Heti ensimmäisenä päivänä Sisilian Trapanissa huristelimme vespalla vuoristoon.
Sanoin miehelle alkumatkasta ettei mennä kovin ylös, vähän matkaa vaan ja katellaan maisemia. No ylös astihan me mentiin, yli 10 km:n matka vuoristokylä Ericeen.
Mä en tajua mikä mullekin muka korkeanpaikankammoiselle tulee noilla ulkomaan vuoristoteillä, pakko päästä ylös asti ihanien maisemien toivossa ;D
Samoin kävi Sardiniassa viime syksynä…
Ja upeita maisemiahan riitti! Aivan upeat näkymät oli alas Trapanin kaupunkiin. Toivottavasti kuvista välittyy edes osa maisemien kauneudesta!
Netistä luin ettei kovin moni uskaltaudu näille teille ominpäin. Mun mielestä ei mitään vaaraa, jos vaan nätisti pysyttelee omalla kaistalla ja lähestyy mutkia varovasti. Paikalliset näytti ajelevan enimmäkseen varovasti ja fiksusti autot ohitti meidät & vespan :)
Paljon vaarallisemmillakin vuoristoteillä ollaan ajeltu, tämä reitti ei siis todellakaan ollu sieltä pahimmasta päästä.
Vuoristokylään pääsee kyllä köysirataakin pitkin, mutta silloin jää paitsi näistä näkymistä, jotka avautuu pitkin vuoristoreittiä:
Välillä pidin kameraa ja kuvasin, mutta aika pian sen laitoin kuitenkin laukkuun ja pidin vespasta kiinni ;)
Välillä tuli kyllä hiukan sellainen ”this is the end of the world” -fiilis! Ei siksi, että ois pelottanu :D, vaan maisemien rauhallisuuden takia…
Vuoristokylä Ericeen saavuttuamme jalkauduimme ja lähdimme kiertelemään viehättäviä pikkukujia. Erice sijaitsee Erice-vuorella noin 750 metriä meren pinnan yläpuolella ja on mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.
Näissä maisemissa kyllä kelpas nauttia virkistäviä juomia:
Ericen pienimmät kadut oli superliukkaita mun espadrilloilla, hui!
Vuoristokylän kirkko:
Ja sitten paluumatkalle, takaisin alas Trapaniin!
Näkymä edessä ja sivulla ja joka puolella oli tosi kaunis; taivas ja meri sulautuivat upeasti toisiinsa:
Tästä kuvasta pystyy jotenkuten erottamaan rannan, jossa vietimme viimeisen lomapäivämme.
Ihania muistoja matkalta ♥