021

Suorastaan huumaavan tuoksuinen Tukholman tuliainen; Vanilla & Coconut -tuoksukynttilä sekä vanhemmiltani saatu kaunis valkoinen ruukkuruusu ihastuttavat sohvapöydällä. Vaikka sen kunniaksi, että blogini Facebook-sivuilla meni tässä yhtenä päivänä 2000 peukuttajan raja rikki – siitä lämmin kiitos teille!

020

Kissojen (ja erityisesti kissapotilaamme) kuulumisista olette kyselleet – ajattelin kirjoitella aiheesta pian! Pakkanen on hieman lauhtunut (-20 astetta on vaihtunut -10 asteeseen) ja sen huomaa kissoistakin; ulos oltaisiin menossa aika tiuhaan tahtiin. Lenkit on tosi lyhyitä, mutta niitä tehtäisiin mielellään monta! Lupasin heille eilen, kun en nukkumaan käydessäni enää suostunut lenkille lähtemään :D, että teemme huomenna useamman lenkin… Vastaus tyydytti ja sain kaksi pehmoista nukkumakaveria.

cats

Olin eilen pitkästä aikaa lääkärineuvolassa, kaikki vaikutti olevan hyvin. Hämmästyin kovasti eräästä oivalluksesta joka tapahtui, kun lääkäri tunnusteli vauvaa mahan päältä. Toinen pää (peppu tai pää, lääkäri ei ollut varma) löytyi pallean kohdalta ja toinen poikittain ihan alavatsalta: miten mun pieni vauvelini voi olla jo niin iso, lähes koko mahan pituinen! Kyllähän sitä suunnilleen tietää, minkäkokoinen vauva siellä lekottelee, mutta silti hieman suureni silmät tuossa vaiheessa… Ei ihme, että potkut on hieman eri luokkaa kuin jouluna, jolloin yllättäen tunsin ne nimettömäni kohdalla! Nyt tulee sellaista potkua, että koko maha tärähtää; isompi jalka kuin mun käsi?, käy joskus mielessä! Tai sitten vauvan käsi on iso; mies sanoi nimittäin rakenneultran jälkeen, että heti kun hän näki vauvan haban niin hän tiesi, että poika se on :D.

Näin se aika rientää ja toinen kolmanneskin lähestyy jo loppuaan – viimeinen kolmannes starttaa tuota pikaa ja olemme taas lähempänä uudenlaista perhekokoonpanoa!

028-crop

006

Perinteiseen tapaani olen alkanut taas näin vuoden alkajaisiksi käymään läpi kaappeja ja laatikoita. Aika hyvin olen onnistunut tavoitteessani pitää kaapit siistinä vuoden ympäri, mutta kyllähän niistä joitain ylläreitäkin aina löytää tyyliin jaa tämä on täällä… Joku saattaa nimittäin joskus kiireessä sujauttaa jonkin kädessään olevan tavaran lähimpään kaappiin… Ja kun monenlaista uutta hankintaakin on tulossa, niin on hyvä ensin käydä vanhat tavarat sillä silmällä läpi: löytyisikö niiden joukosta kenties jotain itselleni tarpeetonta? Säilytystilaa kun on kuitenkin rajallisesti.

cats

Eilisen lääkärineuvolan jälkeen olin kaupungilla asioita hoitamassa, kun kotiin lähtiessäni sain hyvän idean kurvata Mäkkärin autoluukun kautta. Laitoin elämän oikein risaiseksi ja tilasin myös jälkkärin: suklaa-Sundaen (oletteko huomanneet, että Mäkkärin suklaakastike on paras kaikista?). Enpä arvannut, että hetkeä myöhemmin saisin kontata tämän koipeni ja mahani kanssa auton alle jäden perässä (kansi jäi sinne vielä) ja pyyhkiä hikikarpalot otsalla auton penkille kaatuneita cokiksia pois… Minä en siis syönyt autossa, vaan olin kantamassa murkinoitani sisälle, kun kaikki räjähti käsiin. Mietin siinä vain, että onneksi mun auto, onneksi mun auto; mies kun on autostaan niin tarkka että joskus purkka suussakin on liikaa! :D Tähän kun vielä yhdistää sisällä odottaneet Roskaruokariippuvaiset-postauksessanikin esiintyneet hamppari-addiktini, niin voitaisiin ehkä todeta, että autoluukku ei kannata? Olisi pitänyt syödä siellä!
Mutta että naapurit: tällainen episodi sen mun konttaamiseni taustalla oli, vaikka sitä kovasti peitellä yritinkin, ”avaimet tippu”…

004

Parempaa onnea tälle päivälle – sekä mulle että sulle!

 

 

En tykkää olla yksin kotona iltaisin, ainakaan näin pimeään vuodenaikaan. Tässä nykyisessä kodissa tuo tunne on entisestään korostunut, kiitos ihanien suurten ikkunoiden, jotka oli niin must :). Olohuoneen ikkunat on sen verran isot, ettei niiden eteen viitsi alkaa mitään eteenvedettäviä verhoja kyhäämään, joten näillä mennään… Onneksi tuollaisia yksin kotona kissojen kanssa -iltoja tulee eteen äärimmäisen harvoin. Nimittäin se tunne on aika karmaiseva, kun istut kaikessa rauhassa sohvalla telkkaria katsellen ajatukset ihan muussa kuin siinä yksinolossa ja yhtäkkiä seuralainen näyttää tältä:

112

Katseen suunta tietysti sinne suuuureen ikkunaan, joka näyttää suoraan takapihan pimeyteen. Tekee mieli piiloutua samantien torkkupeiton alle ja pysyä siellä! Ja ne sekunnit, kun käännän katseeni kissasta ikkunaan odottaen, mitä siellä näen… Rontit! Harrastaako muiden kattimatit samaa? Täällä tämä on molempien lempiharrastuksia. Mietin, että näkeekö ne siellä ulkona todella jotain liikettä vai haluavatko vain pelotella mua; uskon jälkimmäiseen… Eikä se helpota tilannetta yhtään, vaikka pää lasketaankin lattiaan, kun ilme on edelleen tämä:

115

Sydänpysähdys vielä jonain päivänä, I’ll tell ya!

 

 

Tässäpäs jatko-osa aamuiselle Eläinlääkärireissu Ouluun -postaukselleni. Eläinlääkäri soitti iltapäivällä, kuten eilen sovittiin, ja kertoi kissan verikokeiden tulokset. Niistä ei löytynyt mitään, mikä selittäisi kissan suolistovaivat. Ei löytynyt edelleenkään minkään elimen vajaatoimintaa eikä liikatoimintaa. Trombosyytit olivat ihan hyvällä tasolla; aiemmin arvot olivat selvästi viitearvojen alapuolella (jonka vuoksi ne nyt tarkistettiin), mutta se voi johtua siitä, että silloisen verikokeen taustalla ei ollut sitä kuuluisaa 12 tunnin paastoa… Haiman pikatesti oli ollut negatiivinen eli ei häikkää myöskään haiman toiminnassa. Eläinlääkäri sanoi, että 11-vuotiaaksi kissaksi todella hyvät veriarvot aina hemoglobiinista lähtien (oli ihan viitearvojen ylärajassa, mikä on harvinaista kissalle) – saan kuulemma olla erittäin tyytyväinen niihin.

006

Nyt sitten jatkamme kissan antibioottia sekä silmävoidetta ja toivomme hartaasti, että ne auttavat. Kyseessä on siis todennäköisesti jokin suolistobakteeri, joka on toisilla kissoilla lievempi kuin toisilla. Muistattekin ehkä, että myös nuorempi kisumme on rupsutellut marras-joulukuussa? Hän on myös aivastellut, mutta täysin satunnaisesti. Näin ollen kuulostaisi loogisimmalta, että kyseessä on jokin bakteeri-/virustauti, joka voi tarttua kissasta toiseen (?) ja on ohimenevää. Toiset vain oireilevat enemmän kuin toiset, samahan se on ihmisillä. Täällä on nyt paikallisen eläinlääkärin ohjeiden mukaan hankittuna kattimukselle lääkkeitä sekä munuaisten vajaatoimintaan (Fortekor) että kilpirauhasen liikatoimintaan (Felimazole), että jos jollakin on tarvetta niin lähtisi edullisesti… :D

Kyseisen oululaisen eläinlääkärin kanssa puhuminen rauhoittaa aina mieltäni, hänellä on taito saada huoli haihtumaan. Aika pian puhelun jälkeen huoli alkaa kuitenkin nostaa päätään, mutta nyt ei auta mennä kuin päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa, että lääkkeet tepsivät! Eläinlääkäri sanoi, että voin soittaa eläinlääkäriasemalle milloin vain, jos on kysyttävää ja viikon päästä hän odottaakin soittoani kissan vointia koskien. Ihanan perusteellista ja välittävää hoitoa, vaikka potilaita on pilvin pimein, arvostan!

024

En kuitenkaan vielä uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa, joten pienin askelin kissaa hoivaten eteenpäin! Rakkautta & hellyyttä, hellimistä & lellimistä meidän kaksikolta ei ainakaan puutu. Mies on ihan yhtä lailla kissojen pauloissa kuin minäkin ;). Muistan, kuinka suhteemme alkuaikoina mua nolotti, jos satuin puhumaan kissalle miehen kuullen, hahah! Täytyi aina pikaisesti paikata tilanne jotenkin, ettei hän olisi huomannut… No voin kertoa, ihan näin meidän kesken, etten ole ainoa, joka meidän perheessä näille kissoille nykyään puhelee :).
Tuntui muuten erityisen mukavalta, kun eläinlääkäri sanoi, että oli kiva nähdä kissa ja että hän oli mun sähköpostien ja kissan oireiden perusteella odottanut huomattavasti heikompaa tapausta, mutta kissahan oli oikeinkin virkeä pakkaus! (Paniikkipakkaus, itse sanoisin :D.) Mun oma murmelssoni, josta en aio luopua vielä vuosikausiin <3 x 11. Nyt muumilimu kainaloon ja saunaan – illanjatkoja!