Miten on mahdollista, että lomalta palatessa olo on vähemmän rentoutunut kuin lomalle lähtiessä? Ajattelin, ettei tuollaista oikeasti olekaan, mutta nytpä sain sen sitten kokea. Kuinka helppoa ja mutkatonta olikaan matkustaa vauvan kanssa! Erityisesti sellaisen alle puolivuotiaan, joka tarvitsi vain rintamaitoa eikä ollut niin valtavan kiinnostunut ympäristöstä. Tosin poikamme on kyllä ollut aina, mutta silti vauvana uni tuli missä tahansa, ympäristöstä huolimatta. Nyt sen vasta kunnolla huomaa: vauva-ajan helppouden matkustaessa. Nyt kun tuo aika on ohitse ja sitä vertaa tämän pienen taaperon kanssa matkustamiseen, niin onhan se erilaista :).
Joka tapauksessa, ajatus pienestä minilomasta innosti kovasti viime viikolla – oli niin mukavaa, kun oli jotain erityistä odotettavaa. Pääsimme lauantaiaamuna matkaan tosi aikaisin; hieman yhdeksän jälkeen, joka taitaakin olla meille pienimuotoinen ennätys. Olimme hädin tuskin ehtineet pois kotikadultamme, kun tokaisin miehelle innoissani, että nyt meidän pieni kesälomareissu alkaa!
Menomatka meni hyvin. Istuin etupenkillä ja poika tyytyväisenä takapenkillä, välillä maisemia kurkkien, välillä jutustellen. Vajaan tunnin kuluttua hän nukahti ja nukkui 45 minuuttia heräten hieman ennen kuin olimme perillä Oulussa. Sanoin miehelle, että eikö olekin reipas automatkustaja noin pieneksi! ♥ Perillä olimme yhdentoista aikoihin ja meillä oli heti kolme paikkaa/liikettä, joissa piti käydä ensimmäisenä, jotta eivät ehdi sulkeutumaan. Lounasajaksi stoppasimme Kodin Ykkösen Hesburgeriin, jossa oli kätevä lastenalue mikroineen ja karuselleineen. Siellä muiden pienten touhuja seuratessa upposi lounasmurkina pieneen mieheen ja me vanhemmat söimme hampurilaisateriat. (Pojalle meillä oli siis omat ruuat mukana, hän kun ei vielä pikaruokaloissa syö.) Tästä kipaisimme vielä Kodin Ykkösen puolelle (tein kivoja löytöjä, jotka esittelen myöhemmin viikolla!) ennen pojan päiväunia. No juu, niitähän ei sitten ikinä nukuttu ja siitäkös ne ongelmat sitten alkoivatkin :P. Yritimme saada nukkumaan autossa, hotellihuoneessa, ulkona rattaissa – juuei. Ihan valtavan väsyneet silmät, mutta niin vain kuului rattaista säännöllisesti koiran haukuntaa… Välillä silloinkin, kun koiria ei ollut edes näköpiirissä.
Väsynyt lapsi on väsynyt lapsi ja käytös luonnollisesti sen mukaista. Hetken mietimme ruokapaikkaa alkuillaksi, mutta aika pian saimme heittää ajatukselle hyvästit. ”Aavistuksen” kärsimättömän pikkuherramme kanssa koimme parhaaksi asettua hotellihuoneen rauhaan loppuillaksi. Poika tutki huonetta ja söi päivällisensä sekä iltapuuronsa siellä kaikessa rauhassa. Mies kävi hakemassa päivällä näkemästämme Thai-ravintolasta take away -ateriat hotellille – osoittautui loistoideaksi! Söin tuolloin elämäni ensimmäistä kertaa thairuokaa, mutta en taatusti viimeistä. Mies soitti ruokapaikasta ja kertoi, mitä kaikkea listalta löytyi. Valitsin kanaa. Sen kanssa sitten riisiä, kasviksia (mm. kurkkua, paprikaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, sipulia) ja cashew-pähkinöitä. Ai että miten herkullinen annos! Tein kyllä niin nappivalinnan että! Mies tilasi jotain curry-kookoskanaa, ei läheskään yhtä hyvää ja annoskateushan siitä seurasi. Tuota annosta on pakko maistaa joskus vielä toisenkin kerran!
Meillä on Oulun reissuille aina omat traditiomme. Minulla se on useimmiten vierailu Stockmannilla (tosin Herkussa käymme yhdessä) ja miehellä vierailu Oluthuone Leskisessä :D. Tämä toteutui tälläkin reissulla. Mies kärrytteli pojan kanssa ulkosalla auringonpaisteessa, kun minä pyörin pikaisesti Stockan hyllyjen välissä, ostamatta kuitenkaan mitään. Pojan iltapuuron jälkeen mies kävi sitten Oluthuoneella tummalla oluella ja minä yritin saada poikaa nukkumaan. Ei onnistunut, ei sitten millään! Miehen palattua minä lähdin saunaan ja miehellä oli parempi tuuri pojan kanssa: hän nukahti melkoisen pian isänsä syliin.
Yövyimme taas Sokos Hotel Arinassa, koska sen keskeinen sijainti ja monipuolinen aamiainen ovat kovasti mieleemme. Meillä on usein ollut tuolta saunallinen ja poreammeellinen huone, mutta nyt niitä ei enää ollut vapaina. Saimme kuitenkin normaalia isomman saunallisen huoneen, tosi kiva vaihtoehto sekin! Iso plussa myöskin siitä, että täältä poika saa aina jonkin kivan kirjan tai lelun saapuessamme, kun taas Tampereen Sokos Hotel Ilves oli talvella hieman pettymys, sillä heillä lapsia ei muisteta vastaanotossa millään tavalla.
Kun saavuimme huoneeseen, harmitti hieman, sillä se oli ihan hissien vieressä. Hissistä ei tokikaan mitään ääniä aiheudu, mutta hissien lähettyvillä on usein ruuhkaa… Soitin respaan, mutta valitettavasti kaikki muut vastaavat huoneet olivat jo varattuina, joten huoneen vaihto ei onnistunut. Nyt nolosti naurattaa: taisimme kuitenkin olla me, jotka sitä meteliä aiheuttivat :/. Että sori vaan seinänaapurit! Poika nimittäin heräsi hieman ennen yhtä kirkumaan ihan korvia vihlovasti ja tuota jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti aina kolmeen saakka… Silloin päätin ottaa hänet keskellemme nukkumaan ja siinähän hän sitten nukkuikin, poikittain, aina aamuseitsemään saakka. Itse heräilin jatkuvasti enkä tiedä, nukuinko enää edes sen kolmen jälkeen, sillä tuo hyrrän lailla pyörivä murunen ei ole ihan paras nukkumakaveri. Lisäksi hän halusi olla mahdollisimman lähellä äitiä… Täytyi myöskin koko ajan tarkistaa, onko hänellä kylmä, sillä peittoahan hän ei huoli. Näiden lisäksi ulkoa kadulta kantautui valtavaa meteliä sekä ihmisistä että autoista ja olin tietenkin unohtanut korvatulpat kotiin. Respastakaan en niitä jaksanut yöllä lähteä tiedustelemaan, joten torkuin toinen silmä auki aamuun saakka. Silloin ei naurattanut, mutta nyt naurattaa: poika oli niin mainio aamulla seitsemältä istumaan noustessaan :D. Tukka pystyssä ja silmät ihan pieninä, kasvot kuitenkin aurinkoisina hoki lamppua ihan kuin mitään yöshowta ei olisi koskaan ollutkaan!
Että herää kysymys, mitähän me tehtäisiin kesälomalla..? Oli ajatuksena tehdä pientä Tukholman matkaa, mutta nyt mietin, onko se tuolle pienelle liian rankka reissu. Tuolla matkalla olisimme nimittäin joka yö eri paikassa eli aivan eri kuin lähteä viikoksi vaikka Välimerelle, jossa koko viikko ollaan samassa kohteessa. Jos hän ei nuku päiväunia ja herää öisin kirkumaan, niin olisimme kyllä melkoisen väsynyttä porukkaa :D. Millaisia kesälomareissuja te olette yksivuotiaiden kanssa tehneet?
