>

Olen rakastunut!
Vaaleansinivalkoiseen raidoitukseen nimittäin!
Lautasliinoista ihastus laajeni vuodevaatteisiin, nämä uutukaiset tilasin Ellokselta

Kun siihen yhdistää valkoisen ja varsinkin mustan, on kokonaisuus t ä y d e l l i n e n

Kesällä vaaleansinisen kaveriksi riittää pelkästään valkoinen, mutta näin syksyn lähestyessä laitan mielelläni joukkoon myös mustaa.

Mua vähän ärsyttää pedata sänkyä ku on kaks peittoa, jotenki niitä ei saa niin siististi ku haluaisin! Tuplapeitolla sais ihania ja siistejä petauksia, mut meille tuplapeitto on täys mahdottomuus ja kai se hyvin nukkuminen kuitenkin menee kauniiden petausten edelle ;)

Voi laittaa peiton jatkumaan tyynyjen alle tai sit näin sottasesti kääntää peiton pään, höh. 



Onko teillä kaksi peittoa? Miten petaatte? 
Ottaisin innolla vastaan uusia ideoita tähän elämääkin suurempaan ”ongelmaan”! 
;)


Ihanaa, tänään on jo torstai! Siitä tulikin mieleen et alkaakohan syksyllä taas uusi tuotantokausi Satuhäitä… Sitä odotellessa! :)


>

Ajattelin koota tällaisen postauksen siitä, millaisia pieniä muutoksia meidän makkari on saanu osakseen tän ensimmäisen asuinvuoden aikana. Tää on just yks bloggaamisen kivoja puolia; katsoa ajassa taaksepäin näin vaivattomasti :)
Tässäpäs siis makkaria kesästä 2010 tähän päivään!

Näistä kuvista voi vetää johtopäätöksen jos toisenkin… :


a) vaihtelu virkistää
b) kyllä mä värejä käytän, aika rohkeastikin
c) pienillä jutuilla saa aikaan isoja muutoksia
d) meidän vanhemman kisuneidin lempipaikka taitaakin olla makuuhuone


:)

>

Olipa rankka lakanoiden vaihto tässä yks päivä! Ihan rehellisesti voin sanoo et tuli hiki pintaan! Ja kiitos kuuluu tälle 4-vuotiaalle katti matikaiselle: (älkää antako viattoman katseen hämätä…)



Ei oo ehkä kovin suuri salaisuus et tällä kisulaisella on aivan yhtä voimakas tahto ku mulla… Kyllä sitä piirrettä löytyy miehestä ja toisestakin kisusta, mut ne luovuttaa joskus, me ei, yleensä. 


Mut ymmärtäähän sen ku tämmösestä unesta ylös revitään…



Sain oikeesti kuus kertaa kuskata kisun makkarin sängyltä olkkarin sohvalle, asettelin vielä kisun omaan vakiopaikkaansa sohvalle mut ei; pelasin sillä vain minuutin lisäaikaa ja niin kisu tassutteli takas makkariin. Vaikka komensin tiukasti EI, neiti loikkas sängylle kuuroine korvineen. Sillä kuudennella paluukerrallaan vielä juoksi sängyn laidalta toiselle mua karkuun ja siinä kisua jahdatessa repesin ihan täysin :D. Näin testasin onko mulla minkälainen valta häneen: ei juuri minkäänlainen…

Tässä taas itsepäisesti pyritään takaisin sängylle! Vaikka yöpöydän kautta jos ei muuten! (Huomaa päättäväinen katse!)



Tästä kuvasta taitaa jo käydä ilmi kumpi lopulta voitti tämän tahtojen taistelun:
(Ehdin sentään laittaa päiväpeiton paikoilleen.)



Petauksestakin tuli (pakon sanelemana) hiukan rennompi tällä kertaa…


Näin tuli meidän makkarista samalla hiukan kesäisempi: valkoisella värillä luonnollisesti :)



Mulla on hiukan sellasta symmetria-pakkomiellettä, josta kovaa kyytiä pyrin eroon. Joissain asioissa se symmetria on toki hyvä, mut joskus huono ku kaikkee pitää ostaa ainaki se kaks ;D. 
Esim. tyynyjä sängyn päällä pitäis olla pareittain… No nytpä repäsin ja laitoin vain nämä kaks tyynyä ja kääk, ne on erilaisia! Tosin niitä yhdistää sävyt ;). Mut täytyy myöntää et tykkään lopputuloksesta, vaikka tyynyillä ei identtisiä pareja olekaan!


Pinkit orkideaoksatkin vaihtu valkoisiin, tosin tähän vois lisätä toisenkin oksan tai sit vaihtaa maljakko matalampaan…



Aurinkoista torstaita!