/

Kun kotiuduttiin Kuopiosta, oli kissahoitajien toimesta meidän keittiön pöydälle ilmestynyt kulho oman pihan mustikoita :). 



Osan pakastin, osa herkuteltiin noin vain ja osasta mies loihti maailman parasta mustikka-vaniljapirtelöä. Täten nimeän hänet meidän perheen viralliseksi pirtelön valmistajaksi!
 Nammmmmm!!!

Tämä varmaan jo todistaa kuinka herkullista pirtelö oli… Huumaava tuoksu, joka levisi kauas, aina kisun pieneen nenään saakka:

Maistiainen, maistiainen!

Ei huvittais odotella…

Noh, noh, joko??!

Pirtelö ois kyllä menny parempiin suihin, jos en ois hörppiny sitä melko pikaisesti :D
(Ja juu, kyllä kisu pienen maistiaisen sai.)

Mustikkaista lauantaita <3
Minä taidan tänään korkata metsästämäni kuoharin, josta tuli mainittua jo täällä. 
Kyseessä on makea italialainen kuohuviini (Canti Asti Spumante), joka kuuluu Alkon tilausvalikoimaan. Tilasivat sitä pyynnöstäni ja eilen mies kävi nappaamassa pullon (tai myönnän kaksi) mukaansa. Parasta maistamaani kuohuviiniä ikinä!
 
Päivällä voisin tehdä sen suunnittelemani pienen syysasetelman olkkariin, jonka parissa voi illalla tunnelmoida lauantai-iltaa kuohuviiniä maistellen :)
 
Loma. Ja aurinkokin paistaa <3

/

>

Kisut oli tässä yhtenä päivänä tarhassa hiukan pidempään. Ku hain ne sisälle, molemmat ryntäs ensimmäisenä keittiön altaan ääreen juomaan :D. Niillä on kyllä tarhassa vesikippo, mut se ei ollu tainnu riittää…

Tästä kuvasta näkyy hyvin kisujen luonteiden erot; toinen miettii et apua, saiko tästä nyt juoda vai tuleeko lähtö, toista ei vois vähempää kiellot kiinnostaa vaan pylly pitkällä latkitaan vettä…

Vanhempi neitikin uskaltautu sit juomaan ku ei komentoa kuulunu… 

Kisujen sokkelissa sijaitsevassa ruokalaatikossa on vesikippo, mut nuorempi neiti ei koskaan juo sieltä! Jätetäänki yleensä altaaseen täysi vesilasillinen neitiä varten… Nyt oli kuitenki yllättävää et vanhempikin neiti oli altaan ääressä! 
Meidän nuoremman kisun tuntevat tietävät ettei häntä auta komentaa. (4 vuotta turhaa yritystä takana…) Ollaan siis alistuttu jo ajat sitten ja annettu kisun juoda altaasta, olemme kaikki elossa ja terveinä siitä huolimatta.

Tässä piti tarkistaa et saitko sä varmasti samaa juotavaa ku mä!

Voisin ottaa vielä vähän lisää, nam…

Sitte murkinaa päälle ja kummasti alkaa unettaa… 

Joku kyseli et onko kisun tassuun kasvanu karvat takaisin. Kyllä on (jo viikkoja sitten), näkyy ylemmässä kuvassa :)

Vanhempi kisu tykkää ku hänet peitellään <3

Nuorempi (ADHD) hyörii ja pyörii ja pörisee monta minuuttia sopivaa paikkaa etsien…

Kaikki hyöriminen uuvuttaa lopulta pienen <3

Tämmöstä meidän kisuille näin kesän ja syksyn rajamailla!
Koko ajan lyhenee tarhailut ku alkaa ilmat viiletä. Silloin viihdytään vain sisällä lämpimässä ja kuivassa :)

/

>

Postilaatikkoon on viime päivinä tupsahdellut tasaiseen tahtiin syyskuvastoja.
Keräsin kaikki kasaan aikomuksenani järjestää jonain iltana pieni hetki kuvastoja selaillen.

Kaakaoon piti laittaa nokare kermavaahtoa, että sain itelleni lukukaverin:

Kisun löytää sieltä missä tarjoillaan kermavaahtoa!

Kermavaahto on siis vanhemman kisun suurimpia herkkuja, jo se purkin korkin avauksesta syntyvä naksahdus saa pikkutassut liikkeelle! Ja pakkohan sitä on kisun kuppiinkin pieni nokare tirauttaa, muuten sitä surusilmäistä katsetta ei kestä kukaan!

Mami bloggailee ja laittaa silloin aina viereensä tyynyistä tai torkuista ihanan paikan ♥

Entäs mistä tietää et kesä alkaa olla ohi?
Meidän tyynyjen välistä pilkottaa nuoremman neidin korvapari!

Muutama lukija ilmaisi jo ikävänsä meidän kisuja kohtaan, toivottavasti tämä hiukan lievitti oireita ;)

P.S. Otin ensimmäistä kertaa kommentoinnin sanavahvistukset käyttöön, sillä oon viime aikoina saanu kiitettävästi roskapostia :/. Tiedän, että kommentointi sanavahvistuksen kera on kurjaa, mut katsotaan jos roskaposti vähenis!