/

Meillä asustaa kaksi matkustamaan tottunutta kissaneitiä. Erityisesti vanhempi kisu on matkustanut yhdeksän vuoden ikänsä aikana melkoisesti; juna ja auto on tulleet tutuksi! Ei se matkustaminen mitenkään erityisen mukavaa ole, mutta varmasti se on osasyy siihen, miksi vanhemmasta neidistä on kehkeytynyt sellainen seikkailijaluonne ;).

Molemmilla kissoilla on omat kuljetuslaatikot, mutta ollaan huomattu, että matka taittuu mukavammin vapaana autossa (pitemmillä matkoilla käytössä on tietenkin kuljetuslaatikot ihan jo turvallisuussyistäkin!). Takapenkin matkustajina molemmilla on omat vakiopaikkansa eikä kotiarjessa niin läsnä oleva hajurako ole autossa kovin merkityksellinen.

Vanhempi kissa asettautuu heti alussa hattuhyllylle ja pysyttelee siellä mielellään koko matkan ajan. Nuorempi puolestaan seilaa takapenkkiä ristiin rastiin, kunnes lopulta rauhoittuu penkille (tähän auttaa kun häntä rapsuttaa niskasta :)).

Vanhempi kisu tykkää katsella ulos ikkunasta, mutta nuorempaa moinen näky ohiajavine autoineen huimaa ja siitä seuraa vain melko surkeaa naukumista…

Huomaa jännittynyt peppu! :D

Tällaisia matkustajia meiltä löytyy! Pyrimme aina silloin tällöin ottamaan kisut mukaan kun käymme vaikkapa vanhemmillani, jotta automatkustus ei unohtuisi eikä eläinlääkärireissuja niin helposti sitten yhdistä autoiluun.

Mitä teidän karvaiset kamut tuumaa matkustamisesta? 

/

Nyt ne kesäsateet tuli sitten tännekin. Mun oli tarkoitus maalata tänään ulkosalla, mutta näin kävi, siis voi harmi ;). Tässä mietiskellessä uusiksi tämän päivän puuhasteluja, nautiskelin vaniljajätskiä mansikoiden ja vadelmien kera, nam! Sade ropisee kattoon, tunnelmallinen ääni. Sade ei tällä kertaa ropise ikkunoihin, onneksi, sillä ne on eilen pesty :D.

 Odottelen tässä miestä mökinpurkuhommista kotiin, että päästään järjestelemään mulle suurempi maalausalue autotalliin. Nyt siellä on kivasti edessä pari moottoripyörää ja minähän en niihin koske ku ne kaatuis ja sehän ois luonnollisesti maailmanloppu. Et parempi vaan pysyä sisällä kissan kans (toinen sellainen mököttää terassituolilla) ja syödä jätskiä.

Nyt seuraa herkimpiä järkyttävää kuvamateriaalia!

***

Koska on loma ja kaikkee ni tottahan toki mun murmeli saa jätskinjämät.

Iih, varovasti ettei osu viiksiin!


Bodaaja?

Psst. Sisustusbloggaajienkin kotona on sohvatyynyt aina noin kuten ylemmissä kuvissa eli käytännöllisesti kahdessa kasassa ;).

Kiitokseksi jäätelöstä sain kisun tähän ihan viereen, lämmittämään mun jalkoja <3.
Loma on loma, satoi tai paistoi!

/

Tänä tiistaina hieman vakavampaa aihetta…
Sillä tähän vuodenaikaan on paikallaan muistutella tärkeästä asiasta: kesäkissan ottaminen on erittäin raakaa ja julmaa! Kissa, kuten kaikki muutkin perheen lemmikit, on perheenjäsen siinä missä lapsetkin. Lapsiakaan ei hylätä silloin kun niistä alkaa olla muutakin kuin iloa ja kivaa seuraa. Mitään elävää olentoa ei saa hylätä kun homma käy liian työlääksi tai kun uutuuden viehätys on ohitse. Kun lemmikin päättää perheeseen ottaa, tulee siitä kantaa vastuuta aina sen kuolemaan saakka. Kovin vakavan allergian (= henkeä uhkaavan) sattuessa on omistajalla yhtä lailla vastuu lemmikistään: sille tulee etsiä uusi, hyvä ja rakastava koti.

Siihen asti, kun näitä julmia ja sydämettömiä kesäkissan ottajia (voiko niitä kutsua edes ihmisiksi?) vielä jostain käsittämättömästä syystä löytyy, on ihana huomata, että on myös niitä, joilla se sydän on! Tästä linkistä pääset lukemaan Saara-kissan tarinan.

Tämä eläinten kaltoinkohtelu ja varsinkin tämä järkyttävä ”kesäkissailu” saa mut niin kovin surulliseksi ja myös vihaiseksi. Olen aiemminkin täällä kirjoitellut näistä asioista ja tulen näin tekemään jatkossakin.
Nytpä haastan kaikki teidätkin levittämään tätä tietoa sekä blogeissanne että facebook-profiileissanne! Ihan vain sen vuoksi, ettei yhdenkään tuntevan kisuparan tarvitsisi kokea tätä kohtaloa:

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään. Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää. On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna. Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on. Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele, lähditkö mökiltä sinä puhtain sydämin?

Kaikille karvakavereille omaa rakastavaa kotia koko sydämestään toivoen,