Täällä on eräs yökukkuja (enkä tarkoita nyt nuorempaa kissaamme…) herännyt klo 5.40 pirteänä kuin peipponen. Tunnin yritin saada unta, mutta ei. Tuolloin oli vielä niin ihanan pimeää ja teki kyllä kovasti mieli nukkua, peiton uumeniin oli niin kiva kaivautua, mutta unta ei tullut. Taidan sammahtaa tuossa puolenpäivän tienoilla :). Mikä ihme siinä on, että jos olisi pitänyt aikaisin töihin, olisi kellon herättäessä väsyttänyt niiiiiiin paljon, mutta kun ei tarvitsisi herätä, herää oma-alotteisesti jo aamuyöllä niiiiiiin pirteänä että!
Instagramiin on kiva näpsiä kuvia tästä meidän kissakaksikostamme. Tässä muutama otos viime päiviltä: ruokatunti, perjantai-illan päähieronta, yhteispäikkärit sekä haikeus kesän päättymisestä. Yhteispäikkäreillä nuoremman kisun tassut olivat vahingossa ja todellakin epähuomiossa joutuneet tyynyksi: jos vanhempi murmeli moisen olisi huomannut, olisi siitä oitis seurannut sähinää, vaikka hän itse olikin se nauttiva osapuoli :D! Vielä kuuden vuoden jälkeenkin tuon kissakaverin on paras pysytellä tietyn etäisyyden päässä, ainoastaan mami ja muutama muu saa rutistella ja pyöritellä ja halia ja käyttää tyynynä ja minä vain <3.
Kuulun muuten siihen porukkaan, joka kuvaa Instagram-kuvansa kännykällä (vaikka laatu ei päätä huimaakaan), sillä se on mun mielestä siinä koko hommassa vähän niin kuin pointtina…
Seuraavassa kuvanelikossa niin ikään ihania hetkiä viime päiviltä: kun herään päikkäreiltä, löydän kisun tyynyltäni. Hän ei ollut siinä kun nukahdin, mutta oli siinä kun heräsin <3. Nuorempi kisukin tykkää silloin tällöin torkahtaa ihan viereen; hänen tavaramerkkinsä on tuo tassu, joka pidetään kiinni vierellä olevassa, jotta tiedetään, milloin tämä liikkuu… Ja nousee mahdollisesti ruokaa tarjoilemaan..?
Sitten normi-ilta meidän kotona: yksi odottaa selvästi iltalenkkiä takan edustalla, toinen pesee sohvapöydällä turkkiaan, mies yrittää hänen ylitseen katsella telkkaria ja banaaninkuoretkin soman kotoisasti siinä pöydän kulmalla.
Sain kerran hauskan kommentin, jossa lukija kirjoitti ettei pidä kissoista, koska ne ovat niin ärsyttäviä ja laiskojakin. Viimeisen kuvan kohdalla voisin tokaista, etten ymmärrä mitä hän tarkoitti…
Kuvassa perinteinen iltalenkki kissojen kera: 6-vuotias kissaneiti tuumasi, että tiedätkö, olisinkin mieluummin sylissä kuin maassa. Niinpä se joka pysähdyksellä lahkeessa roikkuva oli helpompi kaapata syliin. Puolustukseksi täytyy todeta, että lihansyöjinä kissojen vuorokaudesta noin 16 tunnin kuuluisi kulua unten mailla. Hereilläoloaikaa jää siis vain vaivaiset 8 tuntia, jonka vuoksi joku asiasta tietämätön saattaa pitää heitä ärsyttävinä laiskiaisina. Noiden onnettomien yöunieni jälkeen ottaisin aika mieluusti tuollaisen 16-tuntisen päikkärituokion, höystettynä muutamilla ruokatarjoiluilla :). Kissamaista lauantaita!
