Tänä aamuna väsytti aika paljon ja kun unenpöpperöisillä silmilläni yritin sälekaihdinten läpi ulos ikkunoista tihrustaa, oli näky pilvinen. Kun tulin kodin valoisammalle puolelle, huomasin suureksi ilokseni tulkinneeni tilanteen väärin! Aurinkoa, aurinkoa ja pilvetön sininen taivas! Se auttoi heräämäänkin ihan eri tavalla ja niinpä kahmaisin matkalla terassille kasan lehtiä mukaani ja aloin selailemaan niistä pihainspiraatiota. Näitä hetkiä ajatellen on kivaa, etten ole hävittänyt kaikkia jo kertaalleen läpiluettuja sisustuslehtiä – niistä voi tehdä löytöjä myöhemminkin!

004

Ihanaa on myöskin se, että omalle terassille voi hipsiä rennosti vaikka yövaatteissa ja hiukset sikinsokin. Välillä kyllä keskittyminen hieman herpaantui – arvaako kukaan kuvan perusteella miksi? :D

012

Sekä auringonpaisteen että vapaan aamun kunniaksi ajattelin hieman hemmotella itseäni pienellä terassiaamiaishetkellä. Harvemmin tulee pelkästään itselleen järjestettyä moista, mutta kiva että edes silloin tällöin! Kivennäisvesi jääpaloilla (a.k.a. pakastemarjoilla) on kiva aurinkojuoma, tällä kertaa lasiin valikoitui vadelmia.

013

016

Kun olin keittiössä valmistamassa cappuccinoa, hoksasin yhtäkkiä et nyt tuli moka, suuri moka! Tiesin mitä sohvalla tapahtuu jo ennen kuin edes näin sinne… Juoksin keittiöstä terassille käsiä yhteen taputellen (= kissakomento) ja vanhemman kisun nimeä huutaen. Mutta eihän tuo muuten niin tottelevainen ja kiltti kisu ollut moksiskaan: ei hoksannut tekevänsä sohvalla mitään väärää! Ei oltu keittiössä eikä ruokapöydällä, joten mitä väärää tässä muka olisi! Niinpä leikkeleestäni ehdittiin ottaa pieni maistiainen varmaankin ajatellen ei meille nyt näin tarvis kattaa, kukka ja kaikki, ja ilman rehuja seuraavalla kerralla kiitos… Nuorempi kisukin ilmestyi sohvalle ihmettelemään, että miksi mami meni avaamaan meidän leikkelepaketin ja vielä syömään siitä…

030

Kissathan olivat toki oman aamiaisensa jo nauttineet – heidät ruokitaan tässä taloudessa (sattuneista syistä) aina ensimmäisinä. Se ei kuitenkaan kerjäämistä estä: leikkelehirmut valtasivat sohvan ja kun kielloistani huolimatta oli koko ajan jompikumpi viiksinaama kiinni lautasessani, nousin lopulta seisomaan ja herkuttelin leipäni terassilla seisten :D. Tällaisia terassituokioita täytyy järjestää useamminkin! Niin rentouttavaa! Never a dull moment with these two

031

032

Muutama kommentti ja sähköposti on vastaamatta; tartun tuumasta toimeen tuota pikaa! Ehkä kuitenkin pieni pedikyyrisessio terassilla sitä ennen..?

Huomasin muuten, etten ole tätä vielä toivottanut, joten nyt viimeistään on aika: oikein leppoisaa ja aurinkoista kesää kaikille teille täällä vieraileville! <3

036

 

Pitäisi olla jo menossa nukkumaan, mutta innostuin vielä kaivamaan kamerasta nämä eilen Suomi-USA -pronssiottelun tiimellyksessä ottamani valokuvat. Näin meidän kotikisastudiossa eräs pikkuleijona eläytyi:

003

Aluksi peli näytti olevan vähän tylsänkin puoleista ja luomet lupsui, mutta välillä sai kyllä toden teolla jännittää, tekeekö vastustaja maalin… Jännitti niin että varpaita kipristeli!

013

Puhumattakaan niistä muutamista kohdista, jolloin oli ihan pakko sulkea silmät! Ei pysty katsoa, ei pysty katsoa.

007

Mahtava Leijonien taistelu ei tällä kertaa riittänyt ja aiii ai aiiiiij miten se loppu kirpaisi!

012

Semmoiset kisat tällä kertaa – ensi vuoden olympialaisia odotellessa! Nyt täältä väsyneet miaut x 2 ja iloiset uuden viikon toivotukset! :)

 

127

Tämä pieni ja hassu viiksinaama viettää tänään 6-vuotissynttäriään. Ennen normaalia aamuyhdeksän aamiaista tarjoiltiin jo aamuseiskalta pieni herkkupala. Molemmille tietysti; toinen on synttärisankari ja toinen synttärivieras. Kissojen mehukestit!

024-crop

010

Vuosi sitten kisun täyttäessä 5 vuotta, kirjoittelin hänestä hiukan enemmän Pieni synttärisankari mun -postauksessani. Tuossa postauksessa näkyy myös murmelini kissaäiti, joka tässä hiljattain nukkui pois. Kissa oli sukulaisperheeni kissa – niin kultainen ja kiltti, joka sai elää piiiiitkän ja onnellisen elämän. Tuon kissan jälkeläisiä on sekä ystävilläni että sukulaisillani, ihania pakkauksia kaikki! Kaikista noista näkemistäni kissoista tämä meidän kissa näyttää ehkä eniten tulleen kissaäitiinsä: sama turkin väritys, pieni koko (mm. lyhyet jalat ja lyhyt selkä) sekä hieman erikoiset ja aavistuksen vinot silmät.

067

Erittäin vahva ja suloisesti kissaäidiltä peritty piirre on myös kurnausääni, joka pääsee aina tutun ihmisen tai kissakaverin yllättäen kohdatessaan :D. Tämä kissa ei puske jalkoihin, kuten vanhempi kisumme tekee – tämä kissa päästää iloisen kurnausäänen ja venyttää sitten itsensä minun tai miehen jalkaa vasten, syliin pyrkien <3.

093

030

Kisun lempivuodenaika on juuri alkamassa, sen saattaa huomata myös aavistuksen multaisesta tassusta..? Likaiset varpaat on kesäisin tuttu näky, kenellä tahansa! Kesämielellä, vesi kielellä :)

048

Mutta nyt, koska olen tuolle ihanalle kissalle kodin antanut, on velvollisuuteni ja kunnia-asiani hemmotella häntä tänään! Alkaen aamuysin kolmen ruokalajin aamiaisesta: alkuruuaksi katkarapuja, pääruuaksi Shebaa ja jälkiruuaksi nokare kermavaahtoa. Maistuis varmaan muillekin?