/

 

Matka on ohi, mutta loma onneksi ei ihan vielä. Lennot meni tosi hyvin ja olen niiiiiin onnellinen ja kiitollinen, että olemme turvallisesti kotona :). Lensimme Kokkolasta Milanoon, konetta vaihdoimme Tukholmassa, josta nämä pari ensimmäistä kuvaakin ovat. Aivan superkätevää lentää täältä, toivon hartaasti ettei Kokkola-Tukholma -reittiä lakkauteta! Huomattavasti kätevämpi näin kuin vaihtaa konetta Helsinki-Vantaalla. Tukholmasta on mielestäni parempia jatkoyhteyksiä ja se on lähempänä useimpia kohteita kuin Helsinki, joten tällä tavoin säästää selvää aikaakin.

Matkan jälkeen mut valtaa aina haikeus siitä, että matka on ohi. Samoin matkakuume on valtava heti matkan jälkeen, haluaisin heti varata uuden matkan, mutta mies ei ainakaan vielä näyttänyt vihreää valoa tälle ajatukselleni. Jos seuraavan matkan ajankohta olisi jo tiedossa, se helpottaisi tätä olotilaa ja auttaisi pääsemään normiarkeen takaisin kiinni. Tapani mukaan haahuilen tässä olotilassa nyt pari päivää ja suren sitä, että ihana matka on nyt ohi… Ja vaikka kuinka kauhuissani aina lentoa odotankin, niin kyllä se vapauden ja jännityksen tunne, joka tässä kuvassakin oli valloillaan, on melkoisen upea:

Lennoilla pelkäsin vain kerran niin paljon, että itkin: Kokkolasta Tukholmaan lähtiessämme :D. Aamukuudelta oli ihan pilkkopimeää, kone pienehkö potkurikone ja hieman rähjäisen oloinen sisältä, väsymys painoi… Pikkukoneen nousu oli melkoisen ärhäkkä, laskeutumisesta puhumattakaan: iskeydyimme maahan aikamoisella voimalla ja sen perään tuli heti todella voimakas jarrutus ja näistä sainkin sitten pienen laskeutumiskammon (nousukammon sijaan) matkan loppuajaksi. Suuren suureksi helpotuksekseni kaikki kolme jäljelläolevaa laskeutumista sujuivat kuitenkin todella hyvin, aivan ihanan pehmeästi ja kapteeneille jakelinkin anteliaasti ainoastaan arvosanoja 9,5 – 10+++ :D

Lentosää oli eilen todella upea ja kirkas, lento tasainen, jonka ansiosta ihastelinkin ikkunanäkymiä tämän tästä ja syvennyin jopa kirjaani! Eikö ole muuten jännä juttu, että minä, varmasti noiden lentojen pahin lentopelkoinen, sain kaikille neljälle lennolle ikkunapaikan siiven kohdalta? Miten se aina meneekin niin… ;). Mies siinä sitten vielä ”rauhoitteli”, että jos teemme pakkolaskun mereen, on turvallista olla siiven kohdalla koska se kohta ei ihan heti uppoa :D.
Tämä eilisen Kauas pois -postaukseni kuva on kotimatkalta, ihastelin ikkunasta lumisia Alppeja enkä malttanut olla ottamatta kuvia:

Automatkalla lentokentältä kotiin radiossa sattui soimaan tuo Raappanan Kauas pois ja miten oikeaan aikaan! Juuri kun ajatuksissa pyöri päättynyt matka ja uusi matkakuume oli vallannut mielen… Kissat haimme hoitopaikasta tietysti heti samantien ja voi miten onnellisia he olivatkaan kotiin päästessään :). Erityisesti nuorempi kisu, joka on niin kotihiiri, nautti täysin rinnoin omasta kodistaan ja ruuan jälkeenkin jäi ruokakupin viereen vain istuskelemaan :D. Ilman muuta he viihtyvät hoitopaikassakin ja saavat siellä ihan samanlaista hoivaa ja hellyyttä kuin kotonaankin.
Pakkausvaiheessa jopa kisu kotihiirulainen intoutui matkalaukusta ja siellä nukuttiinkin päikkärit toisensa perään:

Matkalaukut on vielä osittain purkamatta, voi miten vastahakoista hommaa! Nuuhkuttelin laukkujen sisään, niissä tuoksuu vielä Italia <3.

/

 

Kun herää aamulla klo 9:04 ja aivan sillä samalla sekunnilla muistaa, että autolle oli ”lääkäriaika” klo 9:00, niin voi tulla hieman kiire… Jotenkin se kiire sitten jatkuu lähes koko päivän, aina tähän hetkeen saakka kunnes pääsee kotisohvalle rauhoittumaan.
Mulla oli kyllä herätys, kivasti heräsin kahdeksalta jopa ennen herätystä, mutta nappasinpas sen kätevästi puhelimesta valmiiksi pois ja loppu on historiaa :D. Kyllä sitä ihminen vain pystyy moneen asiaan samaan aikaan, kun on pakko: aamulla kun heräsin, aloin tulipalokiireellä kiskomaan vaatteita päälle, pakkasin samalla laukkuun papereita ja soitinpa siinä samassa hässäkässä myös kyydille, joka mua jo autohuollon pihassa odotteli… Nooh, lopulta olin vain 25 minuuttia myöhässä, mutta niin vain myöhästymisestäni huolimatta autohuollon miehet hoiti autoni pikkuvian kuntoon ja vielä katsastivatkin sen. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ihme mikä paniikki sitä myöhästyessä tulee: aivan kuin tuo aika autolle olisi viimeinen vapaa aika tässä maailmassa… Enkä ole ennen edes nukkunut pommiin, joten kyllähän se joskus väistämättä oli kohdalle osuttava.
Lepytellä ja hyvitellä jouduin vasta kotona, kun eräs kaksikko jäi siinä aamuhulinassa ilman ruokaa… Mut niiiiiin pelasti jääkaapissa ollut kermavaahtopurkki! Sen korkin kun napsauttaa auki, kaikki annetaan anteeksi! :D

Tässä vielä tilanne ennen kermavaahtoa eli ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan… Ei mitään ihan hienovaraista vihjailua :D

Huh huh, onpas tänään saanut taas vaihteeksi nauraa! Naurattaa jopa miehen aamuinen tekstiviesti, jossa toivotteli hyvää ystävänpäivää ja muistutti viemään auton huoltoon – 7 minuutta ennen yhdeksää :D. Että vaikka mun puhelin ei olisi ollutkaan äänettömällä, ei tuo viime minuuteilla saapunut muistutuskaan olisi pelastanut, heh!

Pariin kukkakauppaan ehdin pyrähtää, halusin jotain kaunista ja keväistä kotiin Ystävänpäivän kunniaksi. Vaaleanpunainen gerbera parin vuoden takaisen ystävänpäivän tapaan ja muutama keltainen freesia. Upea keltainen sävy näissä, vaikkakin kirkkaankeltainen ja sen myötä hieman pääsiäisvivahteinen, niin ei sen väliä:

Olin suunnitellut leipovani jotain yllätykseksi miehelle, mutta en sitten ehtinytkään. Ehkä tuo suklainen keksi sokerisydänten kera ajaa saman asian ;)

Sitten se tämän päivän tärkein asia: huikkaan ilmoille ystävänpäivätoivotukset teille ihan jokaiselle! Kiitos vierailuistanne, ihanasta seurastanne ja ystävällisistä viesteistänne! <3 Bloggaaminen ei olisi mitään ilman teitä.

 & kaksi kermavaahtohirmua.

/

 

Nyt on aika esitellä teillekin tämän kotiprojektini tulos. Kyseessä on siis näiden aulan liukuovien takana oleva säilytysjärjestelmä ja näistä varsinkin keskimmäisen oven takana oleva tila: se aiheutti päänvaivaa kun en keksinyt, miten sen ratkaisisin eli mitä siellä tulisin säilyttämään. Tavoitteena oli kuitenkin hyödyntää tila mahdollisimman tehokkaasti. Tässä vielä kuvaa tästä sekavasta alkutilanteesta:

Lisää alkutilannekuvia löydät Kotiprojektin parissa -postauksestani. Suunnitelma lähti liikkeelle siitä, kun yhtenä iltana hoksasin, että minähän siirrän työpisteeni tuonne kaappiin! :D Tuo oli se ratkaiseva päätös, josta kaikki lähti kuin itsestään rullaamaan eteenpäin. Nimittäin aiemmin tilanne oli se, että kun tarvitsin tulostinta, jouduin siirtämään ensin miehen läppärin työpöydältä pois ja laittamaan tilalle sekä tulostimeen kiinni oman koneeni. (Huone on siis enemmän miehen käytössä kuin minun.) Tuo alkoi käydä aika rasittavaksi, tuntui ettei mulla ollut mitään omaa paikkaa täällä, vaan jouduin aina raivaamaan itselleni ja koneelleni tilaa. Miniläppäriäni käytän edelleen pitkin kotia, milloin missäkin: keittiönpöydän ääressä tai olohuoneessa, sitä on niin kätevä kuljettaa mukana. Mutta nyt on paikka myös toiselle koneelleni, joka on nykyään yhdistetty tulostimeen. Mies ei tarvitse juuri koskaan tulostinta kotona, joten tämä ratkaisu oli helppo:

Ylähyllyltä löytyy ns. toimistoon kuulumattomat joulukoristeet :D. Niitä on siellä hyvä säilyttää; tuo hylly on niin korkealla ettei siellä kannata pitää mitään usein tarvittavaa.

Toiseksi ylimmältä hyllyltä alkavat sitten kaikki toimistotarvikkeet: tärkeistä papereista erilaisiin toimistovälineisiin. Myöskin vasemmanpuolimmaisen liukuoven takaa löytyy paljon toimistotarvikkeita, joten on kiva että nämä toiminnot ovat nyt keskitetysti samassa paikassa.
Turhamaista puoltani ärsytti muovilaatikoiden läpi näkyvät sotkut, joten Ikean laatikot sai pienen tuunauksen: vuorasin laatikot ylijäämätapeteilla. Tosin tuo mustapilkullinen on jokin vanha lahjapussukka, jonka olin säilyttänyt ajatuksella tämä on niin kiva etten halua heittää tätä roskiin… Raidalliset vuoraukset ovat yhden makuuhuoneemme jämätapettipaloista, ylähyllyn laatikoiden vuoraukset puolestaan vessan tapetinjämistä :). Näin yleisilme pysyy siistinä, muistan kyllä ulkoa mitä on missäkin laatikossa.

Itse työskentelytason alapuolelta löytyy sitten tulostin. Laitoin sen kahden sinisen pahvilaatikon päälle – laatikoissa on erittäin harvoin tarvittavia papereita. Halusin kuitenkin hyödyntää tulostimen alle jäävän tilan, joten tein sen näin. Tulostimen viereisessä sinisessä laatikossa on puolestaan erilaisia tulostinpapereita. Laatikon päällä oleva harmaa kassi on vielä vailla varsinaista käyttöä, tällä hetkellä sieltä löytyy ulkoista kovalevyä yms. Sen vieressä oleva valkoinen kassi toimittaa paperiroskiksen virkaa: sinne laitamme myös kaiken yleisen paperinkeräykseen menevän kuten lehdet jne. Valkoisen paperiroskiksen takaa löytyy vielä samanmoinen vaaleanharmaa kassi, sekin toistaiseksi vielä tyhjillään.

Vaihdoin työtasolle näkyvät laatikot kaikki samanlaisiksi umpinaisiksi; alunperinhän tuossa kohdalla oli sekä umpinaisia että reiällisiä laatikoita. Jos ei halua siniharmaata seinää piiloon, voi muistilappuset, inspiroivat kuvat tai vaikka A4-kokoisen kalenterin ripustaa tuohon (yhteen ylimääräiseen) housuripustimeen :D. Ja taas pysyy yleisilme siistinä, kun taustaseinä ei ole kymmenien lippulappusten peitossa! Halusin myöskin tuon mustan laatikon pikkusälät piiloon, joten vuorasin laatikon keittiön verhoista ylijääneellä kankaalla (josta tehtiin viime kesänä keittiöpyyhe):

Tämän projektin parissa puuhaillessa tuli vastaan ensimmäistä kertaa tässä kodissa tilanne, kun huomasin kaipaavani pistorasiaa sellaiseen paikkaan, jossa sitä ei ole. Nimittäin tänne liukuovisyvennykseen! Eipä sitä rakentaessa hoksannut, että tänne rakentuu jonain päivänä tällainen kotitoimisto :). Enemmän näistä oman kodin sähkösuunnitteluasioista olen kirjoitellut Sähkösuunnittelua-postauksessani.
Heti liukuovisyvennyksen ulkopuolelta pistorasia kuitenkin löytyy, joten jatkojohto kehiin… Mies kävi yhtenä päivänä ostamassa valkoista peitelistaa, jolla saadaan jatkojohto kulkemaan huomaamattomasti lattialistan päällä tänne toimiston puolelle. Itse jatkojohdon pää on huomaamattomasti tulostimen takana lattialla piilossa. Siinä on paikat sopivasti juuri kolmelle: tietokoneelle, tulostimelle sekä pöytävalaisimelle.

Oikein loistavasti on tässä nyt kohta parisen viikkoa hurahtanut; käytännöllinen kuin mikä! Ja mikä parasta – liukuovi vain kiinni ja toimisto (mahdollisine sotkuineen) on poissa silmistä. Ja keittiö, jossa voi valmistaa herkullisen taukojuoman, on aivan selän takana!
Tämä muutos aiheutti kustannuksia ainoastaan jatkojohdon ja peitelistan verran eli ei montakaan euroa.

Mieskin on jo niin tottunut tähän näkyyn; yhtenä päivänä viime viikolla tuumasi töistä kotiuduttuaan minut tuossa tuolilla nähdessään jaa sä oot vielä konttorissa :D. Mikään superergonominen asento tuo ei ole, mutta koska siinä ei kukaan kahdeksan tuntia päivässä istukaan, ei se ole suuresti haitaksikaan. Ajattelin vielä pyytää miestä laskemaan tuota pöytätasoa muutaman sentin (se on vielä mahdollista ennen kuin maalämpöjärjestelmän jakotukit tulevat vastaan) ja tuolina on hyvä käyttää jotain muuta kuin tuota ihanuutta, jonka istumakorkeus on normituolia hieman matalampi.

DSW on ihan jotain muuta varten hankittu – meet my secretary:

Tai no, kun kyseessä on kissa, niin ehkä se sihteeri olen kuitenkin todellisuudessa minä :D

Tästä kivasta fiiliksestä, kun on saanut yhden projektin onnistuneesti päätökseen, nautiskelen vielä hetken. Sitten kohti seuraavaa projektia!
Ai niin! Tänään on viimeinen mahdollinen päivä osallistua kattauskisaan!