Tuota kisun olotilaa mä just aamupäivän postauksessani tarkoitin, juuri tuolta musta tänä aamuna tuntui! Teki mieli hautautua ihanan pehmoisen ja lämpimän peiton alle eikä nousta ollenkaan. Mutta niin sitä vain piristyi kun tarttui päivän askareisiin. Eiköhän tällaiset aamut pikkuhiljaa valon lisääntymisen ja lähestyvän talviloman myötä vähene!

Kävin jokin aika sitten ostamassa ihanan värisiä lankoja, kaipasin kotiin neulottua & raidallista tyynynpäällistä sen valkoisen palmikkoneuletyynyni kaveriksi. Eri värien vaaleat sävyt on mulla nyt kovassa huudossa: vaaleansinistä, vaaleankeltaista ja vaaleanvihreää… Äitini neuloi mulle tämän raitapäällisenkin ja itse asiassa toinen raitaversio on jo tekeillä! Hiukan eri sävyjä ja eri tekniikkaa. Parempaa esittelyä luvassa sitten kun se valmistuu; ehkä niihin kuviin tyynyt on jotenkin aseteltukin sitten ;).

Illanjatkoja ja toivotanpa samalla myös pirtsakkaa uuden viikon aloitusta!

 

Nämä Vakka-korit on kyllä niin käteviä että! Yksi löysi heti paikkansa keittiöstä ja kaksi olohuoneesta. Suurimmassa korissa on tällä hetkellä pari sisustustyynyä, jotta eivät vie tilaa kaapista ja tämän keskikokoisen otin käyttöön kameroilleni ja kameratarvikkeilleni! Usein kamera vain lymyili sohvapöydällä tms., ei kovin kiva näky siinä, mutta nyt sen saa kätevästi piiloon tänne kannen alle! Silti se on heti käden ulottuvilla (paremmin kuin kaapissa), sillä kahden kissan kanssa tulee joskus tai oikeastaan tosi usein tilanteita, että kamera pitää saada käteen heti ja suurin osa niistä tilanteista tapahtuu juurikin olohuoneessa. Nämä korit on paitsi käytännöllisiä, myös kovin kauniita:

Myöskin yllätyksellisiä ne on; joskus kannen alla on mitä ihanin ylläri:

Pieni vastalause sille, että kansi viedään pois, luonnollisesti:

Ihan hyvin sinne mahtuu… Mamille vain merkitsevä katse et otas toi kamera pois, tekis mieli vähän oikaista ja niin mami tekee työtä käskettyä ja kamera päätyy taas sohvapöydälle… Kirjojen viereen mahtuu vallan mainiosti, niihin on itse asiassa aika mukava nojata, hmm… Kun meinasin ottaa kirjatkin korista pois, sain pienen hellävaraisen, mutta päättäväisen läpsäyksen käteeni :D. Ok, niihin ei tarvinutkaan koskea…

Korissa tulis niin helposti uni ja luomet jo lupsuu,  k u n n e s  tulee mieleen yks juttu! 

 
Sitä miettiessä vaihtuu asento ja ilmekin tämän tästä…
 

 
Loppuun vielä moikat teille ruutujen äärelle. Aika siistiä että on viikonloppu! Se on ulkoilupäivä, sillä aurinko paistaa, toivottavasti sielläkin!

 

Koska tämän kissaneidin ilme varasti huomion jo sunnuntaisessa postauksessani, ajattelin että laitetaas tuutista ulos koko kuvasarja! Kuvat on aikajärjestyksessä ja kissan ilmeistä käy kyllä erittäin selvästi ilmi, mitä mielessä kulloinkin on…

Alussa havaittavissa pientä innostusta ja uteliaisuutta hei mitäs sulla siellä on, mutta kun huomaa, mistä on kyse (valokuvaamisesta), muuttuu ilme aika kyllästyneeksi tyyliin sun pitäis jo tehdä jotain tolle sun riippuvuudelles… Lopulta käännetään jopa pää pois kuin sanoakseen mä en kestä enää ees kattoo...
Ei kai mun pieni linssilude ole saanut yliannostusta valokuvaamiseen?