Terkkuja sunnuntain alkuillasta! Heti alkuun isot kiitokset ihanista kommenteistanne edelliseen Vauvamaha-postaukseeni, niitä on ollut mukava lukea :).

Ajattelin kuitenkin tulla kysymään teiltä yhdestä seikasta, joka on tänään alkanut huolestuttaa… Kyse on taas meidän vanhemmasta kisustamme, voi raasua <3. Häneltä on lähtenyt aivan valtavasti karvaa viimeisen viikon ajan enkä aluksi pitänyt sitä mitenkään erikoisena: kissoillamme on karvanlähtöaika kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Tosin ihmettelin hieman, miten toiselta kissalta ei lähde karvaa, yleensä kun karvanvaihto tapahtuu näillä samanaikaisesti. Olemme harjanneet kisua kolmisen kertaa päivässä, mutta karvaa lähtee edelleen aivan valtavasti, myös ihan sellaisina pikkutuppoina. Pari päivää sitten huomasin kissan lapaluun kohdalla kaljun kohdan tai ei suoranaisesti kaljua, mutta sellaisen kohdan, josta nahka paistaa selvästi läpi. Iho ei näytä ärtyneeltä eikä mitenkään kuivalta tai hilseilevältäkään, mutta tänään huomasin tuon alueen kasvaneen ja nyt nahka paistaa selvästi lapaluiden sekä niskan kohdalta. Karvaa on niissä kohdin siis vähänlaisesti. Voikohan tuo johtua ihan normaalista karvanlähdöstä (tosin hassua ettei koskaan aiemmin moista ole ilmaantunut karvanlähdöstä huolimatta ja karvanlähtö on nyt muutenkin aiempaa runsaampaa…) vai voisikohan taustalla olla jokin muu syy? Onko teillä parempaa tietoa tai kokemusta aiheesta? 

121

Kissan ruokavalio on pysynyt samana, madotukset on kunnossa ja äsken kävimme hakemassa apteekista liuoksen kirppujen/punkkien ennaltaehkäisyyn sekä häätöön. Luin nimittäin netistä, että eläinlääkäri epäilee yleensä ensimmäisenä noita vaihtoehtoja. Huomenna täytyy varmaan pirauttaa taas Oulun Lemmikkiin varmuuden vuoksi, mutta ajattelin nyt ensimmäisenä kysellä teiltä mahdollista tietämystä asiasta.

Mietin jo epätoivoissani sitäkin, että ottaako tämä mun raskaus hänellä niin koville, että oireilee tuollakin tavalla – voiko kissa aistia asian ja stressata sitä? Tämä mun pieni kun on niin kovin herkkä <3. Hän on tämän raskausajan käyttäytynyt poikkeavalla tavalla mm. siinä, ettei ole tullut öisin tyynyni viereen nukkumaan (jota on tehnyt aina aiempina talvina), vaan jää omasta tahdostaan olohuoneeseen nukkumaan. Lisäksi hän aloitti tammikuussa sellaisen tavan, että tulee aina kylkeni päälle nukkumaan, kun makoilen sohvalla kyljelläni. On hetken miehen sylissä ja sen jälkeen siirtyy kylkeni päälle. Yleensä hän viihtyy iltaisin aina miehen sylissä, mies kun on niin rauhassa paikoillaan ja silittää kissaa paljon, mutta nyt parisen kuukautta hän on toiminut tuolla tavoin ja se kyllä heti kiinnitti huomiomme.

Voi mikähän tuota mun murmelia vaivaa, ei jaksaisi tätä huolta taas tähän kaiken muun päälle. Aiemman taudin oireita ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa, ainoastaan tuota runsasta karvanlähtöä. Ruoka maistuu normaalisti ja muutenkin kissan käytös on aika normaalia, ehkä uni maistuu tavallista enemmän… Kuulostaako kenestäkään tutulta nämä oireet?

 

 

Mies sai tässä yhtenä viikonloppuna valokuvaajan pestin eikä pesti ollutkaan ihan sieltä helpoimmasta päästä; nimittäin kuvata minua ja kissoja. Kuten ehkä tiedättekin, kissojen kuvaaminen on aika haasteellista. Se on toisaalta myös melko yksinkertaista: joko heitä huvittaa tai sitten heitä ei huvita. Tiesin jo etukäteen, että nuoremman kissamme kuvaaminen kanssani on haastavaa, hänellä täytyisi olla juuri se oikea mielentila puuhaan tai muuten käy näin:

011

Kaikista yhteiskuvistamme tuli melko vauhdikkaita :). Sylissä tuo tapaus viihtyy vain silloin, kun itse haluaa. On sen verran voimapussi, että pakkosylittäminen ei onnistu, ei millään, kuten kuvasta näkyy… Kissa on tosin sen verran linssilude, että ehkä haluaakin olla valokeilassa ihan vain yksinään..?

Meidän vanhempi kissaneiti on taas valokuvissa sellainen yhden ilmeen kissa. Luulen sen johtuvan ainakin osittain siitä, että en kuvannut häntä niin useasti pentuna, ei siis heti tottunut kameraan, kuten nuorempi kissamme. Vaikka hänellä olisi kuinka ihana ilme muuten, niin kun ottaa kameran esille, hän tekee Chandlerit. Tuohon tuli kuitenkin muutos, kun olimme kuvissa yhdessä, hän minun sylissäni. Kehräsi koko ajan ja nautiskeli, sylikissa kun on.
Tästä yhdestä kuvasta tulikin heti mun lemppari ja halusin jakaa sen myös täällä. Tuo pieni rakas karkurikisulaiseni, niin paljon ollaan yhdessä yli 11 vuoden aikana nähty ja koettu <3. Tuo kuvamuisto on saatava kehyksiin asti.

045-crop

Olettekos huomanneet, että Indiedaysissa on startannut hauska Ystäväkirja, jossa pääsee tutustumaan meihin bloggaajiin hieman paremmin? Jokainen bloggaaja esittäytyy vuorollaan ja vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin. Minun Ystäväkirja-vastaukseni voit käydä lukaisemassa täältä.

 

 

Jännitystä on sisältänyt tämä päivä! Tähän päivään liittyvä jännitys vaikutti jo viime yönä ja näin mm. aivan valtavasti mitä ihmeellisimpiä vauvaunia. Vauvojen lisäksi unissani seikkailivat Brunbergin suukot :D. Ostin niitä eilen laatikollisen ja mietin, miksi ihmeessä niistä ei tehdä sellaisia makusekoituslaatikoita! Eilenkin oli tarjolla isoja laatikoita, makuina joko mansikka tai mokka. Ostaisin mieluusti sellaisen laatikon, jossa on sekä mansikan, vaniljan että mokan makuisia suukkoja, kiitos. Tuo oli nähtävästi sitten niin iso asia, että tuli uniinikin!

Tänään on koko päivän sadellut vettä, niin syksyinen ilma! Harmaaseen päivään toi kuitenkin mukavaa piristystä korallinpunaisen kevättakin lisäksi samansävyiset kynnet sekä eilen Anttilasta ostamani kiva sormus:

004

Sattumalta kovin samanmoinen koukeroinen kuin Michael Kors -laukkuni kantohihnassa!

Mutta sitten siihen tämänpäiväiseen jännitysmomenttiin! Pitkässä ja yksityiskohtaisessa Tähänastinen raskausaikani -postauksessani mainitsinkin, että seuraavana perjantaina on taas äitipolikontrolli ja se oli sitten tänään. Kuten tähän raskauteeni jo tuntuu kuuluvan, tuli sekä hyviä että huonoja uutisia… Olin kontrollissa lähinnä istukan sijainnin vuoksi ja sitä tutkikin tänään kaksi lääkäriä. Heistä kokeneempi tuli siihen tulokseen, että istukkakontrollit voi päättää tähän: se ei tule sijainnillaan estämään alatiesynnytystä, vaikka siinä ihan kriittisten paikkojen lähellä onkin. Tuota pidän hyvänä uutisena, vaikkakin molemmat synnytystavat pelottavat valtavasti. Synnytyspelkoasioihin haluan kuitenkin palata vasta myöhemmin, sillä niiden puiminen ja muiden synnytyskertomusten lukeminen/kuuleminen vaikuttaa vähän liikaa yöuniini enkä ole niistä vielä valmis luopumaan, heh. Palataan asiaan sitten, kun yöni ovat jo valmiiksi katkonaisia ja kun olen käynyt pelkopolilla juttelemassa kätilön kanssa :).

007

Huonompi uutinen oli se, että vauva on ottanut jonkin ihmeellisen kasvuspurtin tässä viimeisten kahden viikon aikana ja tämän osoitti keskivartalomitta. Pään ja reisiluun mitat vastasivat viikkoja, mutta keskivartalon mitta oli selvästi edellä; kaksi viikkoa sitten vastasi vielä viikkoja. Lääkäri kuitenkin rauhoitteli, että mittavirheitä saattaa tulla suuntaan tai toiseen noin puolisen kiloakin, joten ei syytä paniikkiin. Silti tuo sai kyllä leuat loksahtamaan ja ajatukset mietteliäiksi… Omaa painonnousuani kurkistivat neuvolakortista ja sanoivat, että se on koko raskauden ajan noussut täysin maltillisesti, joten sekään ei selitä tuota. Verensokeriani olen seurannut kotona pari-kolme viikkoa ja arvot ovat olleet koko ajan hyviä. Sain nyt seuraavaksi ajan synnytystapa-arvioon, jossa tarkistellaan sitten samalla myös vauvelin mittoja. Jos silloin yhä näyttää siltä, että vauva kasvaa liian nopeasti, käynnistetään synnytys siitä seuraavalla viikolla. A P U A. Siis sen vuoksi, että tässä alkaa todellakin käymään päivät vähiin, jos noin käy! Saapa nähdä, tuleeko meistä äiti ja isi jo ennen pääsiäistä <3.

Nyt hieman normaalia mietteliäämpänä käyn tämän viikonlopun viettoon. Hemmotteluviikko on kyllä sujunut mukavissa merkeissä tähän asti! Huomenna vielä naistenpäivä ja sunnuntaina mun synttärit, jota varten tilasin eilen ihan täytekakunkin! Sai muuten tällä kertaa hieman metsästää leipomoa, josta sai tilattua lakkakakun, mutta onnistuihan se lopulta.

Kotiin tultuani murheet haihtui tämän rakkaan kaksikon ansiosta, jälleen kerran. Pizzahirmut oli heti ovella vastassa. Ronskimpi olikin sitten samantien ottamassa koria tuolikseen ja iskemässä haarukkansa pizzalaatikkoon: hei mitä sulla siellä on, et kai vaan yksin tuota syö…

012

Tänne sitä lättyä! Ruokalappukin jo paikoillaan!

019

On ne hassuja, niin koheltaja varsinkin tuo nuorempi kattimus! Kun laitoin pyykkiä pyörimään, niin sen ajaksi piti taas oikaista mun uimakassiin :D. Mutta tällaista tällä erää, nyt toivottelen teille mukavaa viikonloppua!