Sitruunaista jääteetä, sen olen löytänyt vasta tänä kesänä. Vaikka keittiössä on kohta kaksi vuotta nököttänyt blogin kautta saamani Dolce Guston Circolo-kahvikone, jolla tuota niin kätevästi voi valmistaa! Silti, parempi myöhään kuin ei milloinkaan eikös juu!
Reilusti jäitä, muutama sitruunalohko, ehkä voisi laittaa vaikka tuoreita mintun tai sitruunamelissan lehtiäkin ja sitten itse juoma, jääkylmänä. Hyvää! Itselleni ei nimittäin maistu kuuma tee näillä lämpöasteilla, ei edes herkullinen cappuccino. Niitä lämpimiä juomia nautitaan sitten taas syksymmällä.
Muistan erään hauskan blogikommentin vuosien takaa. Sen jätti neljän tai viiden lapsen äiti, en muista tarkkaan. Hän kirjoitti kommenttiin, että tulee blogiini ihastelemaan kahden aikuisen helppoa elämää, blogini on hänelle kuulemma hermolomaa. En tiedä, onko kyseinen lukija enää siellä taustalla, mutta tuo kommentti on ollut mielessäni viime viikkoina :). Näitä kuviakin kun napsin, oli olohuoneessa melkoinen lelumeri. Tai ei niinkään paljoa leluja, mutta sitteriä, leikkimattoja yms. Aika hyvin sain kuitenkin ne väriläiskät rajattua ja pidettyä kuvien maailman seesteisenä..? Sillä vaikka ne kuinka nyt olisivat meidän elämää, ei ne näiden kuvien taustalle olisi sopineet…
Meillä on kiva ja reilunkokoinen kumivene, hankimme sen viime kesänä. Vasta tänä kesänä otimme sen kuitenkin ensimmäistä kertaa käyttöön – vain huomataksemme, että siitä puuttuu eräs osa ja vieläpä täyttöventtiili… Ilman sitä veneellä ei tee mitään, sillä ilma ei pysy veneen sisällä. No mies näki sitten aika paljon vaivaa, osti jonkin osan ja teki sen uusilla kierteillä veneeseen sopivaksi. Jännitimme, kestääkö veneen kumiosat moista tuunausta; hyvin kesti! Maanantaina olimme mökillä ja laitoimme veneen vesille vauvan jäädessä mökkipäikkäreille. Siellä mä istuin veneen perällä huivi päässä arskat silmillä ja nautiskelin. Kävi kiva tuulenhenkäys, merellä helle ei tuntunut lainkaan tukalalta. Nenään tuoksui ihana merivesi. Soutelimme rannikkoa poikittain; mies saikin kunnolla soutaa, sillä aallot olivat ihan hyvän kokoisia. Olimme jo palaamassa omaan mökkirantaan, soudimme vastatuuleen ja aurinkokin oli jo täysin pilvessä, kun toinen airo yllättäen napsahti poikki ja jäi veteen! Silmät lautasen kokoisina huusin äkkiä perään, mutta koska vene pyöri tuulessa miten sattuu niin airohan ehti siinä aallokossa jo upota. Mies istui veneen keulassa veneen reunalla yhdellä airolla soutaen ja aina kun hän vaihtoi airokättä, roiskautti airo melkoisesti vettä kasvoilleni. Itse räpiköin käsilläni sen minkä ehdin ja niin pääsimme kuin pääsimmekin aaltojen seasta rantaan. Mikki ja Minni (lähes) merihädässä. Voi jos joku olisi tuota tapahtumaa rannalta kiikaroinut :D. Ehkä meille ei ole tarkoitettu kumivenettä? :)
Tulikohan nyt varmasti tarpeeksi kuvia tuosta jääteehetkestä… Tuollainen kuvaustuokio on jotenkin kivan rentouttava, jos sen saa toteuttaa rauhassa. Niin oli myös kumiveneajelu, kommelluksineen kaikkineen! Nyt onkin sitten etsinnässä airot – osaisikohan mies tehdä ne :D.
