Kaunista Ystävänpäivää! Täällä ollaan oltu koko päivä menossa, mutta onneksi päivä ei kuitenkaan alkanut samalla tavoin kuin tasan vuosi sitten… Tapahtumarikas Ystävänpäivä -postaukseeni tuon päivän muistoja silloin raapustelin, heh kun naurattaa (ja hengästyttää) nuo muistot vieläkin!

Mies ei ole vielä tullut töistä kotiin ja siltä varalta, etten saa mitään ystävänpäivämuistamista, kävin ostamassa itse itselleni pari tulppaanikimppua. Ei sitten pettymys kirpaise ehkä ihan niin paljoa! Itse ostin miehelle pienen ystävänpäiväherkun, joka jotenkin kummasti huutelee tuolta keittiöstä mun nimeä…

052

Pentikin pallolampunjalat valaisivat yöpöytiämme pari ensimmäistä asuinvuotta, sitten kyllästyin niihin totaalisesti, samoin yöpöytiimme. Myinkin toisen valaisimista, mutta toisen laitoin kaappiin. Nyt se löysi paikkansa vauvanhuoneesta, lipaston päältä. Kummasti ei kyllästytä enää, kun oli tarpeeksi kauan poissa silmistä!

Vauvan valtakunnassa ei toki näytä näin seesteiseltä, mitä kuvat ehkä antavat ymmärtää… Lattialla sain puikkelehtia taidokkaasti näitä kuvia ottaessani: on hieman kamat levällään etten sanois. Joskos tämän viikonlopun aikana otettaisiin taas kunnon harppaus senkin suhteen ja saataisiin vaatekaappikin paikoilleen!

028

Tämän suloisen Teddy Bearin ostin parisen viikkoa sitten BR-Lelusta. Olin etsimässä kivoja puisia leluja huoneeseen (alkuun koristeiksi, myöhemmin käyttöön), mutta päädyinkin nallenurkkaukseen. 19,95 euron hinta tippui kassalla yllärialen myötä 5 euroon – olisin voinut ostaa vaikka sylillisen! Nalle on kivan pehmoinen ja kookas ja sen ilmeet vaihtelevat sen mukaan, mistä kulmasta sattuu katselemaan; joskus näyttää surumieliseltä ja joskus iloisen veikeältä!

023

Tämä ilta otetaan kuitenkin ihan löhöilyn kannalta: jalat sohvapöydälle, popcorn-kulho mahan päälle ja Suomen Leijonia kannustamaan!

Mutta pitemmittä puheitta:

053

 

 

Näitä kuvia olette jo ehtineet kyselemäänkin ja vihdoin torstaina olin kotona hyvän päivänvalon aikaan ja sain kuvat otettua. Muistatte varmaan, miten pohdiskelin vauvan tulevaa sänkyä mm. marraskuisessa Perjantainen pinnasänkypähkinä -postauksessani? No tuosta postauksesta taisi mennä alle viikko, kunnes sain päätöksen sängystä tehtyä ja miehelle ideani ns. myytyä ;). Halusin vauvallemme Stokken Sleepin monestakin eri syystä (syitä lueteltu postauksen edetessä). Onni potkaisi ja kunnolla, sillä samoihin aikoihin sain blogiyhteydenoton asian tiimoilta: halukkuutta yhteistyöhön Stokken kanssa ei tarvinnut edes harkita! Näinpä saimme siis sängyn vauvalle blogityöni kautta ja se saapui parisen viikkoa sitten:

042

Niin ihana se on, että ensimmäisen viikon se majaili olohuoneessamme silmänilonamme :D, kunnes sitten siirsin sen vauvan omaan huoneeseen. Täällä se saa rauhassa odotella vauvaa ja hänen synnyttyä siirrämme sen makuuhuoneeseemme. Sängyn ilmestyminen oli kyllä konkreettisin havainto siitä, että meille oikeasti muuttaa joku pieni tuhisija! <3 (Vaikka äkkiä voisi luulla, että kasvava maha ja siellä potkujaan jakeleva murunen olisi se konkreettisin todiste…)

Kissat eivät muuten olleet sängystä moksiskaan, vaikka se viikon olohuoneessa olikin. Olin ihan varma, että jonain aamuna sieltä nousee korvapari, mutta ei. Ehkä se oli liikaakin tyrkyllä eikä sen vuoksi jaksanut kiinnostaa – se on se kielletty hedelmä mikä kiehtoo :).

028

Jonkin aikaa meni pähkäillessä, valitsemmeko sängyn valkoisena vai luonnonvärisenä (sängystä on myös tumma pähkinä -sävy tarjolla), mutta lopulta tämä valkoinen kuitenkin vei voiton. Ajattelin, että on mukavaa kun kaikki kalusteet huoneessa on valkoisia ja tähän sävyyn on kiva yhdistellä vähän värikkäämpiäkin tekstiilejä. Erittäin tyytyväinen olen, sänky on kaunis kuin mikä ja sitä tulee huoneen ovelta kurkistettua tämän tästä!

cats

Tekstiilit tosiaan vielä puuttuvat, sängyssä on tällä hetkellä vain mukana tulleet patja sekä reunapehmuste, jota ei varmaan ihan alussa tarvita, kun ei vauva vielä itsenäisesti liiku. Nyt kun sängyssä ei vielä ole lakanaa, peittää kaunis reunapehmuste patjan. Patja on ilmava vaahtomuovipatja, jonka päällä on vetoketjulla avattava tikattu päällinen, jonka voi helposti pestä koneessa.

050

055

On olemassa montakin syytä, miksi päädyin lopulta tähän sänkyyn. Ensinnäkin ihastuin sängyn kauniiseen ulkonäköön sekä ovaaliin muotoon. Toinen yhtä tärkeä ominaisuus oli pyörät! Sänkyä on kiva liikutella ympäri kotia, se liukuu helposti ja lähes äänettömästi lattiaamme pitkin, myös paksujen mattojen yli kulkee vaivattomasti. Tämä liikuteltavuus tulee varmasti olemaan tärkeä ominaisuus käytännössä! Pyörät saa myös tarvittaessa lukittua.

065

Sängynpäädystä löytyy uudintanko, johon laitoin nyt alkuun roikkumaan tuon Tuiki tuiki tähtönen -soittorasian. Tankoon voisi hankkia myös uudinverhon, mutta itse en näe sitä tarpeellisena; olisi ehkä liian hörhelömäinen lopputulos makuuni. Nyt tankoon voi halutessaan ripustaa joko tuon soittorasian tai jonkin mobilen, mitä vauva sitten näyttääkään kaipaavan. Toivottavasti ei mitään, sillä nukkumista vartenhan tämä sänky on ;).

060

Ensimmäisen blogilahjaksi saamani torkkupeiton esittelinkin Pehmeää ja suloista vauvalle -postauksessani, mutta sen jälkeen vauvalle kotiutui vielä toinenkin torkkupeitto! Ostin läjän lankoja toissatalvena ajatellen, että ehkä äitini kutoisi niistä jonkin kivan peitteen makuuhuoneeseemme. Langat saivatkin toisen käyttötarkoituksen ja niinpä äitini teki vauvalle aivan ihanan torkkupeiton piirrokseni pohjalta.

076

cats

Ihanassa tilkkutäkkityyliin tehdyssä peitossa on kauniit sävyt; miten osasinkin silloin valita juuri nuo ;). Sopii mielestäni hyvin tytöllekin, jos sukupuoli loppukuun ultrassa yllättäen vaihtuukin, heh. Torkkupeitot tulevat käyttöön pinniksessä, vaunuissa ja varmasti ihan olohuoneessakin sohvalla/lattialla oleskellessa. Ne voi toimia myös päiväpeitteen korvaajina sitten isommassakin sängyssä, jalkopäähän aseteltuina.

080

Yksi omalla kohdallani Stokken Sleepi-sänkyä puoltava tekijä oli myös sen pitkäikäisyys! Kun päädyin tähän sänkyyn, ratkesi samalla kehto-ongelma, sillä sängyn ensimmäinen versio (kuvissa näkyvä Sleepi Mini) toimii vastasyntyneen sänkynä ollen ihanan pieni ja pesämäinen! Sängyn pohjan voi säätää neljään eri korkeuteen ja kun näyttää siltä, että sänky alkaa käydä vauvalle ahtaaksi (todennäköisesti noin puolen vuoden iässä), haemme varastosta sängyn jatkopalat ja niin se muuntuu Sleepi Ministä Sleepi-sängyksi. Tuolloin se vastaa kooltaan tavanomaista pinnasänkyä. Sängystä saa myös laidan pois, jolloin pieni touhukas taapero voi kömpiä sinne ja sieltä pois omatoimisestikin.
Olen laittanut merkille, että tästä sängystä löytyy melkoisen vähän käyttökokemuksia suomalaisilta nettisivuilta, joten minulta sellaista on sitten luvassa! Varmastikin jonkinmoista raporttia luvassa siinä vaiheessa, kun siirrymme tästä ensisängystä isompaan sänkyyn. Ja toki matkan varreltakin, jos tulee mieleen jotain kirjoitettavaa.

Seuraavaksi voisinkin hankkia/teettää sänkyyn muutaman lakanan. Sitten kun pari tilaamaamme kalustetta saapuu, pääsen kunnolla sisustelemaan huonetta! Tuolloin luvassa siis lisäkuvia.

068

Suloista sunnuntaita!

 

 

Olette toivoneet kuvia tästä huoneesta ja nyt niitä vihdoin on luvassa! Tämä huone on ollut alusta lähtien enimmäkseen miehen käytössä, joten sanotaanko vaikka näin, ettei valokuvausinspiraatio ole aina ollut ylimmillään tähän huoneeseen kurkatessani ;).

077

Huone sijaitsee aulan jälkeen kodissamme heti ensimmäisenä oikealla. Kaikki kotimme kolme makuuhuonetta ovat ikään kuin peräkkäin, tämän huoneen vieressä on ns. ruusuhuone ja sen kanssa hieman limittäin meidän makuuhuoneemme.

Tämän huoneen ärsyttävin kohta taitaa olla (huom! itselleni Iskusta työpöydäksi ostamani ja sittemmin mieheni omiman :D) työpöydän alla olevat johtokasat… Jonkin verran ne vähenivät, kun sain miehen houkuteltua hankkimaan läppärin pöytäkoneen tilalle, mutta siellä niitä edelleen on… Miten teillä on johtokasat järjestetty?

080

cats

Sitteri on jumiutunut tähän huoneeseen… Näyttää muutenkin vahvasti siltä, että tästä huoneesta tulee vauvan valtakunta! Heti kun kuulin (ja ruudulta näin), että pieni ihminen sisälläni on poika, alkoi ajatukset suuntautumaan tämän huoneen suuntaan – lälly ruusuhuone oli totaalisen out, mutta tämä huone sopii jotenkin erinomaisen hyvin pojan huoneeksi! Mies puhelikin isänsä kanssa, että tapettiin täytyisi lisätä vain mustat pystyraidat, niin olisi ruutulippuseinäkin valmiina… Jooei.

063

Mietin pitkään, onko liian jyrkkä seinä vauvanhuoneeseen… Tapetti on siis tuolla yhdellä seinällä, muut seinät on maalattu valkoisiksi. Mutta tosiasiahan on, että vauva tulee nukkumaan aluksi meidän makuuhuoneessamme, joten tämä huone on lähinnä hänen tavaroilleen tarkoitettu. En myöskään usko, että vauva ajattelee ensimmäisenä huoneen nähdessään, että voi kamala mikä mustavalkoinen tapettiseinä mulla, äiti – tämä siis taitaa olla enemmänkin meidän aikuisten mielissä oleva juttu ;). Mustavalkoisen tapetin tilalle en keksi kuin harmaan seinämaalin ja se olisi sitten ehkä yksivuotiaalle jo liian vaisu ja kaipaisin huoneeseen jotain särmää… Joten aika paljon pintaremppaa olisi edessä seuraavan vuoden aikana, ehkä liikaakin makuumme.

Kaikki kalusteet huoneessa tulevat olemaan valkoisia, matto musta. Nuo kuvissa näkyvät mustavalkoiset raitaverhot taidan vaihtaa valkoisiin. Vauvamaailmaa ja muita värejä huoneeseen saamme tekstiileillä, leluilla, nallukoilla, tauluilla yms. Värejä tähän mustavalkoisen pohjan omaavaan huoneeseen saamme harmaasta, beigestä, vaaleansinisestä ja ehkä myös turkoosista sekä keltaisesta. Nuo piristevärit onkin kivoja ja niitä voi helposti vaihdella mieltymysten mukaan kuten muuallakin kotonamme. Myöskin lila ja limenvihreä olisivat ihania ja raikkaita pojan huoneen värejä!

073

Kattovalaisin pysyy varmasti samana ja kuten jo mainitsin, myös matto. En ihan lämpene millekään kovin lapsekkaille tekstiileille mm. mattojen/verhojen osalta, sillä ne menisivät melko pian vaihtoon. Samoin kovin hempeä ja vauvamainen huone tulisi aika pian tiensä päähän, joten ehkä tämä huone näine ratkaisuineen olisi myös pitkäikäisempi ratkaisu meidän kohdallamme.

Tällä hetkellä muuten kovin mustavalkoiseen huoneeseen piristystä tuo vanha punainen sohvamme sekä työpöydän kulmalla nököttävä punainen kello.

071

Punaisen sohvan kohtalo on hieman auki, sillä en tiedä, jääkö sille enää mitään paikkaa… Ajattelin nimittäin siirtää ruusuhuoneessa olevan valkoisen Kivik-sohvan vauvanhuoneeseen. Ruusuhuoneesta teemme yhdistetyn työ- ja vapaa-ajanhuoneen meille aikuisille (mun käytössä päivisin ja miehen iltaisin) ja kalusteina siellä tulevat olemaan työpöytä, yksi lipasto, valkoinen Ektorp-divaani sekä pieni pöytä. Punainen sohva ei taitaisi mahtua siis sinnekään… Täytyy nyt vielä miettiä sen kohtaloa, mutta ei huvittaisi huonetta aivan ääriään myöten täyteenkään sulloa.

066

Näin saisimme jatkoaikaa myös ruusutapetille, sillä meidän aikuisten huoneessa se kyllä menisi ihan hyvin. Hmm… Tällä tavalla nämä asiat loksahtaisivat paikoilleen kuin itsestään, mutta vielä aivan pieni mietintähippunen tuolla mielessäni hyörii… Ja hetki onkin vielä aikaa pohtia, ennen kuin tilaamamme kalusteet saapuvat! Mitäs tuumitte näihin mun tämänhetkisiin pohdintoihin – muita ideoita?