On muhkeita tyynyjä ja pehmoisia torkkupeittoja, mukavaa sohvaa, lämmintä ja silittävää syliä, mut ajattelin silti oikaista tälle kivikovalle sohvapöydälle. Kas näin:

Vanhempi kissaneiti on, kuten ehkä muistattekin, sylikissa. Jos syliin ei pääse, tullaan sohvalle ihan viereen, aivan reiteen kiinni. Siitähän ei sitten liikahdetakaan tai saadaan kuvan mukaisia katseita. Siis voisitko nyt olla paikallas ku mä yritän nukkua tässä…

Niin ja tuo möykky tuolla taustalla, sohvapöydällä, kyllä se elossa on. Ei ehkä omaan nimeensä reagoi, mutta ruokakupin kilahdukseen salamannopeasti! Mun ihana pieni ja pehmoinen kippuravarvas, tyynynään lehtipino <3.

En tiedä millaista säätä on muuallapäin Suomea; hellettä jollain suunnalla? Täällä Kokkolassahan on nimittäin ihan syksyiset ilmat: vettä sataa lähes päivittäin, tuulee, on pilvistä ja aika synkkääkin. Lämpöasteita ruhtinaalliset +10. Toissailtana oli ensimmäinen ilta sitten maalis-huhtikuun, kun joutui illalla laittamaan oikein valoa olohuoneeseen! Ja eilen sisällä paleli niin, että vetäisin ensimmäisen kerran maaliskuun jälkeen villasukat jalkaani, olipa ihana tunne! Niin ja kissat, heistähän sen huomaa, varsinkin terassi-/paljukissasta, joka viihtyy nyt yllättävän paljon sisällä (sohvapöydällä; joku tämän syksyn juttu?)… Jokohan kesä alkaa olla ohitse vai saammekohan vielä aurinkoisen lämpimiä kesäpäiviä tällekin suunnalle…

… jos hoidossa yleisimmin näytetään tältä!
Kissatkin ovat tällä viikolla päässeet lomailemaan: lapsuudenkodissani. Kuvissa esiintyvä kisu kotihiirulainen saa kulkea vapaana pihalla, on sellainen hupsu joka ei uskalla hoitopihaltakaan poistua vaan kulkee vanhempieni perässä joka paikkaan koiranpennun tavoin :). On kovin mieluusti joko pääoven tai terassin oven läheisyydessä, ihan kaiken varalta… Kun taas meidän elämää ja maailmaa nähneempi & vanhempi kissarouva, mun karkurini… Hän viihtyi vanhempieni luona tällä viikolla pari-kolme päivää, kunnes pakkasi omatoimisesti retkikassinsa ja taisi suunnistaa joillekin kissafestareille (kesto 1,5 vuorokautta)! Hän suvaitsi vasta tänä aamuna saapua vanhempieni terassille torkkumaan ja sai siten ihan privakotiinkuljetuksen. Me muut kun kotiuduimme jo eilen iltamyöhällä.
Voi että tuota matikaista päähänpistoineen! Nytkin se kulkee täällä ovelta ovelle ulos naukuen, joten taitaa olla päivälenkin aika. Tulin vain huikkaamaan moikat; pienestä lomamatkastamme siirrän tänne kuvamuistoja lähipäivinä. Nyt kuuluu jo sen verran vaativa mia-a-au ja tehosteeksi vielä ovitiivisteen paukuttelua, että se on mentävä! Aurinkoista viikonloppua!