Voi kunpa asiat olisivat hyvin ja voisin tänä sunnuntaina kirjoitella blogiinkin iloisesti niitä näitä, kuten olin suunnitellut. Valitettavasti tilanne ei kuitenkaan ole se ja viime yö on tullut korkeintaan torkuttua, silmät itkemisestä kuin kananmunat. Suunnatonta huolta aiheuttaa rakas 11-vuotias kissamme, jonka vointi on huonontunut.

Vilkkuluomet ovat edelleen esillä, on ilmavaivoja ja valtava ruokahalu, aivastelu on muuttunut enemmänkin ihmeelliseksi pärskimiseksi/röhkimiseksi syödessä sekä turkkia pestessä. Vatsasta (suolistosta?) kuuluu ihme kurinaääntä, joka on eläinlääkärin mukaan aika harvinaista kissalle. Madotuksista ei ole ollut juurikaan apua. Näiden lisäksi uudenvuodenpäivänä ilmaantui uusi oire: lisääntynyt vedenjuonti. Kävi päivän mittaan juomassa vettä jopa viisi kertaa, samoin eilen! Tuon oireen ilmaannuttua kiikutin kissan torstaina jälleen (kolmas kerta reilun kuukauden aikana) eläinlääkäriin. Taas otettiin verikokeita: kaikki tulokset normaalit. Diabetekseen nuo oireet kovasti viittaavat, mutta kissan glukoosiarvo oli vain 7.7. Viitearvon yläraja tuossa on 5.8, mutta tuo nousu on kuulemma aivan pientä ja tuon verran se voi nousta myöskin eläinlääkäristressin ja hermostuneisuuden vuoksi. Kuumetta kissalla ei ollut eikä nielussakaan näkynyt mitään sinne kuulumatonta. Röntgenkuvatkin otettiin, mutta niistäkään ei äkkiseltään löytynyt mitään poikkeavaa. Eläinlääkäri jätti kuvat kuitenkin vielä kollegalleen konsultoitaviksi, konsultaatiota odotellessa…

054

Eilisen päivän aikana tuo vedenjuonti tosiaan palasi ja iltamyöhällä kun kissa kävi sohvalle nukkumaan, näimme hänen hengityksensä olevan todella tiheää. Kylki kohoili tiuhaan tahtiin koko yön ajan, otin kissan viereemme nukkumaan ja torkuin läpi yön häntä tarkkaillen. Pari kertaa yön aikana näytti ilmaantuvan jotain pientä läähätystäkin ja nämä kaksi oirettahan viittaavat kipuun ja joskus myös sydänvikaan. Näiden lisäksi kissa on vetäytynyt viimeisen 12 tunnin aikana kaksi kertaa ihmeelliseen paikkaan nukkumaan: kodinhoitohuoneeseen seinää vasten. Silti aina kun hänelle puhelee tai häntä silittää, hän kehrää ihan normaalisti.

En voi sanoin kuvata tätä huolen määrää, olen pelosta ihan suunniltani. Miksi kukaan ei löydä syytä tähän??? Täytyykö mennä vielä kolmannelle eläinlääkärille? Olen tähän mennessä käynyt kerran Pentti Tapiolla sekä kaksi kertaa Anitta Smolanderilla; kumpikaan ei keksi, mikä kissaa vaivaa. Toinen suhtautui jopa hieman välinpitämättömästi (ennen lisääntynyttä vedenjuontia) ja se turhauttaa, koska tunnen kissani erittäin hyvin ja tiedän, että kaikki ei tosiaankaan ole kunnossa. Seuraavaksi mietin Ari Murnieksia. Toisaalta en millään haluaisi koko ajan viedä kissaa eläinlääkäriin, hän on siellä ihan valtavan peloissaan nykyään eikä anna kunnolla enää edes koskea itseensä. Onko jatkuva rauhoittaminenkaan hyväksi…

034

Jotenkin tuntuu, että mahassa tai suolistossa se vika on kun on tuollaisia oireita. Luin, että jos on vatsa ärtynyt, kissalle tulisi syöttää keitettyä seitiä jonkin aikaa – pitääköhän paikkansa?
Olen ihan neuvoton, en tiedä mitä tekisin seuraavaksi! Mitä kissalta voisi seuraavaksi tutkia?
Näin unta, että olimme eläinlääkärin vastaanotolla, jossa hän sanoi ettei mitään ole enää tehtävissä. Jouduin siinä unessa hyvästelemään tuon pienen rakkaani :'(. Jo ajatuksenakin aivan sietämätön! Teen mitä vain, ettei vielä tuohon jouduttaisi, en missään nimessä ole valmis siihen. Kissa on normaalisti niin pirteä ja terve, ikinuori pakkaus, ei ole ikinä sairastellut aiemmin! Tuntuisi kamalalta luovuttaa tällä tavalla, tietämättä edes syytä oireisiin. Mistä saamme apua? :(

041

 

 

… käy jouluvalokuvauksille joskus (tai useimmiten) näin, sillä näitä misukoita ei huijata edes herkuilla!:

081

Täytyy siis odottaa oikeaa mielentilaa (tiettyä väsymysastetta) ja ehkä silloin on tuuria!

025

Aamuiset siivoukset häiritsi niin pahasti päikkäreitä, että ne jäi koko aamupäivältä välistä! Sen vuoksi nyt nukuttaakin niin kovasti että edes liian suuri tonttulakki ei tuntunut päässä miltään. Yritin metsästää kissoille tarkoitettua pientä tonttulakkia, mutta eihän niitä löytynyt koko kaupungista. Vain kaksi lemmikeille tarkoitettua tonttulakkia löytyi, koot suuri ja pieni. Tämä on se pieni, mutta mun murmeli meinaa hukkua siihenkin eikä lakin kuminauhastakaan tässä tapauksessa ollut hyötyä: se jäi roikkumaan niskaan. Mutta kyllähän tämä kivasti korvia lämmittää!

010-crop

Täältä meidän kissakaksikko toivottelee herkullista joulua teidän karvatassuille!
Itse tulen toivottelemaan teille jouluja vasta huomenna – enää kaksi yötä jouluun! <3

cats

 

 

Moni onkin tässä viime päivinä kysellyt kissakaksikkomme kuulumisia, kiitokset viesteistänne! Tänään meillä oli tuo toinen eläinlääkärikäynti ja otimme vanhemmalta kisulta uudet verinäytteet; nyt asiaankuuluvan 12 tunnin ravinnottomuuden jälkeen. Ensimmäisen kerran vajaa kolme viikkoa sitten eri eläinlääkärillä käydessämme en hoksannut, että kissan täytyy olla syömättä 12 tuntia, jotta verikokeiden tulokset ovat luotettavat. Tätä ei eläinlääkärikään hoksannut minulle mainita… Verikokeet otettiin tuolloin ihan ohimennen, samalla kun kissa tutkittiin muun syyn (vilkkuluomien esilläolon) vuoksi. Nämä tämän tarinan aiemmat osat ovat luettavissa postauksistani Eläinlääkärissä sekä Perjantain kissakuulumiset.

013

Tänään kävimme tosiaan eri eläinlääkärillä ja verikokeet otettiin tuon 12 tunnin paaston jälkeen; verikokeissa tutkittiin 11-vuotiaan kissamme munuaisten mahdollista vajaatoimintaa. Noissa tutkimuksissa tärkeimmät arvot ovat urea sekä kreatiniini. Kirjoitan nämä tänne itsellenikin muistiin siltä varalta, että lippulappuset joutuvat joskus hukkaan.

Urean viitearvot ovat 4.0-15.0, kissan ensimmäinen verikoe antoi tulokseksi 14.5 eli oli vielä viitearvojen sisäpuolella. Tämänpäiväisissä kokeissa arvo oli 12.4 eli vielä parempaan suuntaan. Kreatiniinin viitearvot ovat 100.0-160.0, kissan ensimmäisissä verikokeissa arvo oli 168.0 eli lievästi koholla, josta eläinlääkäri sanoi, että kissalla on jo lievää munuaisten vajaatoimintaa. No tämänpäiväisen paastonjälkeisen verikokeen kreatiniiniarvo oli 104.0! Eli melkoisen huomattava ero tuloksissa ja hyvä krea-arvo. Uskon tämänpäiväistä eläinlääkäriä: kissan ruokavalion muuttaminen munuaisvikaisen kissan ruokavalioksi olisi vielä tässä vaiheessa turhaa, samoin munuaislääkkeen aloittaminen. Ehdimme silloin vajaat kolme viikkoa sitten eläinlääkärin suosituksesta jo hankkia ensimmäisen munuaislääkepaketin ja munuaisruokaakin oli viikonlopun ajan tarjolla :D. Heti tuon viikonlopun jälkeen kuitenkin lopetimme nuo ns. munuaishoidot, koska kuulin tältä suosikkieläinlääkäriltämme, että verikokeiden luotettavuus on vähän niin ja näin, jos taustalla ei ole tuota 12 tunnin paastoa. Niinpä odottelimme tämän pariviikkoisen ja otimme tänään sitten uudet verikokeet. Voidaan siis todeta, että aika turhaan tuli se viikonloppu murehdittua ja itkettyä, kissan arvoissa ei ole vielä mitään hälyttävää – arvot ovat viitearvojen sisäpuolella. Seurailemme tilannetta (mm. mahdollisesti lisääntyvää vedenjuontia) ja toimimme sitten sen mukaisesti. Mietin, että uudet verikokeet voisimme ottaa esim. vuoden päästä, jotta näemme, onko tilanne muuttunut ja onko silloin mahdollisesti tarpeen aloittaa munuaishoito.

022

Vein tänään eläinlääkäriin molemmat kissamme, koska ajattelin, että hän madottaisi molemmat piikillä. Hän ei sitä kuitenkaan tapaa tehdä ja kirjoitti reseptillä vahvaa matolääkettä, joka laitetaan (sivellään) kissan niskaan. Lääke on kuulemma tehokas ja tappaa kaikki mahdolliset madot. Odotan muutaman päivän ennen kuin haen lääkkeen, sillä olen nyt madottanut kissat jo kaksi kertaa (Flubenolilla ja Drontalilla). Kissojen ruokahalu on edelleen valtava, vanhempi kisu aivastelee taas päivittäin ja nuorempi rupsuttelee :D. Ilmavaivat ovat kuitenkin vähenemään päin. Vanhemman kissan vilkkuluomet ovat edelleen esillä, mutta eläinlääkäri ei pitänyt sitä niin vakavana, koska kissa on muuten normaali ja virkeä. Sanoi, että luomet saattavat jonain päivänä ihan ykskaks vetäytyä näkyvistä. Joten odotellaan ja seuraillaan…

021

Nuorempi kissa oli siis eläinlääkärissä hieman turhaan, raasu <3. Hän ei kyllä ollut moksiskaan pienestä seikkailusta, vaan kierteli vastaanottoa uteliaana, joka nurkan nuuskien. Hän otti omatoimisesti jopa palkintonsa: koiranraksuja avonaisesta pussista :D. Ai että mua nauratti! Sukelsi pussiin niin että pussi jäi hetkeksi päähän synnyttäen hauskannäköisen moon walkin. On se sellainen koheltaja <3. Eläinlääkäri nauroi että sinähän harvinaisen perso kissa olet kun koiranraksutkin kelpaavat! Antoi sitten pari luunmuotoista raksua ihan luvankin kanssa :D. Kissahan tykästyi eleeseen niin, että sain väkisin työntää hänet kuljetuskoppaansa kun teimme lähtöä. Normaalisti eläinlääkärin vastaanotolla kun sukeltaa oikeinkin vikkelään koppansa turviin… Sellainen se on, pieni koomikkokissani mun!

072

Tämä nuorempi kattimus on aika omaperäinen persoona muutenkin… Suuren suuri sydän puhdasta kultaa, mutta niin monenlaista konnankoukkua mielessä, toki vain hyvää tarkoittaen ;). Viimeksi tänään ruoka-aikaan: kannoin ruokani olohuoneen sohvapöydälle ja kun lähdin hakemaan maitolasiani, oltiin sen juomakelpoisuutta jo testaamassa… En voinut kuin nauraa: heti kun selkäni käännän… Mietin siinä, että miten mä pärjään täällä tämän kolmikkoni kanssa kun vauva syntyy – niin kädet täynnä työtä joskus tuossa yhdessäkin kissassa :D.