Sitä ollaan nyt saatu sekä kotiin että ulos, mikäs sen mukavampaa! Aamulla oli niin kiva herätä ja kurkata pakkaslukema. Kaunis kuura oli vuorannut ulkona kaikki pinnat – puutkin näyttää heti kauniimmilta eikä enää ollenkaan niin surullisilta kuin aiemmin. Eilen vielä mietiskelin, että meidän nurtsi on ehkä kirkkaamman vihreä näin marraskuun lopussa kuin mitä se oli kesällä… Nyt näyttää paremmalta ja enemmän marraskuiselta, kiitos kuuran.
Kotiin tekee kovasti mieli vaaleita puunsävyjä valkoisen keskelle, ihan hillitysti vain. Myöskin ihanat luonnonvalkoiset palmikkotorkkupeitot sekä lampaantaljat miellyttävät silmää – sellaiset kotoa jo löytyykin. Tosin haluaisin vielä yhden lampaantaljan, sellaisen oikein paksun ja muhkean, tuo nykyiseni on hieman ohkaisempi. Anttilassa myydään juuri oikeanlaisia, mutta 69,90 euron hinta sai vielä miettimään… Lämmittävä lampaantalja olisi ihana myös vauvan käyttöön ensi talvena.
Pärekorin siirsin yhdestä makuuhuoneesta olohuoneeseen, ostin tuon viime talvena markkinoilta. Jos mä oisin kissa, nukkuisin siinä!
Mutta ei nämä neidit… Tuon palleroiseni kun yritin asetella taljan päälle koriin, niin sehän pomppasi kuin vieteriukko sieltä pois. Ei me mitään hörhelöitä haluta…
Kävin tänään kampaajalla, hiuksilleni ei oltukaan tehty mitään sitten kesäkuun… Nyt laitettiin raitoja ja leikattiin latvoista kymmenisen senttiä, mikä ihana piristys! Kyllä mua hieman nauratti aamulla, kun huomasin jännittäväni tuota reissua tai ennen kaikkea kävelyosuutta autolta kampaamoon :D. Mutta onneksi ei ollut juurikaan liukasta ja hyvä, että varasin riittävästi aikaa, niin sain hyvin sipsuteltua sen pari sataa metriä parkkihallista kampaamoon. Näin sitä pienetkin arkiset jutut on joskus ison suunnitelman takana, heh!
Paluumatkalla tein vielä mutkan Moda Aukiaan, mutta SNÖ of Swedenin koruhyllyköstä ei tällä kertaa tarttunut mitään matkaan. Niinpä piipahdin vielä Glitterissä ja sieltä löytyi etsimäni joulukuuta silmälläpitäen: korvikset ja kaulakoru. Täytyypäs kuvata ne joku päivä! Tämänpäiväisellä reissulla kiittelin taas kenkiäni: vuosi sitten ostamani mustat EMU:t ovat osoittautuneet loistohankinnaksi! Ensimmäiset kengät, joissa en edes -30 asteella tarvitse villasukkia ja ensimmäiset kengät, joilla ei tarvitse liukastella – joka euron arvoiset!
Mutta eipä kummempia tällä erää – kohti perjantaita ja viikonloppua, vaikka tähän tyyliin:
