/

 

Muistatteko miten kyselin teiltä vinkkejä Mihin leipäpussit piiloon? -postauksessani? Sainkin teiltä ihan valtavasti vinkkejä silloin! Päätin siinä sitten hetken mietittyäni, etten osta mitään leipälaatikkoa, ennen kuin testaan sellaisen toimivuutta jollain jo olemassa olevalla laatikollani. Lukijan vinkistä sitten hoksasin tuon Ikean valkoisen säilytyslaatikon, siihen vain liina päälle!
Että miten se on sitten meillä toiminut?
Nyt seuraa sellaisia arkireality-kuvia, että herkimpiä voi hirvittää! Don’t say I didn’t warn you!

Leipälaatikosta on hyvää vauhtia muotoutumassa kissalaatikko, huomaa leipäpussi pöydällä! Eikä tuo toinen matikainenkaan kovin luvallisella paikalla hengaile :S. Silti, kun tämän näyn näin, en voinut kuin nauraa ja nauruhan vain yltyi noista mitä sä hekotat -ilmeistä… Toinen niin pokkana leipälaatikossa! :D

Kuvat ei ole laadultaan kovin hääppöisiä, täytyi nimittäin toimia parissa sekunnissa, sillä tiesin heti että siinä käy näin, kun lähestyn:

Tullaan siis kerjäämään murkinaa! Ja kaksin kappalein toki. Tehdään vähän tilaa, että toinenkin mahtuu: asettaudutaan leikkuulaudan (!) toiseen päähän. Hajurako, hajurako.

Moi kaveri.

Saitsä jo jonkun herkkupalan..?

Vielä yksi pakollinen mökötyskuva.

Irtoisko näillä ilmeillä vähän maksamakkaraa? (Huomaa yksi valkoinen sukka leikkuulaudalla…)

Odottavan aika on pitkä…

Ja siinä he odottivat :D. Sillä eihän nyt leipälaatikossa ja liedellä hengailua voi palkita! Vaikka ei siitä näiden tyyppien kohdalla mitään hyötyä kyllä ole: tekevät kuten haluavat. Iltamurkina tarjoiltiin kuitenkin vasta myöhemmin, varmuuden vuoksi.

Että terkkuja tältä ronttikaksikolta, jolle saa kyllä nauraa tämän tästä!

/

 

Viime vuonna näihin aikoihin ihastelin kaupoissa erästä valkoista AmandaB-Collectionin kranssia. Jahkailin ja jahkailin: ostanko vai enkö… Lopulta niin kauan, että ne kaikki loppuivat! Olin niin iloinen, kun näin niitä tässä taannoin uudestaan myynnissä, tosin hieman muunneltuna versiona (jotain nauhahärpäkettä ja puinen sydänkin mukana), mutta kranssin pohja oli edelleen se sama kaunis valkoinen! Tällä kertaa siis ostin kranssin ja kotona eräs misukka oli tyytyväinen:

Siihen mahtuu istumaan, mutta ei makoilemaan (yritetty sinnikkäästi monta kertaa, mutta ei löydy sopivaa asentoa…). Kenties siitä tuo kyllästynyt ilme? ;)

Tai siitä, kun ulkoa kuuluu vesisateen ropinaa. Ei kiva. Ei ainakaan tähän aikaan vuodesta.

Täytyy tässä joku päivä koristella kranssia jotenkin… Mustaa ohutta satiininauhaa löytyy, ehkä voisi käydä kurkkaamassa korulaatikkoon, jos sieltä löytyisi jotain koristetta. Helmistä voisi saada jotain kivaa aikaan! Toisaalta se on kaunis noinkin. Löytyisikö teiltä koristeluideoita tälle?

Toinen istuu kranssissa ja toinen tassuttelee keittiön tasoilla… Mun hassukaiset!

Uutukainen tuolini ja Soihtu muodostavat kivan kepeän kaksikon tuossa kulmassa, sopivat hyvin yhteen! Aika mahtavaa muuten: enää kuukausi ja kymmenen päivää jouluun! <3

/

 

Ei mitä tahansa kissoja, vaan nää mun <3. Raitaiset ja kiltit matikaiset. Pehmoiset ja lämpöiset.

Intiapilkku ja yks toffeetassu. Ne on mun 10-vuotiaan parhaat tuntomerkit.

5-vuotiaalla on puolestaan sellainen tietty professori-ilme. Katsoo joskus sellaisella niiiiiiin tarkkaavaisella naamalla (yleensä silloin kun hän on sohvalla ja joku keittiössä…) et puuttuu enää sellaiset pienet pyöreät rillit nenältä :D. Tällä on myös valkoiset sukat ja valkoinen ruokalappu, joka on hieman vinossa, sillä aina on niin kova kiire syömään.

Toinen tykkää silityksistä, aina ja joka paikassa.

Toinen nukkuu mielellään rauhassa ilman häiriöitä, mutta aloittaa kehräyksen välittömästi kun joku pikkaisenkaan silittää. Joskus kyllä tulee tällainen ilme, joka sanoo aivan kuin et joo kiva, mut ei mua kato tartte silittää enää silloin ku mä jo nukun…

Eilen tämä meidän silityksistä ja sylistä niin hirmuisesti pitävä kissa aiheutti vähän murhetta… Nostin kissan syliin ja kiinnitin heti huomiota siihen, miten kisun kyljet pullotti ihan hirmuisesti; kylkiluiden jälkeen oli sellaiset pullottavat patit molemmin puolin. Säikähdin tosi paljon ja aloin tunnustella kylkiä ihan urakalla. Kissa siitä sitten ärsyyntyi ja mähän ajattelin heti, että se on kipeä! Kovin väsyneeltäkin vaikutti… Sain ”pienimuotoisen” hysteerisen itkukohtauksen siinä kissan kävelyä seuratessani, näytti mielestäni niin kovin vaivalloiselta… Kelasin jo mielessäni, että kuka eläinlääkäri päivystää lauantai-iltaisin ja olin mielessäni jo viemässä kissaa autoon, kunnes keksin että käydään lenkillä, siitä kissa innostuu aina ja jos on kipeä/sairas, ei varmasti halua mukaan. No halusihan se, mutta lenkki jäi lyhyeksi, koska mielestäni kissa ei nauttinut siitä ja niinpä palasimme sisälle.

Arvatkaas miten tuo päättyi? No siinä reilun tunnin kuluttua kylkien pullotus oli vähentynyt ja kissa suht normaali… Todennäköisesti siis oli vain tankannut itsensä melko ähkyyn ;D. Lisäksi oli miehen mukaan hotkinut hiukan kaverinkin ruokakupista… Laiheliini on siis aloittanut jokavuotisen talvitankkauksensa, en vain heti hoksannut, että kyse olikin siitä!

Varmaan vähemmästäkin tulisi maha kipeäksi kun sekä minä että mies tunnusteltiin ja paineltiin niitä kylkipatteja vähän väliä ;D. Ja vielä lenkillekin, puuh… Täytyy tänään jotenkin hyvitellä… (mutta ei ruualla :P). Nooh, onneksi ei ehditty sinne eläinlääkäriin asti, hehhehe!

Rauhallista sunnuntaita jokaiselle täällä piipahtavalle!