Viikonloppuna taisi vähän siellä sun täällä olla hellettä? Itse en koe hellepäiviä niin välttämättöminä, tarkoitan, että omaan makuuni riittäisi vallan hyvin maksimissaan +25 astetta. Sellainen tarpeeksi lämmin, mutta että välillä tuntuisi kivan virkistävä tuulenvire. Helteellä saan käyttää monenlaisia keinoja, jotta vältän päänsäryn – se kieltämättä hieman latistaa helleintoilua.
Eilen lämpötila kohosi vielä lauantaitakin korkeammalle ja kotipihassa autoon istahtaessani mittari näytti +27. Puoli tuntia ja saavuin määränpäähäni: Kokkolan Lohtajan Ohtakariin. Perille päästyäni auton mittari oli tipahtanut +23 asteeseen ja oih, mikä ihana virkistävä tuuli oli vastassa ilmastoidusta autosta ulos noustessani. Siinä parkkipaikalla kamoja kokoon haaliessani kuulin yhden jos toisenkin suusta lähes sanasta sanaan samat toteamukset: Oi, onpa virkistävä tuuli! Tuoksuupa ihanan suolainen merivesi!
En voinut kuin nyökytellä mielessäni.
Vaikka olen käynyt Ohtakarissa useita kertoja elämäni aikana, ihastelen maisemia joka kerta; aivan kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa. Mykistävän kaunista! Niinpä tälläkin kertaa jätin aluksi kaikki tavarani autoon ja lähdin kamera kaulassani kävelemään pitkin pitkää, autojen reunustamaa rantatietä (tai pengertieksi sitä kai tuolla kutsutaan..?). Monta kertaa mieleeni tuli Pinterestissäkin näkemäni lause I wish my eyes could take photos… Ymmärrätte varmaan miksi, kun katsotte näitä maisemia:
Ylläolevassa kuvassa näkyy hieman Ohtakari-saaren kalastajakylää. Ohtakari sijaitsee Lohtajan Vattajanniemen kärjessä ja se on viimeinen saari ennen ulkomerta. (Lähde: Wikipedia.)
Pengertien purjeveneen puoleisella puolella vesi oli aivan jäätävän kylmää, ihan varpaita pisteli eikä siellä juuri kukaan uinut. Mutta tällä toisella puolella vesi oli lämpimämpää ja tämän puolen rannat olivatkin uimareiden suosiossa:
Kuvien perusteella saattaa näyttää siltä ettei tuolla ollut paljoakaan ihmisiä, mutta oli siellä! Aivan valtavasti. Nopeasti vierähti päivä kuvia ottaen ja kirjaa lukien, auringosta nauttien ja merta & pilviä ihaillen. Lisää kuvia löytyy Instagramin puolelta, sillä kun vihdoin maltoin laskea Canonin käsistäni, tartuin kännykkäkameraan :D. Photoholic, that’s me!
Kuvien karsiminen oli taas hieman haasteellista ja kuvia valikoituikin tähän varmaan yhtä pitkästi kuin on tuo Ohtakarin rantatie! Siltä varalta, että nämä kuvat eivät riittäneet: reilu vuosi sitten kirjoittelin blogiin tästä samasta paikasta, kuvia löytyy Merta ja hiekkaa -postauksestani.
Tänäänkin paistaa aurinko, mutta ihan hellelukemiin ei päästä. Silti mietin, pakkaisinko laukun ja suunnistaisinko jollekin lähempänä sijaitsevalle rannalle…