Ensinnäkin, valtaisan suuret kiitokset ja suosionosoitukset kaikille teille sydämellisille ihmisille, jotka olette niin vahvasti kanssamme myötäeläneet ja meitä tsempanneet! <3
Toiseksi; lupaan tämän postauksen jälkeen postailla muista aiheista, sillä tiedän ettei kaikkia nämä kissajutut kiinnosta. Kiitos kuitenkin hienotunteisuudestanne ja varmasti ymmärrättekin, että lukijoiden joukossa on suuren suuri joukko ihmisiä, joita tämä asia kiinnostaa ja sen vuoksi lupasin kissan tuloksista tulla tänne kertomaan.
Sain tosiaan eilen otettujen verikokeiden tulokset nyt iltapäivällä sähköpostiini – niistähän en suoranaisesti kovinkaan paljoa ymmärrä, mutta eläinlääkäri oli hyvin tiivistänyt oleellisimman. Sen jälkeen vielä soitin hänelle ja keskustelimme asiasta ja kissan tulevaisuudesta. Eli mun 11-vuotiaalla sydänkäpyselläni todettiin lievää munuaisten vajaatoimintaa, myös maksan toiminta on jo hieman heikentynyt. Arvot eivät kuitenkaan viitearvoista mitenkään radikaalisti poikkea, eläinlääkäri kirjoitti näin:
Painotan kuitenkin että tämän kissan kohdalla kyse on vasta alkuvaiheesta.
Munuaisten vajaatoiminta on ikääntyvillä kissoilla hyvin yleistä eikä sitä huomaa muuta kuin verikokeista. Kissa alkaa oireilla yleensä vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä tehdä asialle jotain. Pidimme miehen kanssa heti selvänä sitä, että kissalla alkaa nyt totuttautuminen erilaiseen ruokaan (toivottavasti hän kelpuuttaa sen edes jossain määrin…) ja hän koukkasikin matkalla töistä kotiin eläinkauppaan hankkiakseen sieltä munuaisvikaiselle kissalle tarkoitettua ravintoa. Hieman suuta kuivasi, kun kuulin eläinlääkäriltä nuo hinnat :D, mutta toinen vaihtoehto olisi jatkaa entiseen malliin, jolloin kissa menehtyisi sairauteen. Munuaiset eivät korjaannu, kun ne kerran vaurioituvat. Oikeanlaisella ruokavaliolla taudin eteneminen saadaan kuitenkin erittäin todennäköisesti hidastumaan, jolloin saamme pitää hyvinvoivan kissan luonamme pidempään. Tämä on oikeastaan ainoa asia, mitä me lemmikinomistajina voimme asialle tehdä enkä voisi muuta vaihtoehtoa edes harkita. Kyllähän sitä muitakin perheenjäseniä hoidettaisiin, joten miksi lemmikki olisi poikkeus!
Olen todella tyytyväinen, että vaadin eilen nuo verikokeet, jotta tämä asia selvisi ja voimme alkaa toimimaan kissamme parhaaksi jo nyt, tässä taudin alkuvaiheessa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun kissa täyttää 10 vuotta, se olisi syytä viedä tarkempiin tutkimuksiin. Ennen kuin munuaiset ehtivät rappeutua ja jolloin asialle voi vielä tehdä jotain! Kun lemmikin ottaa, hyväksyy siinä samalla ne kustannukset, mitä se tulee aiheuttamaan. Minkään lemmikin pito ei ole ilmaista eikä se ole mielestäni kohta, jossa rahaa pitäisi säästellä. Lähes kaikesta muusta tässä elämässä voi säästää, mutta ei terveysasioista – ei ihmisten eikä eläinten.
Olen tässä viimeisen vuorokauden ajan surffaillut netissä sadoilla sivuilla etsien mahdollisia syitä kissamme tämänhetkisiin oireisiin. Täytyy sanoa, että olen aika tyrmistynyt siitä, miten paljon ihmiset kyselevät syitä lemmikkiensä sairasteluun keskustelupalstoilta sen sijaan, että soittaisivat ensimmäisenä eläinlääkäriin. Jos eläin sairastaa, on mielestäni ensimmäinen looginen askel soittaa eläinlääkärille ja konsultoida häntä – lähes aina neuvoja saa jo puhelimitse (ilmaiseksi) ja sen jälkeen voidaan yhdessä eläinlääkärin kanssa tehdä päätös, olisiko tultava vastaanotolle heti vai jäätävä tilannetta tarkkailemaan. Eläinlääkäri on kuitenkin ammatti-ihminen, itse en aivan täysin luottaisi keskustelupalstojen tarinoihin. Varmasti siellä on joukossa ihan hyödyllistäkin tietoa, mutta kun niitä ei voi aina noin vain yhdistää siihen omaan kissaan tai koiraan, oireita/sairauksia on erilaisia.
Edelleenkään ei ole tietoa siitä, mikä kissan vilkkuluomet esiin saa – ovat siis edelleen näkyvissä, mutta tuskin nyt aivan yhtäkkiä tuosta häviävätkään. Voi mennä mahdollisesti useita päiviä? Ruoka maistuu ja ulos tekee mielellään tarpeensa. Mietin, että jos olisi jokin ruuansulatushäiriö ja tunnustelin vatsaa; onko pingottunut (mamilla alkaa muuten jo olla, heh) ja aristaako… Seurasi vain kehräystä :). Matokuurin viimeisen osan annoin tänään ja uusin kuurin eri lääkkeellä kahden viikon kuluttua, myös nuoremman kisun madotin samalla. Laitoin tänään merkille, että kissa ei ole aivastellut kolmeen päivään – olisiko mahdolliset madot aiheuttaneet myös aivastelua? Luin, että matoja saattaa mennä hengitysteihin, joka sitten aiheuttaisi aivastelua.
Mies haki kotimatkalla apteekista kissalle myös droppeja: maitohappobakteereja (eläimelle tarkoitettuja). Eläinlääkäri sanoi, että niitä voisi kokeilla, koska vaikuttaisi siltä että kissan maha ei toimi ihan normaalisti, voi olla myös löysällä. Tämänkin voivat aiheuttaa madot. Mies osti samalla Fortekor-nimistä lääkettä kissan munuaisten vajaatoimintaan; lääkäri oli soittanut reseptin apteekkiin.
Kissalla kuulosti eilen olevan myös alkava hengitystieinfektio, toivotaan että eilinen antibioottipiikki auttaa siihen. Eli aika monta pientä oiretta on, joita saamme nyt yksi kerrallaan hoitaa ja tarkkailla samalla kissan vointia. Aion maanantaiaamuna soittaa vakioeläinlääkärillemme, haluan kuulla hänenkin diagnoosinsa. Hän saa myös kuunnella kissan hengitystä, jos siihen olisi tullut viikonlopun aikana muutosta.
En siis oikein tiedä, miten noihin tuloksiin suhtautuisi. Ei kai tässä muuta voi kuin odotella ja seurailla tilannetta edelleen… Munuaisten vajaatoiminta on toki ikääntyvillä kissoilla aika tavanomaista enkä siitä ole niin valtavan huolissani – se huomattiin näin ajoissa ja sitä voi kuitenkin ravinnolla hidastaa. Onko teillä kotona munuaisten vajaatoiminnasta kärsivä kisu, miten olette taudin kanssa pärjäilleet?
Tietysti sitä on edelleen kovin huolissaan tuosta kissaystävästä, tulevaa kun en osaa ennustaa. Se on niin valtavan ja äärimmäisen rakas mulle, sanat ei koskaan riitä kuvaamaan miten rakas <3. Niin kauan jo yhdessä tällä pallolla tallattu. Ehdin asua vain vuoden yksinäni lapsuudenkodista poismuuton jälkeen, kunnes tämä kultainen kissa elämäni iloksi tupsahti <3.