa lueskella lehtiä. Uusin Avotakka tupsahtikin viikolla juuri sopivasti postilaatikkoon. Olen tehnyt myös erään löydön: löysin Syke-sarjan. En ollut aiemmin siitä kovin paljoa edes kuullut, mutta tällä viikolla innostuin googlettelemaan sitä, kun etsin jotain sarjaa Emmerdalen taukoa paikkaamaan. Niinpä löysin tämän ja täytyy sanoa, että paras kotimainen sarja pitkiin aikoihin! Olen täysin koukussa ja harmittelen, että ensimmäiset kolme kautta ovat jo poistuneet Yle Areenasta. Katselen siis neljättä eli viimeistä kautta ja siitäkin on enää kaksi jaksoa katsomatta :D. Melkoinen maraton ollut siis iltaisin… Mies on katsellut tv:stä omia sarjojaan ja minä kuulokkeet korvilla tabletilta Sykettä. Eilen illallakin katsoin niitä puoli yhteen! Voitteko kuvitella; minä, joka olen nukahtanut viime aikoina lähes poikkeuksetta viimeistään iltakymmeneltä! Katsoimme ensimmäisen jakson miehen kanssa yhdessä, mutta sen päätteeksi hän sanoi, ettei pidä sairaalasarjoista, hahah! Niinpä se päätyi vain minun seurattavakseni. Ihmettelen, miten kukaan tuttu ei ole mainostanut sarjaa minulle… Aivan huippu, suosittelen! Sattuuko joku muuten tietämään, mistä saisin katsottavakseni ensimmäiset kolme kautta? 

Katsoin illalla mm. sen jakson, jossa hoitaja erehtyi luulemaan valkotakin napannutta eläköitynyttä (Alzheimeria sairastavaa) eläinlääkäriä sairaalansa lääkäriksi! Ja kun tämä entinen eläinlääkäri luuli potilasta koiraksi :D. ”Jaa 25-vuotias! No eipä tässä enää taideta mitään tehdä, piikille vain!” Olen yksinäni täällä hihitellyt tuolle kohtaukselle… Harmi, kun mies ei katso sarjaa, niin ei voi jakaa näitä juttuja, mutta onneksi te olette täällä ja teistä varmasti joku muistaa tuonkin kohtauksen? :)

olohuone

Eilen meillä oli tosiaan miehen kanssa vuosipäivä ja kävimmekin ulkona syömässä. Tällä kertaa tosin poika oli mukana :D ♥. Kun hän oli lopettelemassa ruokaansa, kysäisi Saanko minä kohta jäätelöä ja siihen laitetaan nonpalelleja? Ja se keskittynyt ilme, kun söi jäätelöpalloaan niiiiin hartaasti. Siinä me häntä katselimme ja minä mietin, voiko ihanampaa ollakaan ♥.

029

Tänään olisi ohjelmassa kauppareissua ja sänkykaupoilla pyörimistä. Ehdimme loppuvuodesta karsia vaihtoehdot kahteen ja niitä pitäisi nyt vielä vertailla ja testailla. Tuntuu jotenkin niin pöljältä ottaa hyvää nukkuma-asentoa kaupassa! Minä olen tykästynyt näistä vaihtoehdoista kalliimpaan (hintaeroa jopa tonni); en ymmärrä miksi mulle käy aina näin, että valitsen sen kalliimman, vaikka en edes tietäisi hintaa! Nyt täytyy enää kääntää miehen pää, hän kun ottaisi lähes aina sen edullisemman :D. Laatu maksaa -fakta on jo jonkin verran häneen juurtunut, mutta on mulla vielä työnsarkaa! Ei ole muuten helppo homma, kaksi jästipäätä vastakkain, mutta aina kannattaa yrittää… Tavoitteena on kuitenkin laittaa uusi sänky tilaukseen tässä kuussa, nykyinen on tullut meillä tiensä päähän ja lasken jo öitä vaihtoon. Uuden sängyn myötä saamme myös 20 cm lisäleveyttä sängylle, jei! Eivätkä nämä rahat todellakaan hukkaan mene: ihminen viettää sängyssä kuitenkin kolmasosan vuorokaudestaan ja sänky ei kuitenkaan ole sellainen hankinta, jota uusittaisiin parin vuoden välein!

Kaupunkireissun lisäksi meidät on kutsuttu veljeni ja hänen tyttöystävänsä luokse. Huomiseksi olemme kaavailleet pulkkamäkipäivää, kun pakkanenkin on lauhtunut ja lunta satanut yöllä hieman lisää. Aina sitä haluaa tuolle pienelle jotain kivaa järjestää ♥.

Ihanaa viikonlopun jatkoa teillekin!

/

 

Vaikka onkin kaukainen
Satain vuotten takainen
Silti aina läheinen
Tule joulu kultainen

Aatonaatto; enää tämä päivä (tai oikeastaan ilta) aikaa odottaa joulua. Sitten se kauan odotettu päivä on täällä ♥. Mietiskelin päivällä rommirusinarahkaa valmistaessani, että kumpikohan ilta on kivempi: aatonaaton ilta vai jouluaaton ilta. Molemmissa on kieltämättä puolensa ja molempiin sisältyy ihania asioita, kuitenkin keskenään hyvin erilaisia. Tämä ilta on vielä täynnä odotusta; sellaista ihanan kutkuttavaa tunnetta ja sitä tietoa, että jouluaatto on vielä edessäpäin. Huomisillassa on kuitenkin se oma taikansa, kun ihana, kauanodotettu päivä on takana ja käsillä. Tämä ilta sisältää vielä jotain pientä puuhastelua, jouluaattoiltana vain ollaan ja nautitaan käsillä olevasta hetkestä.

Jouluaatto koostuu mielestäni monesta pienestä, ihanasta hetkestä. On se aattoaamuun herääminen ja saunan päälle laittaminen; se on jouluaaton ensimmäinen askare. Jouluaattoaamiainen ja sen jälkeen jo startannut Joulupukin Kuuma linja, sohvalla saunan lämpenemistä odotellessa. Jouluaattoaamun saunaan kuuluvat kynttilänvalo sekä joulumusiikki. Saunan jälkeen alan yleensä kattamaan pöytää jouluateriaa varten ja mies käy sytyttelemässä pihalle kynttilät. Poika saa tässä vaiheessa avata yhden lahjan, jotta joulupukin odottaminen ei tuntuisi niiiiin pitkältä. Yksi ihana hetki on se, kun vieraat iltapäivällä saapuvat ja käymme joulupöytään; jouluruoka maistuu aattona niin hyvältä! Syödään kaikessa rauhassa joulumusiikkia kuunnellen ja nautiskellen, ei ole mihinkään kiire.

Jouluaterian jälkeen saamme vieraaksemme joulupukin ja sitä odottavat varmasti sekä meidän pieni poikamme että myös aikuiset! Tiedän perheitä, joissa käy joka joulu joulupukki, vaikka talossa ei lapsia olekaan. Ymmärrän tuon hyvin ja uskon, että meille tulee käymään samoin – on se joulupukki niin odotettu ohjelmanumero!

Joulupukin vierailun jälkeen luvassa on lahjojen avaamista ja niiden ihastelemista. Erityisesti pojan ilon seuraamista! Jossain vaiheessa, kun maltamme, käymme vielä kaikki yhdessä kahvipöytään. Kun ilta alkaa olla pidemmällä, siirtyvät kaikki pikkuhiljaa omiin koteihinsa aattoillan viimeisistä hetkistä nauttimaan. Jouluaattoillassa on se oma taikansa, jota en osaa kuvailla. Siinä olennaista on kuitenkin sellainen väsähtänyt, mutta hyvin onnellinen tunne. Jouluvaloin ja kynttilöin valaistu koti. Se fiilis, kun päivän vaatteet vaihtuvat yövaatteisiin. Käpertyminen sohvalle suklaan ja ehkä viinilasillisen kera, yhdessä oman ♥ kanssa.

032

Meillä on tänään pariinkin otteeseen näyttänyt tuolta kuin yläkuvassa. Poika on leikkinyt leikkejään, pomppinut sohvalla ja tehnyt majoja ja sen sellaista. Meni kisun viereen samalle tuolille, otti istuinosan pois ja hoki naukuvalle kissalle Älä huoli Ittoo, tämä on vain astonautti!

004

Teimme pojan kanssa harrastuksessa tuollaisen joulupallon, joka on päässyt koristamaan orjanlaakerin oksaa:

joulu

Muutamina jouluina on tullut testattua erilaisia juttuja, mutta tänä jouluna tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että on selvillä, mikä kannattaa ja mikä ei. Enää ei tarvitse testailla. Ehkä nämä on sitten omien jouluperinteidemme luomisia? Tarkoitan näillä niinkin pinnallisia juttuja kuin mitä joulukukkia haluan ostaa, mitä jouluruokia meillä kannattaa tehdä (esim. kalat eivät kuulu joulupöytäämme, koska ne jäävät syömättä); ennen kaikkea mitä kannattaa tehdä itse ja mitä kannattaa ostaa valmiina. Turha stressata ja tehdä kaikkia itse; saa vallan hyvin mennä sieltä, mistä aita on matalin!
Yksi tähän kuuluva asia on kinkun paistaminen. Lapsuudenkodissani oli ihana aattoaamuna herätä kinkun tuoksuun; se loi sen joulufiiliksen heti herättyäni. Tässä kodissa olemme kerran paistaneet kinkun yöllä ja kerta jäi viimeiseksi. Koneellisen ilmanvaihdon vuoksi makuuhuoneessa tuoksui kinkku koko yön niin voimakkaasti, että tämä tarkkanenäinen oli hereillä lähes koko yön :D. Joten, meillä joulukinkku paistetaan aina aatonaattona: tänä aamuna laitoin kinkun uuniin ja hetki sitten mies nosti sen pöydälle jäähtymään. Näin saamme herkutella sitä aina aatonaattoiltaisin – niin hyvää ruisleivän ja miehen vanhempien tekemän sinapin kera, oi oi!

059

Pieniä lahjakoreja on ilmestynyt olohuoneeseen sinne tänne. Poika on antanut lahjojen olla rauhassa, kun olemme kertoneet, että tonttu on pikkuhiljaa tuonut niitä jo, sillä joulupukki ei millään jaksa kantaa kaikkia huomenna.

ikkuna

Muistan, miten loppukesästä ja syksyllä olin ihan tympääntynyt olohuoneeseemme. Tuntui, etten viihdy siellä lainkaan, sillä se oli niin keskeneräinen emmekä saaneet päätettyä, mitä säilytyskalustetta sinne hankkisimme. Nyt viimeisen viikon aikana olen nähnyt huoneen ihan toisin silmin ja olen nauttinut suunnattomasti istuskella sohvalla (sohvakaan ei tympäise enää juurikaan!) ja katsella ympärilleni. Suurimmaksi osaksi tämä on joulukuusen ansiota, sillä tuossa paikallaan kuusi on muodostanut olohuoneesta ikään kuin oman tunnelmallisen sopen, joka on erillään keittiöstä ja ruokailutilasta. Saapa nähdä miten käy, kun kuusi tammikuussa lähtee! Onneksi sitä ei tarvitse miettiä nyt. Tässä nurkkauksessa on tämän hetken lempipaikkani olohuoneessa ja yritän aina iltaisin ehtiä varaamaan sen ennen miestä :D.

079

068

Täällä laitettiin sauna päälle tänäkin iltana ja sama toistuu aamulla. Nyt tehdään hetken mielijohteesta kaikkea ihanaa, mikä vain sattuu huvittamaan! Ollaan ja möllötellään, nautitaan toisistamme kiireettömästi ja ollaan läsnä. Syödään vuorotellen kinkkua ja suklaata, nukutaan yhteispäikkäreitä, haahuillaan yövaatteissa aamusta iltaan jos siltä tuntuu eikä unohdeta nelijalkaisiakaan lapsia – hekin ovat hemmottelunsa ansainneet!

Jään pienelle joululomalle, mutta sitä ennen haluan toivottaa teille kaikille mitä ihaninta joulua! ♥ ♥ ♥

Tule joulu kultainen ♥

/

 

Siinäpäs viime päivien tapahtumat pähkinänkuoressa! Nimittäin kun kauan odotettu joululomani viime keskiviikkona alkoi, olin illalla yli 39 asteen kuumeessa… Torstaina vielä ajattelin, toivunkohan tästä koskaan, mutta kun tämä sunnuntai koitti, koin oloni jo varsin energiseksi eikä sohvaa ole kulutettu enää yhtään! Kunhan malttaa pari kokonaista päivää lähes ainoastaan makoilla ja lepäillä, talttuu tauti jos toinenkin. Levolle täytyy antaa aikansa, muuten tauti pitkittyy eikä jälkitautienkaan kanssa ole leikkimistä.

Poikakin sai influenssan, mutta luojan kiitos, huomattavasti lievemmän kuin minä. Nytkin on painimassa isänsä kanssa, joka on ainakin toistaiseksi pysynyt terveenä. Taisi luonto järjestää asian näin, sillä en tiedä mikä kaaos täällä olisi ilman miehen kotihengetär-roolia – ei uskalla edes ajatella! Nytkin olohuoneesta ehti muodostumaan yhdistetty leikki-, olo- sekä makuuhuone ja huone oli vielä eilen illalla myös sen näköinen. Tänään olen pyykännyt ahkerasti, kuskaillut tavaroita paikoilleen ja saanut vaatehuoneen lattian näkyviin vaatteiden alta… Aion pestä vielä kaikki sohvan tekstiilit; ihana saada puhdasta tämän sairastelun jälkeen! Kokosimme aamupäivällä myöskin olohuoneen uuden hyllyn; vain huomataksemme, että yksi hyllyyn kuuluva kaappi puuttui kokonaan! Voi että ärsyttää tällaiset ylimääräiset jutut, joita saa sitten selvitellä ja taas odotella uutta toimituspäivää… Jouluksi ei taida siis tulla valmista, mutta eipä sillä loppujen lopuksi niin väliä olekaan; joulu tulee hyllyistä huolimatta ja joulun tärkeimmät asiat muodostuvat täysin toisenlaisista asioista.

002

Koneella olen ollut viimeksi keskiviikkona viimeisiä tilauksia postitellessani ja sen kyllä huomaa, sillä kymmensormijärjestelmä takkuaa ja huolella! Enpäs muista moista tällaista neljän päivän tietokonetaukoa; siitä on kyllä aikaa. Joulunpyhinä on kyllä heti luvassa toinen tauko, sillä pyhät aiomme viettää ihan perheen kesken ja puhelimella somettamisetkin jäävät hyvin minimiin.

Itselläni ei ollut eilen vielä hirveästi ylimääräistä energiaa, mutta keksin kivaa puuhaa poikaa ajatellen ja niinpä hän innoissaan kasasi isänsä kanssa joulukuusen. Se jäi eilen vielä ikkunanurkkaukseen nököttämään, mutta tänään oivalsin, että ei sen paikka tänä vuonna olekaan tuolla! Tämähän on tämä minun jokajouluinen pähkäilynaiheeni – eräänlaiseksi jouluperinteeksi voisi kai jo kutsua, heh! No mutta, nyt kuusi on omalla paikallaan valot yllään ja seuraava ohjelmanumero onkin sen koristeleminen. Se on tänä vuonna jotenkin niin ainutlaatuista, sillä tällä kertaa siihen osallistuu pieni poikammekin ♥. Viime joulunakin toki, mutta oli se silti erilaista alle kaksivuotiaan kanssa.

kuusi

Kieltämättä eilen masensi aika lailla, että joulunodotukselleni kävi näin ja missasin monta mahdollista fiilistelypäivää, mutta minkäs tälle mahtaa! Nyt kun mennään kovaa vauhtia joulua kohti ja aikaa on enää alle viikko, täytyy tehdä vain olennaisimmat ja jättää kaikki ylimääräiset puuhastelut pois. Ja muistaa, mikä joulussa on itselleen ja omalle perheelleen tärkeintä. ♥