Täällä on jo pääsiäisviikolta asti eletty tällaista ns. sairaalakassielämää, miehelläkin oma kassi valmiiksi pakattuna. Vauvalle löytyy kaksi kassia; se, jossa on kotiutumisvaatteet ja sitten isompi, jossa on sekä minun että vauvan tarvikkeita sairaalapäivien ajaksi. Isommasta Tiger of Swedenin kassista löytyy myöskin rakenneultrapäivänä ostamamme Pentikin pupu. Joku oli kuitenkin sitä mieltä, ettei siinä ole vauvalle vielä pehmoista tarpeeksi ja päätti omatoimisesti tehdä asialle jotain…
Bongasitko kuvasta tämän viime hetken lisäyksen..?
Nahkalaukkufetissi, se se on! Sillä tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun tämä kyseinen kookas laukku saa tuon pehmoisen pumpulipalleron sisuksiinsa. Mikä nautiskeleva ilme (vaikka peffan alla oli jos minkämoista kovaa rasiaa ja laturin johtoa)!
Yhtenä päivänä tulimme kotiin ja löysimme vauvan leikkimaton myllättynä lattialta (jäi jäljiltäni viereiselle sohvalle). En tiedä kumpi on syyllinen, mutta aika ”hienovarainen” vihje :D. Vauvanhuone on muutenkin pienoisen kaaoksen vallassa, juurikin tästä sairaalakassielämästä johtuen…
Hieman muuten tuollaista living on the edge -fiilistä nukkua kassissa, joka roikkuu osittain tyhjän päällä..?
Eipä sitten muuta kuin kansi kiinni ja synnyttämään?
Muut kissojen palvelusväkeen kuuluvat varmastikin tietävät, että kissoja ei auta asetella kuviin. Ei ole tätäkään matikaista aseteltu, ihan itse on paikkansa ja asentonsa valinnut. Ainoastaan pupun nostin kankkunsa alta, köh… Ja siitäkös hetken keskittymishäiriö! Hänen päälleen kun ei saa asetella edes torkkupeittoa…
… saati sitten tuollaista pupujussia. Ja vielä kamerakin – noloa!
Kyllä tässä elämässä täytyy olla hieman pilkettä silmäkulmassa eikös juu! Mainiota toukokuun ensimmäistä viikonloppua!
