/

Nyt seuraa ihan valtavasti tulppaanikuvia! Viime viikolla innostuin kuvaamaan kotona upean värisiä tulppaaneja kun aurinko paistoi niin kauniisti sisälle. Oli melko täydellistä kun ulkona on vielä niin valkoista :))


Joskus ihan ällistyneenä luen blogeista, miten bloggaajan valokuvia arvostellaan. Siis mitä ihmettä! Nämähän on päiväkirjatyylisiä nämä blogit ja harva näitä Suomessa vielä ammattimielessä kirjoittelee, moni ei edes haluaisi vaikka sellaiseen mahdollisuus olisikin. Ketä oikeasti voi häiritä blogivalokuvat niin paljon! Ehkäpä juuri niitä ammattilaisia, tai ainakin itseään ammattilaisena pitäviä… ;)
(EDIT Minun blogiani kohtaan tämä arvostelu ei ainakaan vielä ole kohdistunut. Muuten vain tästä kirjoittelen…)


Mun valokuvat on ihan tämmösiä räpsyjä, minä en niitä käsittele (ei riitä aika eikä ole juuri kiinnostustakaan) ja horisontit on vinossa ja monesti kuva muutenkin :D. Mä oikeesti pidän sellaisesta tietystä luonnollisuudesta kuvissa! 
Ja jos käsittelisin kuviani, vaatisi se lisää aikaa, joka taas tarkoittaisi sitä, että kuvien määrä blogissani vähenisi radikaalisti. Ja kuvien käsittelyllä ei mielestäni taas ole mitään tekemistä taitavan valokuvaamisen kanssa ;).

Mielestäni blogeissa saa olla laadukkaita kuvia, nautin niistä suunnattomasti, mutta liika ammattimaisuus näkyy ja blogista katoaa sen myötä se luonnollisuus ja kotikutoisuus. Laadukkaalla ja ammattimaisella kuvalla on tietty ero ;).
Kyllähän valokuvaus on asia, josta voi koko ajan oppia uutta, se on selvä. Ja ainakin mun täytyy opiskella kameroitani paremmin, jotta saan niistä enemmän irti, mutta mun ongelma on se, ettei mulla ole aikaa perehtyä niihin niin paljon! Ehkä jonain päivänä on, sitä odotellessa, mutta siihen asti jatkan näin :)

Huomaan kyllä kehittyneeni valokuvaamisessa viime vuosina. Parin vuoden takaisia kuvia kun katselee, tuntee pientä häpeää, heh! Oli silloin toki kuvauskalustokin eri, mutta oli taidotkin ja se valokuvaussilmä, jota pidän erittäin tärkeänä ominaisuutena!


Tulppaanien lisäksi koskematon lumihanki sai huomioni:

Eihän kukaan kiinnittänyt huomiota likaisiin ikkunoihin? :P
No hyvä, ei siis kiirettä pesemään!

Tiedän (vaikka en millään ymmärrä ;)), etteivät kaikki blogini lukijat pidä kissajutuista. Osa lukee blogiani sisustusjuttujen takia, osa kissajuttujen, osa molempien ja osa muista syistä! Senpä vuoksi yritän, ettei blogini täyttyisi kissakuvilla ihan päivittäin. Joka viikko niitä tulee, ehkä pari-kolmekin kertaa viikossa, riippuen kuinka tapahtumarikas viikko kissoilla on meneillään :D. Olen huomannut, että tämä nykyinen määrä riittää päivittämään tänne meidän neitien kuulumiset! Joku lukija joskus kirjoitti, että nämä kissat on tämän blogin suola ja pippuri. Aivan ihanasti sanottu, se on jäänyt mieleeni :)
Joskus tämä edellämainittu on hieman haasteellista, kisut kun ovat kovin seurallisia ja menossa mukana! Usein kuvista tulee tämmöisiä:  



Linssilude on linssilude!

Samaan aikaan kun olin nuoremman kisun kanssa olohuoneessa, alkoi ruokailutilasta kuulua todella äänekästä maiskutusta… Tiesin heti, mitä maiskuteltiin ja komento kaikui ilmoille jo olohuoneesta käsin :D

Syyllinen löytyi läheltä:
Niin läheltä, että jopa nuorempi kisu laski yhteen 1+1…
Näiden kuvien myötä ihanaa ja aurinkoista viikkoa teille kaikille!


 & linssilude & tulppaaninnakertaja

/

>

Huomenta! Näin käynnistyi jo maaliskuu, maaliskuu onkin erittäin hyvä kuukausi :))
Ajatelkaa miten äkkiä helmikuu hujahti ohi, kohta se on juhannus!


Viime sunnuntaina oli niin upea ja aurinkoinen kevättalven päivä, et lähdimme heti aamusta kävelylenkille. Mitään kovin pitkää lenkkiä ei tehty, koska kissat oli mukana ja pakkasta -9 astetta.
Mulla oli kamera mukana, kuvasin muutaman videopätkän. Onnistuin saamaan videolle juuri ne tyypillisimmät (lenkki)piirteet näistä molemmista kisuista :)
En tiedä tarkalleen mistä johtuu, mutta jos lenkillä ollaan molempien kisujen kera, vanhempi jotenkin protestoi ja jättäytyy jälkeen… Nuoremmalla taas tapana vanhemman vaaniminen, ei meinaa päästää edelle… Jos taas olen lenkillä kaksistaan vanhemman kisun kanssa, hän on ihan mun lähellä koko lenkin ajan ja tulee luo kun pyydän. Mutta yleisesti ottaen nuorempi on tottelevaisempi lenkillä (kotona sisällä ei siis todellakaan, siellä roolit on toisinpäin!!!), kuten tästä ensimmäisestä videopätkästäkin näette.
Hassuja! Mutta tässäpäs nämä blogikissat :D in action!

Tässä nyt näyte tästä vaanimisprosessista… Ja täähän toistuu lenkillä semmoset seitsemän kertaa, huoh… Ainakin.

Välillä nuorempi neiti unohtuu johonkin haistelemaan tai kisukaveriaan vaanimaan, kunnes huomaa että me ollaan jo hieman kauempana. Silloin iskee paniikki ja nopein askelin juostaan kiinni. Juostaan yleensä myös melkoisen nopeasti ohi ettei jouduta syliin (julkiset tunteidenosoitukset, blääh…) …
Tässä on sitten vuorostaan meidän hidas hämäläinen tyypillisine piirteineen. Hidas kävely ei siis suinkaan johdu yhdeksän vuoden iästä vaan luonteesta ;). Joskus täytyy antaa odotuttaa, se on selvä. Hitain töpsöttelyaskelin perässä tullaan, välillä pysähdellään kuuntelemaan linnunlaulua ja paistattelemaan päivää, kyllä mami minua odottaa… Ja jos mami on vielä liikkumattakin, pusken jalkoihin kiitokseksi.

Kun näin tämän viimeisen videopätkän koneelta, nauroin ääneen :D. Tarkkailkaahan nuorempaa neitiä videon etualalla, hän näyttää miten se kevät saapuu rintaan! Oli perinteiseen tapaansa vaanimassa vanhempaa neitiä, kunnes sirkuttavat linnut vie kaiken huomion. Pyörivässä päässä selvästi kaksi ajatusta: ”lintu, kissa, lintu, kissa, lintu, kissa, lintu…” :D
Vanhempi neiti näkee tilaisuutensa tulleen ja juoksee pikaisesti ohi! Toisella pää edelleen sekaisin linnunsirkutuksesta, jonka vuoksi jää meistä jälkeen, mutta ottaa sitten viimein jalat alleen :)

Näin talviaikaan kissat saa helposti lenkin jälkeen sisälle. Kun kotiin on matkaa alle sata metriä, ottavat loppukirin ja juoksevat portaille odottamaan :D. Nuorempi yrittää joskus myös päästä omin avuin sisälle, suljetun oven läpi…
Kesällä onkin sitten melkoinen taistelu, tietävät että lenkin jälkeen odottaa joko tarha tai sisälle meno eikä kumpikaan houkuttele :/. Kesälenkillä, kun kotiin on matkaa alle sata metriä, molemmat häipyy ku tuhka tuuleen :D. Siinä saakin käyttää kaiken kekseliäisyyden, että saa kissat kiinni. Tosin ne mun keksimät temput on kyllä jo nähty, nää on liian fiksuja menemään toistuvasti samaan lankaan. Joten tämän vuoksi en odota yhtään kesää! Nuorempi suostuu kyllä naruun tai valjaisiin, mutta ei kovin pitkäksi aikaa… Lopulta aina yrittää rimpuilla irti eikä suostu ottamaan askeltakaan. Vanhempaa ei olla vielä edes yritetty, tiedän jo mikä show siitä syntyy, huoh…


Mutta tällaisia lenkkejä meillä, nyt näitte niistä muutaman pätkän :)
Tänäänkin meillä on vuorossa kissalenkki, minä ja kissat kolmistaan! Vanhempi neiti on jo vuosia tunnistanut mun lenkkitakin (joka on kyllä välillä vaihtunut uuteen, mutta ollut aina kahisevaa materiaalia ;)); heti kun otan sen kaapista neiti katsoo suurilla silmillään mua kysyvästi ja kun vahvistan, että mennään ulos, sipsuttaa hän eteiseen odottamaan! Nuorempi neiti puolestaan yrittää aina ulos, sama minkä takin puen päälle, niin siellä ollaan nenu kiinni ulko-oven lasissa :D 

Mukavia hetkiä lemmikkienne parissa <3

/

>

Kevätaurinkoista sunnuntaihuomenta!
Niin upea ilma, aurinko paistaa siniseltä taivaalta, toivottavasti koko Suomessa. Tänään täytyy ulkoilla ja nauttia auringonsäteistä :)
Toki niistä voi nauttia sisälläkin yhdistäen kaksi lempparipuuhaa: päikkärit ja auringonpaisteen, tähän tapaan:

Joo… On kyllä ollut puhetta naisellisemmista asennoista, mut ei se aina oo niin justiin! Ei varsinkaan kotioloissa!
Eikös ole muuten tuuhea turkki :)

Nukkuessa varpaat on yleensä kippuralla <3

Kohta vien kippuravarpaan ja muun pikkuperheeni ulkoilemaan, sitten hiukan paperihommia ja sen jälkeen pikkuhiljaa ruuan valmistukseen. Tänään meillä syödään uunilohta ja -kasviksia timjamiperunoiden kera. Jälkiruuaksi ajattelin tarjoilla täytettyjä appelsiineja.
Jos onnistuu, otan kuvia :P
Ja jos haluatte, voin laittaa niitä tännekin ;)