/

 Näillä keleillä ei huvittais olla sisällä, joten onneksi mulla on huomisesta alkaen kolme vapaapäivää! Saan nauttia ulkona olemisesta ja tarkoituksena ois laitella hiukan terassiakin. Hain eilen varastosta pienen pöydän, joka oli tosi kiva löytö Ikean poistopisteestä jokunen viikko sitten. Pöytä päätyi nyt aluksi polyrottinkisohvaryhmän yhteyteen, otan kuvia tännekin lähipäivinä!

Odotamme kuumeisesti pehmusteitamme, kesäkuun alkupuolella meidän pitäis ne saada (vieläkin on siis väliaikaiset pehmusteet käytössä, mutta en viitsi niitä edes esille ottaa, koska ovat sen verran epäsopivat).

Pehmusteita odotellessa pikkutyynyt mahdollistavat pieniä terassilekotteluhetkiä silloin tällöin (jos vain ehtii):

Päikkäreiltä herännyt… Känkkäränkkää havaittavissa..? Ei sentäs, ei noin kiltillä kissalla <3. (Tuossa näkyy muuten tuo terassilauta, josta on ruuvi irronnut talven aikana. Ajattelin vain ilmoittaa että tietoisia olemme! ennen kuin joku anonyymi ehtii huolestua… ;)) Tosiaan kolme vapaapäivää häämöttää ihan nurkan takana, mutta miten ihmeessä ne vapaapäivät on aina niin täynnä ohjelmaa? Onko muillakin? Huomennakin monenmoista asiaa hoidettavana (onneksi päivän katkaisee ihanan ystävän tapaaminen!) ja jossain välissä pitäis ehtiä kotihommiakin tekemään! Ensimmäisenä mun to do -listalla ois maalauksia: pihavajan maalaus ja talon nurkkalistojen maalaus, jotta mies voi nikkaroida ne paikoilleen. Maalaustauoilla aion kyllä laitella terassia ja hieman nautiskellakin, ainakin vartin ;D. Mutta kiva, että kelit on nyt kohdillaan ja asioita saadaan eteenpäin, ulkona maalaaminen on niin paljon kivempaa kuin autotallissa maalaaminen! Paljukin on muuten jo paikoillaan, tai lähes, sillä kaivautamme sille kuopan, jotta voimme upottaa sen osittain maahan. Kuoppa kaivetaan samalla kun kaivuri tulee pihahommiin, joten muutama viikko menee vielä ennen kuin pääsemme paljuilemaan!
Ehkä juhannukseksi..?
Onneksi hyvää kannattaa odottaa :)

/

Koska blogiani lukee myös joukko kissojen ystäviä, en malta olla jakamatta tätä tietoa täällä! Jos nimittäin sattuisi niin, että on joku muukin, joka ei tästä asiasta ole ihan perillä. Kiitokseni siis tarkkasilmäisille lukijoille, jotka minua varoittivat!

Kauniissa liljoissa on myös petollinen puoli: liljat ovat erittäin vaarallisia kissoille! Pikaisella etsiskelyllä löysin tämän tekstinpätkän:

Liljat voivat olla kissalle kohtalokkaita. Liljan kaikki osat ovat kissalle myrkyllisiä. Kissa voi saada myrkytysoireita vaikkei edes söisi liljaa. Jos ne pyyhkäisevät liljaa kävellessään sen ohi ja siitepöly harjataan pois niiden turkista, se voi olla vaarallista. Kissa saattaa sokeutua, oksentaa, saada munuaisvaurion, halvaantua tai jopa kuolla.
Älä pidä liljoja kotonasi tai puutarhassa. Jos sinulla kuitenkin on niitä esim. kukkakimpussa, pidä kukat poissa kissan oleskelualueelta. Siivoa siitepöly ja lakastuneet lehdet ja pese sen jälkeen kätesi ennen kuin kosket kissaan. Myrkytystapauksessa vie kissa välittömästi eläinlääkäriin. 

Ikinä ei voi tietää, tuleeko ihan kaikille kissoille liljoista oireita, mutta enpäs lähde riskiäkään ottamaan! Jos ei muuta, niin saan ainakin mielenrauhan. Mietin jos laittaisin liljat kesätakkaa koristamaan (siis takkapesään luukun taakse) tai sitten vien ne äidilleni. Pienet puutarhaunelmat meni kyllä tämän myötä uusiksi, mutta onhan noita muitakin kauniita kukkia!

Sitä paitsi, tuo liljojen tuoksu ei ole ollenkaan mun makuun! Oikein pistävä ja melko epämiellyttävä, joten ei nyt ihan hirveästi haittaa etten niitä enää voi sisällä tai omalla pihallani ihastella ;). Eilen vaihdoin liljojen maljakkoveden ja koko loppuillan oli nenässä se pistävä haju tuoksu. Kukkaistuoksut ei oo kyllä mun makuun, vieläkään!

/

’

Tänään nuorempi kisumme täyttää viisi vuotta! Kissa syntyi serkkuni perheen kissalle tasan viisi vuotta sitten, samaan aikaan syntyi myös kolme muuta suloista pentua: yhteensä kaksi narttua ja kaksi kollia. Näin pienen ensimmäisen kerran neljän päivän ikäisenä, valitsin kisun sukupuolen ja ulkonäön perusteella. (Halusin jatkaa meidän kisujen raitapukuklaania :D.)

Tässä ikää neljä päivää; tutun äitin syleilyssä ♥

Mutta vain muutamaa viikkoa myöhemmin meno oli jo astetta villimpää: sai painia siskon kanssa oikein olan takaa!


Osallistua joukkopainiin tai seurata sitä vierestä keksien omia leikkejä:


Maailma pyöriiiiii…. Huimaaaaaaa!!!!!! Mm. kengät oli pop!


Tämä ujo piimä -esitys oli todellakin vain esitystä…


Todellisuudessa meno oli niin villiä että siskokin väsähti melko pian…

Kisuneidistä kuoriutuikin melkoisen ronski poikatyttö (varmasti sisarusparven suosiollisella avustuksella…). Mitään neitimäistä ei hänessä ole ja se ”äijämäisyys” onkin olennainen osa tämän matikaisen persoonaa. Ja sitä persoonaa muuten riittää! Jopa naukumisääni (tai sen naukumisen osaamattomuus) on persoonallinen miu(h). Äitini on nimittänyt äänen noitapillin ääneksi. Tämä hymyilykuva on muuten aika lailla ainoa neitimäinen otos:

Ruuaksi kelpaa mikä vain, usein ruokaa myös varastetaan pöydiltä, lautaselta, jääkaapista tai hörpätään ohimennen maitolasista… Kerran miehen santsatessa ruokaa sieppasi hänen leivältään kinkkusuikaleen, mies syytti minua kunnes katsoi pöydän alle :D. On sukellettu sipsipussiin, herkuteltu luvatta pitsalla ja suklaamuffinsseilla, varastettu tulikuumalta paistinpannulta valtava pekonimöykky, hypätty kerran jos toisenkin jääkaappiin murkinan toivossa… Erilaisten ruokaelämysten lisäksi myös lääkkeet maistuvat! Ne otetaan suurella innolla ja pettymys on suuri, kun kuuri loppuu. Tästä postauksesta löydät todistusaineistoa.

Erittäin kärsimätön luonne, jos jotain haluaa. Mamilta opitulla kaikki mulle heti tänne ja nyt -periaatteella elävä nelijalkainen. Kova isottelemaan ja pitämään oman pihan reviiriä. Silti tosi paikan tullen ei tee mitään, kunhan hieman saattaa murista tai sähistä. Myös erittäin nopea ystävystymään muiden kissojen ja koirien kanssa. Kaikkien kaveri. Suurisydäminen ja liian kiltti & luottavainen kissa, joka joskus saa kiltteydestään myös kärsiä :/.
Kotona ja lähimpien ihmisten seurassa maailman kultaisin ja kiltein, herkkis. Mamille ja muille läheisille voi näyttää sen herkimmän puolen ja suurin halipula on aamuisin <3. Nenu märkänä tykkää puskea kasvoihin ja nuolaista, joskus ihan pikkaisen myös näykätä :D. Murmeloinen, jota saa ronskistikin halia. Tuoksuu niin tutulle, ihanalle omalle itselleen. Voimakas kehräysääni, joka starttaa jo pelkästä katsekontaktista. Paras nukkuma-asento selällään jalat taivasta kohden. Tykkää lakanakyydistä. Ja sarjasta poskipusuja, vaikka ei sitä myöntäisikään. Rakastaa takkatulen lämpöä ja ritinää. Pysyy sylissä vain kun itse haluaa. Viihtyy olkapäällä. Uskomattoman reipas. Eläinlääkärillä silminnähden peloissaan, mutta kehrää äänekkäästi jopa eläinlääkärisedälle. Vihreäsilmäinen ja pyöreäposkinen söpöliini. Kotihiiri, joka on hoidossa (mun vanhemmilla) ollessaan kovin orpona. Hepulikohtauksen silloin tällöin öisin saadessaan viedään kylpyhuoneeseen rauhoittumaan, toimii. Tosin kerran jättänyt pökäleterkut poreammeen pohjalle :D.

Muru. Höpsykkä. Murmeli. Hassukainen. Höpötiainen. Mussukka. Söppänä höppänä. Kaapo Matikainen kalatehtaalta (:D). Lättypää. Kullanmurunen. Ruttis. Pieni rakkauspakkaus. Pupuliini. Possu. Sydänkäpynen. Valkosukkainen murmeliini. Sissukkainen.
Viidessä vuodessa kisun tekojen ja persoonan kautta on ehtinyt syntymään monenlaisia lempinimiä.

Upea ja niin kovin rakas kissa, jota ilman meidän koti ja elämä olisi niin kovin tyhjää.