074

Tämä on heti syömisen jälkeen kissojen lempparipuuhaa (kuten Rauhoittuminen-postauksessani mainitsinkin): tuijotella ikkunoista ulos, varsinkin näistä olohuoneen ikkunoista. Voi kuinka monta minuuttia päivässä tuossa patsastellaankaan! Ja miten tuntuu ettei turkishaalari päällä pysy, kun pihalta bongataan jotain elämää kuten oravia tai lintuja… Naapuruston kissoista puhumattakaan! Silloin lähtee nuoremmasta neidistä ääntä, kun taas vanhempi neiti luikkii peppu matalana häntä koipien välissä kodinhoitohuoneeseen :D

Paljon on vielä lunta, mutta kohta nämä näkymät on muisto vain… Eilen ruokaillessamme totesinkin miehelle, että kohta saadaan syödä terassilla! Ei siis aikaakaan kun kesäkeittiö kesäolohuoneineen on jälleen käytössä. Kesäaikaan siirtyminenkin jo aivan nurkan takana!

077

Tältä näyttää pihapiirimme kissojen silmin ja vaikka nämä kuvat on otettu eilen, ei tämä päivä tältä osin juurikaan eroa ;). Ensimmäiset aamukyyhötykset ikkunan edessä on hoidettu, nyt kuvassa esiintyvä kattimatti nojailee olkapäähäni äänekkäästi kehräten. Vanhempi kisu on vakiopaikassaan divaanin selkänojalla, sieltä pihapiiriä voi katsella hieman korkeammalta. Uusi viikko voi alkaa.

072

Sunnuntai-illan upeat revontulet on vaihtuneet maanantaiaamun kauniiseen auringonpaisteeseen ja iloiseen linnunlauluun, ihanaa että meitä näin hemmotellaan! Blogini facebook-seuraajien mukaan revontulia näkyi eilen vähän joka paikassa. Oli ihan pakko vielä ennen nukkumaanmenoa käydä yövaatteissa ja EMUissa ulkona pyörimässä ja ihastelemassa, niin harvinainen näky se oli!

Mulla oli muuten tarkoitus tänä vuonna toteuttaa sellainen kuvasarja luonnon muuttumisesta; ajattelin että otan joka kuukauden alussa olohuoneen ikkunoista takapihalle kuvan ja teen niistä sitten vuoden lopussa koosteen (ehkä jopa kuvakalenterin seuraavaa vuotta varten!). Mutta koska tammikuu vilahti ohi sellaista vauhtia, jäi kuva ottamatta, höhhöh. Samoin kävi sitten oikeastaan helmikuussakin ja nyt on myöhäistä aloittaa. Ehkä sitten ensi vuonna (paremmalla muistilla)!

065

Nyt vähän jogurttia ja mysliä, sitten päivän puuhasteluiden miettimistä (tiedän, että siihen kuuluu ainakin pesukoneen laulaminen…). Mahtavaa ja toivon mukaan erittäin aurinkoista viikkoa!

 

Ihana kevättalven aurinko on hemmotellut meitä kovasti viime päivinä. Mua ei edes häiritse suhteellisen kovat pakkaslukemat, kunhan vain aurinko paistaa. Mukavaa vaihtelua sille syksyn pimeydessä tunnelmoinnille! Niin kirkkaasti paistaa välillä, että yksi jos toinenkin olisi aurinkolasien tarpeessa:

Tuossa terassilla, katoksen alla, on ihana kyyhöttää. Aurinko lämmittää turkkia jo aika mukavasti eikä siitä malta liikkua minnekään. Etenkään kun joku on hoksannut jättää koko talven ajaksi yhden pehmusteen esille!

Kevätaurinko saa joskus aikaan myös sen, että kaveri päästetään suhteellisen lähelle; jopa saman pehmusteen päälle.

Mutta jottei elettä ihan väärin ymmärrettäisi, käännytään pian hiukan poispäin, näin:

Pieni happihyppely aurinkoisessa ulkoilmassa tekee hyvää kenelle tahansa ja sen jälkeen taas ruoka maistuu! Ja ruuan päälle päikkärit, sisätiloissa.

Aurinkoa päivääsi!

 

Viimeiset Milanon matkan syötävät tuliaiset pöydällä. Fazerin Sininen sai vahvan kilpailijan, ensimmäistä kertaa. Ensikosketus näihin suklaaherkkuihin tuli FoxTown Outletiin saavuttuamme; suklaapuodin myyjä jakeli suklaita ostoskeskukseen saapuville asiakkaille. Toimi! Suklaapussillinen mukanamme lopulta bussille palasimme.
Tosi herkullisia sveitsiläisen Lindtin Lindor-suklaita. Kovempi kuori kätkee sisälleen herkullisen pehmeän suklaasydämen.

Makuja laidasta laitaan – omaksi lempparikseni taisi päätyä tämä aika perusmaku: na-am!

Oli pakko laittaa vielä tämä kuva, vaikka tarkennus on vähän missä sattuu. Niin hauska tuo mun linssilude huomionkipeydessään!

Kisulla on myös sellainen omaperäinen tyyli, että jos vain mahdollisesti silitystä antava käsi on lähellä, siihen pusketaan omaa päätä ja kasvoja – silitä mua, silitä mua! Joskus myös tuota kättä vähän nuolaistaan ja saadaan siten samalla omat kasvot kätevästi pestyä :D. Tuon keinon kisu oppi pentuna steriloinnin jälkeen: kaulassa oli kauluri, joka esti oman naaman pesun, joten silittäjä sai pesun hoidettavaksi kädellään. Mitä kekseliäisyyttä!

Nyt taidan vetäistä uuden, pirtsakan värisen takin niskaani ja lähteä pienelle happihyppelylle! Eilinen vilukohtaus taisi johtua siis vain ja ainoastaan pienestä hytinästä pakkassäässä, hyvä näin. Kivaa sunnuntaita!