No nyt se juhannus on täällä – juhannus, keskikesän juhla! Ja niin paljon kuin tätä joulun jälkeen ja pitkältä tuntuvan talven aikana odotin, jotta sitten olisi enää puolikas vuosi jouluun… :D (Tai oikeastaan, eihän tässä ole enää kuin nelisen kuukautta, sillä tuo joulun vuodenaika aloitetaan luonnollisesti jo hyvissä ajoin!) Vaikka joulua ei voita mikään eikä sitä tarvitse edes miettiä, että voittaako vai eikö, niin nautin kyllä juhannuksestakin hirmuisesti! Meillä on täällä Suomessa niin lyhyt kesä, että joka hetkestä on otettava kaikki ilo irti. Kesä on ainutlaatuinen: värit, valot, tuoksut, äänet – kaikki! Kesällä on myös mukava järjestää erilaisia pieniä juhlanaiheita, vaikka keskelle viikkoakin. Esim. lettukestit ulkona, nimipäiväjuhlintaa, juhannusmuisteloita…

Tai sitten ihan vain jokin arkinen juttu oman perheen kesken. Nimittäin joskus on ihana yllättää töistä kotiin palaava mies jollain tavalla. Kattaa pöytää kukin ja kynttilöin, jotka näkyvät jo portaille, jos kotiinpalaaja sattuu keittiön ikkunasta sisään vilkaisemaan. Mutta viimeistään eteisessä tuoksu hiipii nenään ja usein sitä saattelee toiveikas ooksää leiponu jotain? -kysymys. 

005

Olkoonkin se leipomus puolivalmis mutakakku, johon lisätäään vain vesi ja öljy. Ja olkoonkin, ettei siitä kovin kaunis tullut, sillä se saattoi olla uunissa pari minuuttia kauemmin kuin oli tarkoitus… Rapean kuoren alla on kuitenkin todella pehmeä ja suorastaan suussasulavan kuuma sisus, jonka tuoreet ja makeat mansikat kruunaavat täydelliseksi makunautinnoksi. Siinä me herkutellaan, koko perhe yhdessä. Siivoukset on tehty pikaisesti rimaa hipoen ja lipaston alle on unohtunut muutama pallo, mutta ei sen väliä. Talvella ehtii olla sisällä ja jynssätä paikkoja suurennuslasi kädessä, kesällä nautitaan ulkoilmasta ja ulkoilmaelämästä – sinne asti eivät lipastojen alla hengailevat pallot näy!

Täällä oli tosi lämmin ja aurinkoinen päivä, kunnes nyt iltapäivällä vallan otti ukkoskuuro. Sisälle tuli valtavan hämärää ja vettä sataa edelleen ankaralla voimalla! Mutta säästä viis, koko perheen yhteinen juhannusloma on alkanut ja aloitamme sen vierailemalla miehen vanhempien mökillä. Ennen kaikkea tärkeää on tehdä sitä, mistä eniten nauttii, oli sää mikä hyvänsä – teethän sinäkin!

kesäkattaus

Hyvän juhannuksen toivotukset täältä meiltä sinne teille!

003

Täältä pukkaa (taas pienen tauon jälkeen) tämän kokki kolmosen reseptiä! :D

En ole tätä ihan itse päästäni keksinyt, vaan ajan saatossa muutamaa eri versiota testaillen poiminut näistä eri resepteista ne parhaat palat ja yhdistänyt ne täksi yhdeksi kasvissosekeitoksi. Ja ainakin meidän perheeseemme upposi, mies oikein erikseen kehui! Tosin pienempi mies söi hieman irvistellen ja kertoi rehellisesti ja kiertelemättä haluavansa leipää… Kasvissosekeitto ei nähtävästi kuulu hänen lemppareihinsa, ainakaan toistaiseksi. Ja se ilme, kun kurkisti lautaselleen… :D Edes kestosuosikki raejuusto ei saanut pikkumiestä tähän ruokaan innostumaan!

pöydässä

keittokattaus

Tästä kasvissosekeitosta tuli sellainen ihanan pehmeän makuinen, jonka vuoksi siihen niin tykästyimmekin ja nyt täytyykin siirtää ohje talteen tännekin (ennen kuin se unohtuu)! Tätä voisi tehdä vaikka ensi viikonloppuna uudestaan. 

Pehmeä kasvissosekeitto

4-5 perunaa
4 porkkanaa
1 keskikokoinen kukkakaali
1 pienehkö bataatti
1 sipuli
2 kasvisfondia (käytän aina Knorr Fond ”du Chef” -merkkiä)
(ripaus suolaa, jos ollenkaan tarpeen)
Koskenlaskija-sulatejuustoa hieman reilu puoli pakettia tai oman maun mukaan

Kuori, pilko ja lisää ainekset kattilaan. Lisää vettä siten, että se juuri ja juuri peittää kasvikset. Keitä kypsiksi ja paloittele sekaan Koskenlaskijaa. Anna sulaa joukkoon, mutta varo polttamasta pohjaan (meinasi helposti käydä niin…). Lopuksi sauvasekoittimella keitto sileäksi ja ei muuta kuin herkuttelemaan esim. raejuuston & patongin tai itsetehtyjen krutongien kera! Itse oikaisin ja turvauduin kaupan patonkiin. Tästä määrästä tulee keittoa muuten aika reilusti; lämmitimme sitä vielä seuraavanakin päivänä.

kasvissosekeitto

lounas

Suosittelen testaamaan!

Täällä alkaa ”syksyisen” kesäillan vietto. Sanoin miehelle, että vietetäänkö tänään ihan koti-iltaa, niin hän kysyi, että ai blogi-iltaa? :D Mitähän lie sisältäisi moinen… Olin lähinnä ajatellut pyykkääväni oikein urakalla ja tehdä jo vähän pieniä siivouksia viikonloppua varten. Huomenna voi sitten heti aloittaa viikonlopun vieton ilman siivouksia. Meneepähän sadesää talteen, kun hääräilee välillä sisälläkin! Illalla sitten kiva kombo: kynttilät & villasukat, mukavia tällaisetkin hetket ♥.

Otsikossa lettukestit, vaikka meillä kyllä kutsutaan lettuja lätyiksi… Onko teillä muuten tähän vielä joku kolmas sana? :)

Otin nämä kuvat viikolla yhtenä iltana, jolloin sateen inspiroimana päätin, että tänä iltana voisimme tehdä lättyjä! Tuoreita mansikoitakin kun olin juuri hakenut. Meinasin muuten pyörtyä siinä mansikkakojulla: yksi litra kotimaisia mansikoita hintaan 9,90 €. Siinä sitten osoitin silmät epäuskosta suurina yhtä rasiaa kysyen, että onko tuossa litra? Tein tässä kohtaa myös mummuni perinteiset ja mietin, paljonko se olisi markoissa! :D Hiljaa itsekseni kylläkin, mutta kuitenkin… Täällä on varmasti jokunen lukija, joka on syntynyt vasta euroaikana, mutta tämä täällä ei ole vieläkään päässyt yli tuosta kympin litrahinnasta. Joo ostin sen mansikkalitran silti, mutta kyllä yskitti! Ja kyllä niitä sitten hartaasti syötiinkin, hitaasti ja maiskutellen. Siis lähes euron yksi mansikka! :D

033

048

Olipa meillä kivat lettukestit! Lätyt sopivat sateisiin kesäiltoihin kuin nenä päähän. Seuraaville lettukesteille vielä paljon tuoreita vadelmia ja mustikoita, niin ai ai ♥. Vesi kielellä toivottelen teille täältä leppoisaa sunnuntai-iltaa!