/

 

Tein jokin aika sitten parit heräteostokset kotiimme ja se kannatti!

Maljakkoa en oikeastaan olisi tarvinnut, mutta kun näin tämän sävyn, oli tuote ostoskorissa ennen kuin huomasinkaan! Kyseessä on Cooee Designin pallomaljakko sävyssä sand. Näitä tuntuu olevan Instagram pullollaan, mutta lähinnä valkoisia, mustia ja harmaita versioita. Jonkin verran näkee myös upeita vaaleanpunaisia pallomaljakoita. Tähän sävyyn en ollut aiemmin törmännyt enkä edes tiennyt tämän olevan Cooee Designin, sillä sitä ei lukenut tuotekuvauksessa ollenkaan! Vasta maljakon saavuttua luin tuotelapusta kyseisen nimen. Oma maljakkoni on kokoa 20 cm eli taitaa olla kookkain näistä? Yhden kukan maljakoita kaapista löytyy jo enemmän kuin tarpeeksi, isompia maljakoita vähemmän. Tämä tuli kyllä niin jäädäkseen, kunhan vain pysyy ehjänä vauhdikkaan pikkumiehen ympärillä. Silti tuli jotenkin aavistuksen huono omatunto, sillä minulla on jo niin monta maljakkoa… Päätin sitten ratkaista tämän asian niin, että laitan kiertoon kolme jotain pienempää, niin tällekin löytyy kaapista tilaa! Tosin ei sitä kaappiin ole ostettu eikä kyllä sinne heti päädykään, niin upea tämä on! Viime vuosina olen huomannut, että kaikki maljakot eivät ole osoittautuneet käytännössä kuitenkaan niin mieluisiksi kuin ostohetkellä ajattelin, joten sellaiset on syytä päästääkin uusiin koteihinsa. Näin sinne kaappiin jää lopulta vain sellaisia superihania yksilöitä! Ajattelen myös niin, että koska minulla ei ole koriste-esineitä, niin käyttöesineitä saa sitten ollakin hieman runsaammin.

Maljakon sävy ei ole lämmin, vaan tuollainen upean viileähkö hiekka. Ehkä jopa ruskean ja harmaan sekoitus. Aika hyvin ja todenmukaisena sävy toistuu näissä kuvissani. Maljakon pinta tuntuu kivan mattaiselta. Nyt alkuun maljakkoa pääsi koristamaan yksi oksa viime viikonlopun synttärikimpuistani. En malta odottaa, että saan ensi kuussa koota tähän jonkin ihanan simppelin pääsiäiskimpun! Ehkä se on taas tulppaaneja ja pajunoksia, viime vuoden Pääsiäisviikon kimppu -postaukseni tapaan.

Toinen heräteostokseni maljakon kaveriksi oli tyynynpäällinen! Näitäkin jo pari löytyy, mutta tällä hetkellä tyynynpäällisistämme edullisimmat näyttävät jo jonkin verran kulahtaneilta. Joskus haluaa ostaa kotiin pienen tekstiilipiristyksen esim. vitosella, mutta ostoshetkellä ei voi tietää, miten tyynynpäälliselle käy pesussa. Itse nimittäin ihan surutta pesen tyynynpäällisiä, sillä ne ovat päivittäisessä käytössä pään alla, kuten tyynynpäälliset yleensäkin… Noita hyvin edullisia versioita olen ostanut sekä Kodin Ykkösestä, Ikeasta että H&M:lta. Etenkin Kodin Ykkösestä ostamani näyttivät aika kurjilta ensimmäisen pesun jälkeen: tyynynpäällisen mustat osat olivat selvästi haalistuneet. Joten ehkä niistä raaskii paremmin luopua, kun on jotain uutta ja laadukkaampaa tilalle.

Näitä Chhatwal & Jonssonin tyynynpäällisiä olen katsellut sillä silmällä jo vuosia, mutta aiemmin ei ole vain tullut hankittua. Mm. Lisbet e. -blogissa olen ihastellut näitä säännöllisesti. Merkin tyynynpäällisistä erityisesti pellavainen Ikat Kerela -sarja on ihastuttanut ja nyt päätin värinkin ex tempore: vaaleanpunaista! ♥

Pilkistää kivasti mustavalkoisten kavereidensa lomasta! Tästä voin kyllä myös heti sanoa, että hyvin pitkäikäinen hankinta tuli tehtyä, vaikkakin heräteostoksena. Mites muuten, oletteko pesseet näitä tyynynpäällisiä koneessa ihan menestyneesti? Meillä mies tuumasi, kun mietin ääneen, että pysyyköhän ihan hyvänä konepesuista huolimatta, että Jaahas, kertakäyttöpäällinen! Heh, tuskinpa vain :D.

Tässä pöydällä tämän hetken lempisävyjäni (vaalea puu vain puuttuu) ja tuntuu, että nyt on löytynyt ne kaikkien aikojen lempparisävyni kotimme sisustukseen. Jännä nähdä, mikä tilanne on muutaman vuoden päästä, kun tämä tunne on nyt näin vahva! Mitä mieltä sinä muuten olet – kannattavatko heräteostokset useimmiten vai eivät?

Nyt suuntaamme tästä pojan kanssa arskat nenällä ulkoilemaan; ihanasti alkoi aurinko nyt iltapäivästä paistelemaan!, ja sitten sisälle laittautumaan. Jouluihminen muistelee joulupukkia maaliskuussakin: on se vain eri kiva näin aikuisenakin, kun muistaa erinäisillä lahjakorteilla. Tänään suuntaamme miehen kanssa joulupukin vinkistä Wanhaan Lyhtyyn illalliselle! ♥

Ihanan leppoisaa lauantaita teillekin!

/

 

En muista, että edellisessä kodissamme olisi ollut viherkasveja ollenkaan. Tuolloin elettiin vuosia 2007-2010. Leikkokukkia kotonamme näkyi kuitenkin tasaisin väliajoin. Muistan, että elin tuolloin sellaista ei vihreää -kautta ja se ulottui jopa viherkasveihin asti :D. Lapsuudenkodissani oli aina useita viherkasveja ja on edelleen. Tämän kotimme valmistuttua aloin pikkuhiljaa innostumaan taas viherkasveilla sisustamisesta; tarkalleen ottaen vuonna 2011. Kotonamme kävi pyörähtämässä muutamiakin yksilöitä aina rahapuusta muihin mehikasveihin. Halusin aloittaa pienehköillä viherkasveilla ja katsoa, miten ne kotiimme istuvat ja tykkäänkö niistä ylipäätään. Noista kyseisistä viherkasveista ei ole enää yhtäkään jäljellä; onnistuin tappamaan kaikki. Aina kastelen joko liikaa tai vastaavasti unohdan kastelun liian pitkäksi aikaa…

Eräässä bloggaajaporukassa, johon kuulun, on kuukausittain vaihtuva sisustusteema. Tässä kuussa minäkin ehdin ja innostuin lähtemään mukaan! Tämän helmikuun teeman keksi Oblikin Jutta, joka haastoi meidät kertomaan kotimme vihersisustuksesta: Oletko aina ollut intohimoinen vihersisustaja vai onko viimeisen vuoden aikana kasvit vallanneet kotia enemmän kuin ennen? Missä kaikkialla ja miten vihreää kodissasi esiintyy?

Mehikasvien lisäksi kotonamme pyörähtäneitä viherkasveja ovat olleet mm. pullojukka (vanhempi kissa söi lehdet) ja rönsylilja (unohdin kastella). Vanhin viherkasvini on ihanan armollinen palmuvehka, joka on elellyt meillä jo noin viitisen vuotta. Uskallan väittää, että tässä on sellainen viherkasvi, jonka lähes kaikki saavat pysymään hengissä. Tykkää kuivahtaa kasteluiden välillä, joten sopii ainakin minun viherkasvikseni vallan mainiosti!

Olen aika laiska vaihtamaan multia ja palmuvehkakin sai uudet mullat vasta kaksi vuotta sitten… Se innostuikin siitä aika lailla, kuten Villiintynyt palmuvehka aulassa -postauksestani näkyi. Nyt voisi olla paikallaan tehdä sama temppu ja ehkä siirtää se samalla aavistuksen suurempaan ruukkuun.

Viime kesänä ostin hetken mielijohteesta ison palmun. Silläkin uhalla, että tämä ei olisi hoidossani kovinkaan pitkäikäinen. Talvella raasu kärsikin kovia ja nähtäväksi jää, onko tästä enää kesällä mitään jäljellä. Nuorempi kisuneiti on ottanut tehtäväkseen lisätä ruokavalioonsa vihreää juurikin tämän palmuni muodossa, kuten kuvasta näkyy:

Siellä täällä näkyy tuollaisia poikkinakerrettuja lehtiä ja pieniä hampaanjälkiä, oi voi… Nooh, totta puhuakseni en ole tykännyt tästä palmusta niin kovasti, että hirveästi surettaisi sen menetys. Jotenkin se ei niin istu näihin suomalaisiin maisemiin :D

En muutenkaan suhtaudu viherkasveihin niin kovin vakavasti. Mitä sitten, jos ei saa jotain niistä menestymään! Tietääpähän sitten, kun on testannut. Kaupat on pullollaan uusia ja valinnanvaraa riittää. Viime kesänä ostin Ikeasta aivan ihanan Ruokailutilan vihreä nurkkaus -postauksessani näkyneen fiikuksen ja sen lehtien putoaminen kyllä harmitti, vaikkakin niiden putoaminen kuuluu asiaan. Tympäännyin siihen kuitenkin niin paljon, kun oli pudottanut lehtensä, että se sai lähtöpassit. Ei siis enää tuollaista, mutta joku vastaava olisi kiva löytää – oli se niin kaunis! Joku sellainen, jonka ominaisuuksiin ei kuulu lehtien pudottaminen talvikaudeksi. Vinkkejä?

Palmuvehka on tämänhetkisistä viherkasveistani vanhin ja toiseksi vanhin on peikonlehti, josta tykkään valtavasti! Se on niin ihanan rönsyilevä ja sen lehdissä on kaunis sävy. Se on jotenkin myös kivan yllätyksellinen, sillä varret sojottavat milloin minnekin! Peikonlehti on myöskin hyvin helppohoitoinen ja se on elellyt meillä kohta kaksi vuotta. Viime kesänä vaihdoin sen uusiin multiin ja samalla isompaan ruukkuun. Ensimmäiset kuukaudet näytti siltä, että peikonlehti tykkäsi vaihdosta hyvin huonoa, mutta nyt kevään kasvukaudella se näyttää olevan oikein hyvässä kunnossa ja pukkaa taas ilokseni uusia lehtiäkin!

Tämän postauksen otsikkona oli Kodin sisustamista viherkasveilla. Mielestäni erityisesti peikonlehti kuuluu tuohon sisustuskasviryhmään, niin sisustuksellisen kaunis se on. Se täydentää erilaisia huonekalurykelmiä & asetelmia kivasti, kuten tässä kuvassa:

Toinen sisustuksellinen viherkasvi on mielestäni erilaiset kaktukset. Sellaisen olen ajatellut hankkia, kunhan vain tarpeeksi kiva yksilö tulee vastaan. Olohuoneen hylly selvästi kaipaa kaktuksia! Myös se kilpipiilea on vielä hankkimatta!

Olen huomannut, että tykkään enemmän viherkasvien rykelmästä kuin sellaisesta ratkaisusta, jossa ne ovat ripoteltuna samassa huoneessa sinne tänne. Näissä myöskin liika on liikaa eli vain muutamia viherkasveja kerrallaan kotiini, kiitos! Jonkin verran viherkasvit pyörivät kodissamme paikasta toiseen; vuodenaikojen ja valon määrän mukaan. Nyt olen siirtänyt niitä kotimme valoisampaan kohtaan: olohuoneen ikkunanurkkaukseen.

Ruokailutilastakin löytyy yksi viherkasvi: huonekuusi. Sain sen lahjaksi joulun aikaan ja tämä onkin nyt toinen huonekuuseni. Yksi minulla on ollut aiemmin vuosia sitten ja sitä en saanut elämään edes kokonaista vuotta. Muistan lukeneeni tästä huonekuusesta, että jos sen lehdet alkavat roikkumaan alaspäin, ne eivät siitä koskaan enää ”nouse”. Toivonkin, että saisin vältettyä tämän kohdalla moisen lehtien nuupahtamisen. Mistähän tuo ilmiö johtuu, tiedättekö? Se kun näyttää olevan näiden kohdalla hyvin yleistä. Toki moni tykkääkin siitä hieman kärsineestä olemuksesta, mutta itse pitäisin tämän mieluiten hieman virkeämmän näköisenä.

En ole mikään nipottaja viherkasvien suhteen, aika rennosti niitä hoitelen – varmasti vähän turhankin rennosti :D. Kastelen kun muistan ja kasvukaudella sekoitan lannoitetta poretablettien muodossa kasteluveden joukkoon. Muistini varassa on myöskin viherkasvien lehtien sumuttaminen… Minulla on siihen tuollainen Plastexin sumutinpullo, josta tulee hyvin hienoa sumutetta ilman tippuneita pisaroita. Tosi kätevä ja poikakin tykkää sitä käyttää, heh!

Enää en osaisi kuvitella kotiani ilman viherkasveja. Täytyy vain löytää ne omille taidoilleen sopivat yksilöt, jotta edes osa viherkasveista pysyy vuosiakin matkassa mukana. En koe viherkasvien hoitoa mitenkään rentouttavana tai terapeuttisena. En puhu niille (kyllä, jotkut ihmiset puhuvat ja nimeävät ne) enkä nauti multien vaihdosta tai ylipäätään sormieni multaan upottamisesta. Oikeastaan inhoan vaihtaa multia ja kasveja eri ruukkuihin, se on niin sotkuista! Silti nautin kodin näkymistä, kun niissä on nykyään ripaus sitä vihreääkin :)

Millaisia ajatuksia vihersisustaminen teissä herättää?

/

 

Olohuoneemme on jo pitempään ollut mielessäni sellainen epämiellyttävän tuntoinen kysymysmerkki. Huone ei ole miellyttänyt melko pitkäänkään aikaan enkä enää edes muista, milloin aloin pilkkoa tuota ihan osiin ja mietiskelemään, mikä huoneessa tarkalleen ottaen mättää. Ikkunanurkkauksesta olen tykännyt aina aivan valtavasti: kun ikkunoita on neljä metriä leveästi ja kolmisen metriä korkeasti, ei voi oikein muuta kuin tykätä. Paitsi nyt, kun kevätaurinko alkaa porottelemaan ja ikkunat huutavat pesua… Mutta se on onneksi helposti hoidettavissa oleva asia!

Pitkäaikaisemmat lukijat varmasti muistavatkin epätoivoisen ja pitkän matonetsintäprojektini. Tuo kuitenkin ikään kuin ratkaistiin puolestani viime keväänä, kun sain tarjouksen lähteä yhteistyöhön VM Carpetin kanssa. Heidän valikoimistaan löysin aivan ihanan Valokki-villamaton, joka on nyt ollut olohuoneessamme kohta vuoden. Tykkään matosta niin hirmuisesti, että olen välillä jopa miettinyt toisen samanmoisen ostamista varamatoksi. Lapsi- ja lemmikkiperheessä kun tapahtuu ja koskaan ei voi tietää, milloin matto onkin yhtäkkiä entinen. Kokemuksesta myöskin tiedän, että uuden, mieluisan maton löytyminen olohuoneeseen on sellainen projekti, että ihan heti en ajatellut siihen uudestaan ryhtyä…

No joka tapauksessa tuosta matosta lähti liikkeelle valoisammat fiilikset olohuoneemme suhteen! Toinen huoneessa tökkivä asia on ollut kohta seitsemänvuotias sohvamme. Syksyllä hyvinkin vakavissamme jo uutta sohvaa etsiskelimme, mutta jätimme asian hautumaan. Vaikka sohvan väri ja muoto ei enää niin miellytä eikä sen alta pääse kunnolla imuroimaan, on se silti kiva. Sen paras puoli on ehdottomasti siinä, että siinä mahtuu koko perhe yhdessä makoilemaan ja tätä pidämme hyvin tärkeänä. Toinen plussa siitä, että mustaharmaan värinsä vuoksi sitä ei juurikaan tarvitse varoa.

Viime kesänä otin työhuoneeni työn alle ja järjestin sinne lisäsäilytystilaa. Tästä lähti liikkeelle huonekalujen kierrätysrumba, sillä nappasin olohuoneesta kolme Bestå-säilytyssarjan osaa työhuoneeseeni. Samassa rumbassa nappasin sinne myöskin puusepällä teetetyn olohuoneen sohvapöytämme :D. Työhuoneestani puolestaan siirtyi olohuoneeseen nelisen vuotta sitten ostamani HAY:n Tray-sohvapöytä. Pojan syntymän aikoihin kyllästyin siihen aika vahvasti, sillä siitä oli tullut ns. blogipöytä ja sitä näkyi ihan joka paikassa. Vauva- ja taaperoaikana koin sen myös turhan vaaralliseksi pitää olohuoneessa, joten se sai toimia työhuoneessani sivupöytänä.

Koska olohuoneen kalusteet alkoivat käymään vähiin, täytyi sinne hankkia jotain uutta. Olin pyöritellyt mielessäni ajatusta korkeammasta kaapista, sillä neljän metrin huonekorkeus tuntui vaativan sitä. Tämän pähkäilyyn menikin sitten muutamia viikkoja :D. Päädyin sitten lopulta String Systemiin ja pitihän siihenkin jokunen mutka vielä matkaan tulla: tuote toimitettiin juuri jouluksi, mutta muutama osa puuttui. Nyt se on kuitenkin paikoillaan, mutta vielä mietin tämän kohdalla muutamia seikkoja, joista kirjoittelen teille joku päivä oman postauksensa.

Tray-pöytä sai luvan tulla olohuoneeseen viime syksynä ja sen kaveriksi hankin By Lassenin Twin-sohvapöydän. Ostin sen nettikirppikseltä, jossa myyjä sanoi sen olevan käyttämätön eli uusi. Tässäkin oli lopulta niin monta mutkaa matkassa erinäisine kolhuineen, että ei siitä sen enempää, mutta kyllä tuli opetus siitä, mistä ja miten kannattaa käytettyä tavaraa hankkia! Loppu kuitenkin hyvin ja tykkään pöydästä ihan kympillä. Se sopii täydelliseksi sivupöydäksi tai toiseksi sohvapöydäksi; yksinään juuri tuo koko on sohvapöydäksi liian pieni.

Onko joku vielä kärryillä tässä muutosrumbassa, kummastelee tulppaanien nakertajakin…

Nyt fiilis olohuoneesta on jo huomattavasti kivempi kuin vuosi sitten! Rauhassa miettimällä hyvä tulee! Olisin voinut tehdä tässä matkan varrella vaikka kuinka monta hutihankintaa kiirehtiessäni, mutta onneksi en tehnyt yhtäkään. Kun antaa asioiden muhia, niin se yleensä auttaa ja tuo parhaan mahdollisen lopputuloksen, olen huomannut.

Stringiin liittyen on tulossa vielä yksi postaus, kuten mainitsinkin, mutta eräs toinenkin juttu on olohuoneemme suhteen mielessäni… Eräs pieni muutos, joka maksaa nolla euroa, mutta johon tarvitsen miehen apua. Hän ei nyt ihan heti asiasta kovastikaan innostunut, mutta lupautui testaamaan, joten palataanpas tähän, kun tuo testiaika on alkanut! ;)