Duomo, Milanon maamerkki, on luonnollisesti yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Toinen sellainen on Galleria Vittorio Emanuele II, jonka uumeniin voi sukeltaa suoraan Piazza del Duomolta. Galleria eli ostoskeskus yhdistääkin toisiinsa kaksi aukiota: Piazza del Duomon sekä Piazza della Scalan, jonka läheisyydessä maailmankuulu oopperatalo Teatro alla Scala sijaitsee.

Mihin tahansa nykyään matkustankin, sieltä löytyy muutama japanilaisryhmä kameroineen – niin myös Milanosta ;).

Jäi vaivaamaan eräs yksityiskohta tähän galleriaan liittyen, unohdin sen matkalla täysin. Nimittäin Wikipedia tiesi kertoa, että gallerian lattian marmorissa on keskustan länsipuolella kuvioitu härkä ja uskomuksen mukaan pyörimällä sen sukuelinten kohdalla oikealla kantapäällä, pahat henget häviää. Uskomuksesta johtuen lattiaan on muodostunut kuluma ja kyseinen laatta vaihdetaan aika ajoin. Kertokaahan te seuraavat Milanoon matkaajat, löytyikö kulunut laatta! ;)
Ostoskeskuksen lattiaa tuli kyllä ihasteltua ja mietittyä, että on sen tekemisessä ollut hiukan hommaa, niin monenlaista erilaista kohtaa ja koristusta lattiasta löytyy… Kuvia en saanut ilman, etteikö aina jonkun kengät olisi tulleet kuvaan myös:

Ajattelin vielä kertoilla ainakin hotellistamme sekä shoppailuista/outleteista, jos vain vielä löytyy kiinnostusta näille matkajutuille?

 

Matkalla saimme nauttia yhden kokonaisen päivän kauniista auringonpaisteesta, aurinko lämmittikin Milanossa jo tuntuvasti! Duomo näytti entistäkin upeammalta aurinkoisella säällä. Tähän yhteistyöhalukkaan pulun kanssa ottamaani kuvaan kiteytyykin aika lailla se, mistä Piazza del Duomo koostuu:

Piazza on koko ajan täynnä ihmisiä (ja niitä puluja). Toiset kulkevat ristiin rastiin, käyttävät vain ohikulkupaikkanaan, toiset viettävät muuten vain aikaa, kun taas me ja monet muut turistit, teimme oikeastaan noita kaikkia kameran kera. Ihmismassasta löytyi myös kymmeniä ellei jopa satoja Afrikan mantereelta tulleita mieshenkilöitä, jotka kaupittelivat milloin mitäkin… Noiden muutamien päivien aikana koimme heidän kaupittelunsa jo erittäin rasittaviksi: jakoivat ”onnea tuovana ilmaisena lahjana” jonkinmoisia lankarimpsuja ranteisiin ja heillehän ei mikään ei kiitos ihan riitäkään… Jotkin raasut menivät lankaan ja uskoivat, että hyvää hyvyyttään lankarimpsujaan jakelivat, antoivat laittaa niitä ranteisiinsa ja sittenhän se rahankerjuu vasta alkoikin. Voi huoh pelkästä muistelemisesta! Ilman näitä kaupustelijoita tuolla oleminen olisi ollutkin ihan täydellistä. Että tsemppiä vain seuraaville :D. Kannattaa olla myöskin erittäin varovainen, jos jostain syystä erehtyy näiden erinäisiä tuotteita kauppaavien kanssa juttusille: siinä saattaa vaivihkaa toinen kaveri tyhjentää turistin jos toisenkin taskut… Silmät saa olla siis selässäkin tuolla ihmisvilinässä.

Mutta kun tuon yksityiskohdan unohtaa, voikin keskittyä nauttimaan tästä upeasta rakennuksesta, joka ylväänä kohoaa Milanon taivasta kohden kätkien sisäänsä joskus jopa 40 000 ihmistä! Suosittelen siis käymään myös katedraalin sisällä, sisäänpääsy on ilmainen.

Myöskin Duomon katolla kävimme, tällä kertaa menin sinne hissillä ;). Ylhäältä otettuja kuvia näytän toisella kertaa. Otin matkalla lähes 500 kuvaa, joten jo näidenkin kuvien perkaamiseen vierähti tovi…

Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka eikä syyttä koko Milanon sydän. Duomo on upein koskaan näkemäni rakennus ja nyt olen onnekseni nähnyt sen jo kaksi kertaa. Toivottavasti kuvista välittyy edes osa tuosta upeudesta!

 

Matka on ohi, mutta loma onneksi ei ihan vielä. Lennot meni tosi hyvin ja olen niiiiiin onnellinen ja kiitollinen, että olemme turvallisesti kotona :). Lensimme Kokkolasta Milanoon, konetta vaihdoimme Tukholmassa, josta nämä pari ensimmäistä kuvaakin ovat. Aivan superkätevää lentää täältä, toivon hartaasti ettei Kokkola-Tukholma -reittiä lakkauteta! Huomattavasti kätevämpi näin kuin vaihtaa konetta Helsinki-Vantaalla. Tukholmasta on mielestäni parempia jatkoyhteyksiä ja se on lähempänä useimpia kohteita kuin Helsinki, joten tällä tavoin säästää selvää aikaakin.

Matkan jälkeen mut valtaa aina haikeus siitä, että matka on ohi. Samoin matkakuume on valtava heti matkan jälkeen, haluaisin heti varata uuden matkan, mutta mies ei ainakaan vielä näyttänyt vihreää valoa tälle ajatukselleni. Jos seuraavan matkan ajankohta olisi jo tiedossa, se helpottaisi tätä olotilaa ja auttaisi pääsemään normiarkeen takaisin kiinni. Tapani mukaan haahuilen tässä olotilassa nyt pari päivää ja suren sitä, että ihana matka on nyt ohi… Ja vaikka kuinka kauhuissani aina lentoa odotankin, niin kyllä se vapauden ja jännityksen tunne, joka tässä kuvassakin oli valloillaan, on melkoisen upea:

Lennoilla pelkäsin vain kerran niin paljon, että itkin: Kokkolasta Tukholmaan lähtiessämme :D. Aamukuudelta oli ihan pilkkopimeää, kone pienehkö potkurikone ja hieman rähjäisen oloinen sisältä, väsymys painoi… Pikkukoneen nousu oli melkoisen ärhäkkä, laskeutumisesta puhumattakaan: iskeydyimme maahan aikamoisella voimalla ja sen perään tuli heti todella voimakas jarrutus ja näistä sainkin sitten pienen laskeutumiskammon (nousukammon sijaan) matkan loppuajaksi. Suuren suureksi helpotuksekseni kaikki kolme jäljelläolevaa laskeutumista sujuivat kuitenkin todella hyvin, aivan ihanan pehmeästi ja kapteeneille jakelinkin anteliaasti ainoastaan arvosanoja 9,5 – 10+++ :D

Lentosää oli eilen todella upea ja kirkas, lento tasainen, jonka ansiosta ihastelinkin ikkunanäkymiä tämän tästä ja syvennyin jopa kirjaani! Eikö ole muuten jännä juttu, että minä, varmasti noiden lentojen pahin lentopelkoinen, sain kaikille neljälle lennolle ikkunapaikan siiven kohdalta? Miten se aina meneekin niin… ;). Mies siinä sitten vielä ”rauhoitteli”, että jos teemme pakkolaskun mereen, on turvallista olla siiven kohdalla koska se kohta ei ihan heti uppoa :D.
Tämä eilisen Kauas pois -postaukseni kuva on kotimatkalta, ihastelin ikkunasta lumisia Alppeja enkä malttanut olla ottamatta kuvia:

Automatkalla lentokentältä kotiin radiossa sattui soimaan tuo Raappanan Kauas pois ja miten oikeaan aikaan! Juuri kun ajatuksissa pyöri päättynyt matka ja uusi matkakuume oli vallannut mielen… Kissat haimme hoitopaikasta tietysti heti samantien ja voi miten onnellisia he olivatkaan kotiin päästessään :). Erityisesti nuorempi kisu, joka on niin kotihiiri, nautti täysin rinnoin omasta kodistaan ja ruuan jälkeenkin jäi ruokakupin viereen vain istuskelemaan :D. Ilman muuta he viihtyvät hoitopaikassakin ja saavat siellä ihan samanlaista hoivaa ja hellyyttä kuin kotonaankin.
Pakkausvaiheessa jopa kisu kotihiirulainen intoutui matkalaukusta ja siellä nukuttiinkin päikkärit toisensa perään:

Matkalaukut on vielä osittain purkamatta, voi miten vastahakoista hommaa! Nuuhkuttelin laukkujen sisään, niissä tuoksuu vielä Italia <3.