/

 

Hrrr mikä pakkanen; -21, mites siellä?

Eilen päivällä veimme tosiaan miehen kanssa kissan Oulun Eläinlääkäriasema Lemmikkiin tutkittavaksi. En tiedä kumpi jännitti reissua enemmän: minä vai kissa. Automatka meni tottuneella automatkustajalla loistavasti ja suihkuttelin kuljetuskoppaan ennen matkaa Feliway-suihketta, jonka luulen helpottaneen stressiä entisestään. En huomannut kissan tassujenkaan kostuvan koko matkan aikana. Olimme paikalla hieman etuajassa ja pääsimmekin lähes samantien tutkimushuoneeseen.
Eläinlääkäri oli ihana, tottunut kissojen käsittelijä. Sai myöskin meidät omistajat rentoutuneiksi. Sanoin, että kissa pelkää suunnattomasti ja saattaa kynsäistä, mutta ei pure. Kissa ei kuitenkaan koko aikana tehnyt mitään muuta kuin murisi ja sähisi; yritti raasu sillä tavalla pelotella kimpussaan häärääjät pois. Eläinlääkäri totesi sitten tutkimusten jälkeen, että oikein yhteistyökykyinen kissa, on vain kova jännittäjä-luonne. Kun kisu huomasi, ettei täältä karkuun pääse, päätti hän alistua kohtaloonsa ja antaa itsensä tutkittavaksi. Monenlaista lääkettä ja piikkiä sai, aina niiden aikana täytyi kuitenkin murista. Huomasin, että riippuu ihan valtavasti eläinlääkäristä, miten kissa käyttäytyy! Jos eläinlääkärillä on varmat otteet eikä hän jännitä/varo kissaa, kaikki sujuu ihan loistavasti.

066

Tiesittekö, että on olemassa muutama eläinlaji, jotka luulevat, että kun heidän päänsä on piilossa, he ovat piilossa ja turvassa? Tuo ylväs ja peloton metsien saalistaja kissa kuuluu tuollaisiin lajeihin :). Lääkäriasemalla on käytössä pieniä vauvapeittoja, joilla kissojen päät peitetään. (Tämän keinon otan vakituiseen käyttöön!) Näin eläintenhoitaja teki mun murusellenikin, kun eläinlääkäri otti häneltä verinäytteitä. Tähän asti kissa on aina rauhoitettu verikokeen ajaksi, jolloin alhaisesta verenpaineesta johtuen verta tulee aivan tuskallisen hitaasti ja vähän. Nyt oli toisin ja verta saatiin hyvä määrä. Tuo kohta taisi olla tutkimusten pahin, mulle. Mietin siinä taustalla seisoessani, että onkohan mun jalkojen alla vielä maata, mutta tokenin pian. Tässä vaiheessa pääsi itkukin: kissa oli nimittäin niin kauhuissaan, että kakkasi ja pissasi tutkimuspöydälle. Voi mun pieni ressukka <3. Teki mieli kaapata se pikkuinen kainaloon ja juosta kotiin turvaan. Fiksusti kissa kuitenkin asian järjesti: kun Ouluun asti tultiin, niin siinäpäs vähän tuoreita näytteitä!

Pissanäyte oli puhdas, kakkanäyte jäi tutkittavaksi, mutta ihan hyvältä se noin silmämääräisesti näytti. Verikokeiden tuloksista eläinlääkäri soittaa tänään alkuillasta. Niistä tutkitaan mm. haiman toimintaa sekä tarkistetaan, ovatko kissan trombosyytit (verihiutaleiden määrä) tosiaan niin alhaiset, kuin marraskuun lopun pieni verenkuva antoi ymmärtää.
Aivan uskomatonta, että röntgenkuvankin kisu antoi itsestään hereillä ottaa! Hyvän kuvan saivat, jossa näkyi häikkää ainoastaan suoliston kohdalla: siellä oli tosi paljon kaasua :/. Viittaa siis ruuansulatushäiriöön, kuten arvelimmekin ja toivomme nyt kovasti, että verikoetulokset kertoisivat, mikä tuon häiriön aiheuttaa.
Eläinlääkäri kurkkasi kissan vilkkuluomien alle ja silmissä näkyi jonkinmoista tulehdusta, johon saimme kolme kertaa päivässä laitettavaa voidetta. Voin kertoa, että siinäpä urakka (kaksi kertaa takana, noin kolmisenkymmentä edessä :D). Lisäksi kissa sai Trikozol-antibiootteja suoliston bakteeritulehdusten hoitoon: näitä syödään kerran päivässä. Kissa sai eläinlääkäriltä kehuja siitä, kuinka hyvin hänen kurkkuunsa saa tabletin laitettua; murskattuna esim. ruokaan lääke maistuisi kuulemma ihan kammottavalta. Tänäkin aamuna siis tuikkasin pillerin kisun nieluun ja äkkiä ruokaa kuppiin – lääkkeenoton jälkeen täytyy muistaa aina palkita :).

Huomaa mun aktiiviset lenkkeilykaverit = kaksi kököttäjää viime talvelta:

032

Aivan tutkimusten alussa eläinlääkäri halusi punnita kissan ja siitähän kisu suuttui jo niin maan perusteellisesti että! Hänet yritettiin laittaa sellaiseen pieneen pöytävaakaan, miehen kanssa kutsumme sitä taikinakulhoksi… Ei onnistunut, joten kävivät sitten isojen tyttöjen vaa’alla :D. Kissa painaa 3,8 kg eli oikein ihannepainoinen: kylkiluut tuntuvat, mutta eivät näy. Eläinlääkäri sanoi, että nykyään on tosi pläskejä kissoja ja varsinkin kuivamuonaa puputtavat tuppaavat lihomaan. Sen ei tulisikaan olla kissalle pääasiallinen ravinto, sillä lihomisen lisäksi se aiheuttaa monenlaisia sairauksia; varsinkin silloin, jos kissa ei juo tarpeeksi vettä. Märkäruoka on siis parempi vaihtoehto. Meidän kissat saavat kuivamuonaa noin kourallisen/päivä, ikään kuin välipalana ja samalla se ehkäisee hammaskiven muodostumista.

Kissa oli suurimman osan ajasta eläintenhoitajan sylissä, vaaleanpunaiseen muumipeittoon käärittynä. Tunsi siinä olonsa turvalliseksi. Vähän jäi harmittamaan, ettei kissaa ultrattu, vaikka useaan otteeseen sitä pyysin. Toivon nyt, ettei sille sitten myöhemminkään tarvetta ilmene… Röntgenlääkäri tutki ja selitti röntgenkuvan meille perusteellisesti sanoen, ettei mitään kasvaimia tai mitään muutakaan sellaista löytynyt, jonka vuoksi kissa pitäisi leikata. Odottelemme nyt siis vastausta siihen, mikä kissalle tuollaisen ruuansulatushäiriön aiheuttaa. Toivottavasti tiedon pian saamme ja siihen löytyy hoitomenetelmät.

067

Kun tutkimukset olivat ohi, nostettiin kissan viereen kuljetuskoppa tutun ja turvallisentuoksuisen peitteen kera – sukelsi sinne ihan perälle melkoisen nopeasti, sekuntiakaan epäröimättä. Eläinlääkäri laittoi perään vielä muutamia herkkunappeja, mutta ei, niihin ei meinattukaan kajota. Vasta kun lähdimme ja mies nosti kuljetuskopan auton takapenkille, hotkaisi kissa herkut suihinsa :D. Mutta ei missään nimessä eläinlääkärin nähden!
Kotimatkakin sujui hienosti, kovin väsynyt oli pieni matkalainen. Kotona käyttäytyi hassusti: ylväänä asteli jokaisen makuuhuoneen ovelle ja kurkisti sisään :D. Halusi ehkä tarkistaa, ettei se eläinlääkäri vain ole täällä? Ajattelin, että linnoittautuu varmastikin saunaan, mutta viihtyi siellä vain kymmenisen minuuttia ja vietti sen jälkeen koko illan meidän seurassamme, tuli normaalisti jopa syliin, joten kaikki oli anteeksiannettu.
Tänään hemmottelut ja hellimiset jatkuu! Myös nuorempi kisulainen pääsee niistä sekä hemmotteluruuista tärkeänä vertaistukilaisena osalliseksi :).

 

/

 

Hei te blogimaailman lämpöisimmät, hyväsydämisimmät ja empaattisimmat lukijat! Olette kullanarvoisia, tiesittehän?

001

Otin muutaman valokuvan, kisu istui Soihdun juurella. Tallusteli siitä sitten yhteen vakiopaikkaansa (tähän nyt sellainen äänekäs väärän vastauksen summeriääni): lieden päälle makoilemaan :/. Yritti varmaan huikata, että hei tulisitkos nyt laittaan jotain tänne porisemaan, en mä vaativa ole, mutta vaikka sitä seitiä? Oi mitä nenun liikettä ja vaativaa naukumista kattilassa poriseva seiti saakaan aikaan!
Olen hemmotellut näitä murmeleitani erilaisilla herkuilla, kohta ei varmaan enää normiruoka kelpaakaan… Tiedätte varmaan kissat; osaavat kyllä hyödyntää tällaiset tilaisuudet :).

016

Olen koko tämän alkuvuoden asunut nettimaailmassa ja etsinyt tietoa, mikä kisua voisi mahdollisesti vaivata. Kaikki oireet on googlattu sataan kertaan ja muistan jo ulkoa, mitä hakutuloksia tulee, kun syöttää hakusanoiksi vaikkapas kissan tiheä hengitys ja läähätys tai kissan ilmavaivat ja mahan kurina… Tuo googlettelu on tuntunut välttämättömältä, koska eläinlääkärit eivät ole keksineet oikein mitään ratkaisua asiaan – niinpä olen joutunut itse tutkimaan asioita, mikä on lisännyt huoltani entisestään.

Kun eilen puhuin oululaisen eläinlääkärin kanssa, tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että puhuin ihmisen kanssa, joka tiesi asiasta minua enemmän ja kyseli asioita, joita en ollut vielä tullut ajatelleeksikaan. Vaikutti pätevältä, ammattitaitoiselta ja kissoista hyvin tietävältä. Ymmärsi myös erittäin hyvin, mikä stressi kissan viemisestä eläinlääkäriin seuraa sekä omistajalle että kissalle itselleen ja että sen vuoksi kissa täytyy tutkia kerralla perusteellisesti. Puhuimme puoli tuntia ja muodostin mielipiteeni: tämän ihmisen käsiin uskallan kisuni tutkittavaksi antaa.

Faktahan on, että jokainen eläinlääkäri tekee virheitä joskus. Se on inhimillistä. Varmasti jokaisesta eläinlääkäristä ja eläinlääkäriasemasta löytyy sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Pyrin kuitenkin itse muodostamaan mielipiteeni omien kokemusteni pohjalta, oli asia sitten mikä hyvänsä. Kuulopuheet on aina kuulopuheita, mutta olen todella iloisin mielin lukenut teidän omakohtaisia kokemuksianne kyseisestä eläinlääkäriasemasta ja eläinlääkäristä. Odotan toiveikkain mielin ensi viikkoa ja lopetan kissan oireiden googlettamisen siihen asti :).

005

Aion viettää mahdollisimman rennon viikonlopun, siitä on kaikille eniten hyötyä: sekä kissalle, minulle että vauvalle. Haluan, että kissa voi viettää oikein rennon ja huolettoman viikonlopun ennen alkuviikon stressaavaa eläinlääkärireissua. Ja kuten moni on täälläkin muistuttanut, niin yritän pitää huolta myös itsestäni ja sitä kautta vauvasta. Uskon hänen olevan hyvässä turvassa tuolla yksiössään, kovasti ainakin päivittäin potkii ja sehän on hyvä merkki. Totuus on kuitenkin se, että vain kissan kuntoon saaminen on meille kaikille parhaaksi.

Istun tässä sohvalla läppäri sylissäni, nuorempi kisu oikealla ja vanhempi kisu vasemmalla puolellani, sohvan käsinojalla. Hän ojenteli varovasti tassuaan rintakehääni kohti, että pääsisikö tuohon kerälle vaikka nyt heti… Hetken kirjoittelin kissa sylissäni, sitten kisu palasi takaisin käsinojalle. Huomasi siinä, että kameran piuha menee mielenkiintoisesti sohvatyynyn väliin ja möyri perään. Tulvahti niin lämmin onnen tunne noista pienistäkin hyvän voinnin merkeistä, tunne on tuttu mm. niistä hetkistä, kun kissa astelee syliin :).

Tässä yksi aivan huikean mahtava joululahjani, jolle ajattelin hankkia vielä jonkin herkullisen suojakotelon, ehkä konjakinruskeana? – meet my iPad mini:

009

Sitä aion käyttää ahkerasti viikonloppuna! Mukava surffailla netissä, lukea blogeja yms. Yksi aivot narikkaan -mielipuuhani on myöskin lukea Emmerdalen juonipaljastuksia! Olen tehnyt sitä jo vuosia; on mukava tietää jo ennakkoon, mitä tuleman pitää ja hauska sitten seurata, miten asiat laitetaan kehittymään mihinkin suuntaan… Vielä pari vuotta sitten seurasin juonipaljastuksia joltain brittisivustolta, mutta en ole enää löytänyt sitä. Wikipedia (englanninkielinen versio) on kuitenkin tarjonnut mielenkiintoista luettavaa pitkäksi aikaa! Nyt oli ihan pakko käydä kurkistamassa, osuiko arvaukseni Cainin hyökkääjästä oikeaan – osuihan se!

017

Keittiö on siivottu, pesukone ja kuivausrumpu pyörivät, cappuccino-kuppi on tyhjä… Seuraavaksi vessat hohtamaan ja sitten voikin viikonloppu alkaa. Mahdollisimman rentoa viikonloppua teillekin!

018

 

/

 

Miten teidän loppiainen on sujunut? Täällä tuntuu aika hieman matelevan. En oikein saa mitään aikaiseksi, kaikki energia menee kissan miettimiseen ja tarkkailemiseen – halailuun, pusutteluun ja sylittelyynkin toki. Monia teistä kiinnostaa kissan vointi, joten ajattelin tulla kertomaan tämän päivän kuulumiset.

Samoja oireita edelleen, ei muutosta siltä osin. Eilen illalla kävimme lenkillä; jätimme nuoremman kisun kotiin (jäi syömään, joten ei huomannut kun livahdimme ulos, heh), sillä vanhempi kissa nauttii jostain syystä lenkeistä enemmän kun kissakaveri ei ole mukana. Ihan entiseen tapaansa nautti lenkillä olosta; juoksi kerran innoissaan jopa puuhun, kuten aina ennenkin. Ruoka maistuu ja sylissä viihtyy, ei vaikuta olevan kipeä mistään. Hengitys on silti normaalia tiheämpää, mutta mitään poikkeavaa ääntä sen lomasta ei kuulu. Kahtena yönä on nyt ollut läähätystä, viime yönäkin kaksi-kolme kertaa. Päiväsaikaan läähätystä ei ilmaannu.
Viime yön kissa pysyi koko ajan vieressä, ei hakeutunut yksikseen mihinkään nukkumaan. Oma nukkumiseni kissan vieressä on torkkumista, havahdun hereille joka äännähdyksestä, joka kissalta pääsee. Nukuin yöllä vasemmalla kyljelläni siten, että selkäni takana oli patjaa jäljellä noin pari senttiä. Kissalla (ja miehellä) oli tilaa hieman enemmän… Sitten yhdessä vaiheessa heräsin ja näin kissan nukkuvan selällään tyynyjemme välissä, jalat kohti kattoa. Tosin toinen takajalka oli poskeni ja tyynyni välissä :D. Erottamaton kaksikko ollaan mun murmelin kanssa <3.

102

Sain äsken torstaisen eläinlääkärimme kiinni. Hän oli konsultoinut kollegaansa kissan röntgenkuvien suhteen, vatsassa/suolistossa ei kuvissa näkynyt mitään poikkeavaa. Keuhkoissa sen sijaan näkyi tiivistymiä, jotka kuulemma näyttäisivät olevan peräisin vanhasta tulehduksesta. Kasvaimia yms. ei röntgenkuvissa näy, joten eipä sitä vielä voi oikein mitään päätellä. Hän sanoi soittavansa apteekkiin reseptin lääkkeisiin, jotka auttavat kilpirauhasen liikatoimintaan. Nimittäin, vaikka kissan kilpirauhasarvo (tyroksiiniarvo) oli normaali eli viitearvoissa, ei se välttämättä tarkoita sitä, etteikö kissa sitä sairastaisi. Tästä tiedosta kiitän erästä ihanaa lukijaani, joka asiasta minua eilen tiedotti. Tästä linkistä saa asiasta lisätietoa. Sivuilla sanotaan, että jopa 10 % tapauksista voi olla sellaisia, että T4-arvo on kissalla normaali, mutta silti kissa sairastaa tautia. Jäin vain miettimään, uskallanko syöttää kissalle kyseisiä lääkkeitä ilman todettua ja varmaa diagnoosia? Vai onko kyse kuitenkin jostain pitkittyneestä hengitystieinfektiosta, koska keuhkoissa oli niitä tiivistymiä vielä näkyvissä..? Nimittäin kun oikein loka-marraskuuta muistelen, oli aivastelu ensimmäinen oire, minkä laitoin merkille. Se oli aluksi satunnaista, mutta lisääntyi lisääntymistään mitä lähemmäksi joulua mentiin. Hengitystieinfektio aiheuttaisi varmasti myös tuota tiheentynyttä hengitystäkin – itsekin rankan ja pitkittyneen keuhkokuumeen sairastaneena muistan tunteen! Ja mahdollisesti infektion kanssa samaan aikaan jyllää sisäloisia, jotka ovat jotain sitkeämpää sorttia..? Vai onko vain toiveajatteluani…

Aion viedä kissan vielä kolmannelle paikalliselle eläinlääkärille, vasta sen jälkeen Oulun eläinlääkärille. Avun hakeminen noinkin kaukaa tuntuu kovin hankalalta, jos siellä joutuu sitten käymään usempanakin päivänä… Mutta eipä näitä vaihtoehtojakaan ole monia. Aion sanoa heti alkuun, että täällä olisi aika mutkikas ja aikaa sekä huolellisia tutkimuksia vaativa tapaus; minkään puolen tunnin ajan takia en vaivaudu edes lähtemään.

098

Viime torstaina, kun viimeksi kävimme eläinlääkärillä, verikokeet otettiin 18 tunnin paaston jälkeen normaalin 12 tunnin paaston sijaan. Olikohan pitkittyneellä ajalla vaikutusta arvoihin? En saanut aikaa heti aamuksi ja kun iltapäivällä saavuimme vastaanotolle, oli siellä eräällä koiralla hätätapaus. Sätki kyljellään vastaanottoaulassa suu vaahdossa ja päätyi valitettavasti viimeiselle matkalleen. Aivan hävetti istua siellä aulassa kissan kanssa, sillä itkeä pillitin sen koiraperheen vuoksi. Huh huh, miten rankkoja reissuja.

Niin raastavaa ja kuluttavaa tämä epätietoisuus! Diagnoosin saaminen helpottaisi jo huomattavasti. Mietin jo (vainoharhaisuuksissani?) sitäkin, että kissa vaistoaa perheemme tulevan elämänmuutoksen ja stressaa sitä jotenkin jo näin etukäteen. On niin suunnattoman viisas kisulainen, etten yhtään ihmettelisi <3. Haluan vaan viettää kaiken aikani kissani kanssa, sillä pelkään valtavasti että yhteinen aikamme käy vähiin :'(.