Siinäpäs tämän hetken ehkä hauskin sana, vauvan mielestä. Kissamiau – ja hekotus on taattu! Mun on monet kerrat pitänyt kirjoitella kissoista, mutta aina se on jäänyt ja jäänyt, tosi harmi! Viime kuukausina en ole saanut otettua heistä mitään hyviä tilannekuviakaan, sillä enää ei ole ollut entiseen tapaan mahdollista hyökätä kameran luo tuollaisen tilanteen osuessa kohdalle. Kamera on aina ollut liian kaukana ja vauva sylissä tai muuta vastaavaa.

Kissoille kuuluu kuitenkin oikein hyvää. Molemmat ovat pysyneet terveinä ja taitavat nauttia tästä olemattomasta talvesta. Marraskuun alussa oli muutaman päivän ajan lunta ja pakkasta, silloin harrastettiin entiseen tapaan ikkunapatsastelua.

Kissat ovat ottaneet omat roolinsa tässä vauvaperheessä ja osaavat jo itsekin vaatia syliä ja hellyyttä aina kun siltä tuntuu. Eilen illalla miehen leikkiessä vauvan kanssa lattialla vanhempi kisu meni hänen kylkensä päälle makoilemaan. Oli siinä hassussa kippura-asennossa kuin takiainen, kuten mies häntä nimitti. Pakko oli kuitenkin suunnistaa kohti kainaloa! Tällä tavoin kisukin osallistuu puuhasteluihin vauvan kanssa, mutta kovin lähelle vauvaa hän ei mene. Varmaankin aavistaa, että vauhti tuosta kohta lisääntyy, joten paras pitää tietty etäisyys jo nyt… Ihan vain varmuuden vuoksi.

Nuorempi kisu on aivan eri maata, ollut alusta asti! Hän on jo useita kuukausia mennyt ihan vauvan lähelle moikkaamaan: nuolaisee sormista tai varpaista, puskee poskillaan ja kerjää silityksiä. Tässä kohdassa puolestaan vauva muistuttaa takiaista silitysotteensa perusteella… Muutaman kerran on käynyt niin, että kun itse olen ollut esim. keittiössä ja vauva istunut sitterissä ruokailutilassa niin kisu on mennyt aivan viereen ja vauvahan rupattelee innoissan ja ”silittää” . Noista pienistä tukistusotteista kisu ei kuitenkaan välitä, hän on sen verran ronski ettei pienistä piittaa. Noissa tilanteissa täytyy kuitenkin olla silmä tarkkana, koska vauva ei vielä ymmärrä miten kissoja tulisi käsitellä eikä näin ollen koskaan tiedä, milloin kissaa sattuu oikein tosissaan. Silti tuntuu, että kissa ymmärtää vauvan olevan vain ihan pieni ihminen. Muutaman kerran hänen itkiessään on kisu tullut aivan viereen seisomaan ylväänä ja rauhallisena. En tiedä onko sattumaa vai yrittääkö olemuksellaan rauhoittaa tilannetta. Suloista joka tapauksessa.

Vauva nukkuu lähes aina päivän viimeiset päiväunensa rattaissa terassilla ja niin usein tuo nuorempi kisuneitimme on pitämässä vahtia, ihan vaunujen vieressä terassirahin päällä. Ei useinkaan tahdo sisälle ennen kuin vauva on herännyt. Noita tilanteita katsellessa tämän äidin sydän sulaa. Sitten illalla, vahtivuoron päätteeksi, kisua luonnollisesti unettaa. Vauva taas on tuolloin kovin energinen ja äänekäs, jolloin tämä näky on tuttu:

Jokaisella oma paikkansa, jokaisella omat tapansa. Ajan myötä ne kuitenkin nivoutuvat yhteen kaikkien perheenjäsenten kesken. Miten teillä muilla lemmikit on suhtautuneet vauvaan? Kissamaista päivää!

Kaksi eri kissaa, samassa kodissa, samoissa turkin sävyissä, samaa sukupuolta, mutta täysin eri luonteet. Toinen niin herkkä ja varovainen, toinen rohkea ja rämäpää. Yhteistä heille on kuitenkin suuri sydän sekä todella kultainen ja kiltti luonne. Mun murmelit <3 <3.

Kissat tulivat aika aikaisessa vaiheessa osaksi blogiani; joskus heitä näkyy täällä enemmän ja joskus vähemmän. Jo neljän vuoden ajan, vuodesta 2010 saakka, heidät on tunnettu täällä nimillä vanhempi kisu ja nuorempi kisu. Olen joskus saanut kysymyksiä heidän nimistään, joten kohta seuraa tämä suuri uutinen :D.

Muistatteko muuten vanhemmat postaukseni, joissa nuorempi kisu täytti viisi (Pieni synttärisankari mun) ja vanhempi kisu 10 vuotta (Toinen pieni synttärisankari mun)? Noissa postauksissa kerroin, miten kisut meille päätyivät, kuvailin heidän luonteitaan hieman tarkemmin sekä paljastin kissojen useat lempinimet. Niitä onkin syntynyt vuosien varrella säännöllisesti ja syntyy yhä edelleen uusia.

Vanhempi ikinuori kisuneiti täytti reilu kuukausi sitten 12, hän on syntynyt Kalajoella. Hänen lempinimistään on viime aikoina ollut eniten käytössä Stig, tuttavallisesti ihan vaan Stigu. Saanko esitellä tämän kauniin herkkäkatseisen sydänkäpyseni, Tigrun:

Tigrusta on viime kuukausina (erityisesti raskausaikanani) paljastunut mentalistin vikaa, joten hän onkin saanut ansiokkaan lisänimen Mentalisti Tigru Karva.

Tigrun kauhuksi eräänä toukokuisena päivänä Kälviällä syntyi tämä pieni pallero, joka muutti meille. Tämä rohkea, kovan kehräysäänen omaava ilmeikäs vanttera voimapussi täytti toukokuussa 7 vuotta, samana päivänä jona vauvamme syntyi. Saanko esitellä poikamme tulevan painikaverin, Sissyn:

Olen aina tykännyt nimestä Sissi, katselin joskus pienenä äitin kanssa niitä itävaltalaisia Sissi-elokuvia. Keisarinna Sissi, kuten eläinlääkäri kisua joskus kutsui. Ajattelin, että hieman enemmän naisellisuutta ja hempeyttä mukaan kuitenkin ja kisun nimi kirjoitetaankin siksi Sissy. Vähän lempeämpi kirjoitusasunsa vuoksi, eikö totta? Kissa on kuitenkin niin äijä, todellinen poikatyttö, kuten taisi elokuvien keisarinna Sissikin olla. Mies aina sanookin, että kissa on ottanut nimensä turhan kirjaimellisesti… Nimi on enne, voimme todeta jälleen kerran.

On ihana seurata, miten poikamme seuraa kissojen liikkeitä silmät suurina mielenkiinnosta. Pää kääntyy heidän peräänsä kuin huudahtaen hei, mikäs karvatollo tossa meni! Tigrua joskus hieman jännittää tuo päivä päivältä äänekkäämmäksi käyvä minimies. Silti rohkeasti pysyttelee samassa huoneessa, joskus jopa samalla sohvalla kuin kiljahdusten äänilähde. On kuitenkin vauvan ansiosta muuttunut huomattavasti rohkeammaksi, ennen säikkyi aika pienistäkin. Silti on hyvä olla varuillaan ja hän taitaakin kauhulla odottaa sitä päivää, kun vauva lähtee liikkeelle (jos osaa moista vielä edes aavistaa…). Tigrua täytyykin huomioida suurella määrällä hellyyttä ja pitää huoli siitä, että hän pääsee aina johonkin omaan rauhaansa lepäilemään, kun siltä tuntuu. Jonnekin oikein pehmoiseen ja lämpöiseen paikkaan.
Sissy on eri maata, hän menee jo omatoimisesti vauvan silitettäväksi. Hieman ronskimpi kisunen kun on, hän tykkää myös hieman rajummista silitysotteista ja niitähän poitsu tarjoilee :D. Silitys on tyyliä LÄTS ja rutistus. Siinä on hyvä olla aikuisen kädet ihan vieressä, ote on joskus aika tiukka… Tigrua ei tuolla tavoin käsitellä, mutta jostain syystä Sissy tykkää moisesta; kehrää kovasti, nuolaisee karhealla kielellään ja kerjää lisää. Uskon hänen vaistoavan, että kyseessä on pieni vauva eikä ns. lähde ronskiin leikkiin mukaan. Joskus saattaa siristellä silmiään, mutta karkuun ei ole vielä koskaan juossut. Sissy myöskin rrrakastaa vauvan myötä kotiin tulleita uusia härveleitä kuten vaunuja ja turvakaukaloa (kuten kuvakollaasista näkyy!). Vielä ei ole lenkillä tuolla alakorissa pysynyt, mutta kotipihalla on sieltä käsin liikkuvista vaunuista maisemia katsellut!

Kiitokset teille aivan ihanista kommenteistanne kissoihimme liittyen kaikkien näiden vuosien aikana! Ovat ilahduttaneet valtavasti meitä jokaista! :)

Uusi blogiviikko käynnistyy kissakaksikon kuulumisilla! Kaiken kaikkiaan heille kuuluu hyvää; nauttivat syksyn kirpeydestä, mutta eivät taida odottaa talvea. Tämä vaihe on mukava, kun aurinko vielä paistelee eikä sada vettä. Vaikka itse talvea eivät odotakaan, niin on siinäkin puolensa. Kissanäkökulmasta takkatulen lämpö sekä rasvakerroksen antaumuksellinen kerääminen ovat talven parhaat puolet.

Nyt kesän jälkeen osataan arvostaa myöskin pehmoisia ja lämmittäviä tekstiilejä – niillä on niin mukava ottaa nokosia! Vaikka kokivatkin ison elämänmuutoksen alkukesästä vauvan syntymän myötä, on jotkin rutiinit yhä samat ja niitä arvostetaan entistä enemmän. Kuten samat ruoka-ajat ja nukkumapaikat, esim. vanhemmalla kisulla tuo ikkunanurkkauksen lepotuoli on edelleen vakiopaikka:

Nuorempi kissa ei ehkä ole ihan niin kaavoihinsa kangistunut ja mm. nukkumapaikaksi kelpaa lähes mikä vain, missä nyt sattuu tilaa olemaan, silloin kun luomet alkavat lupsumaan… Yksi vanha kiva rutiini tai tapa on jogurttipurkin nuoleminen. Tässä talossa ei saa kantta avattua ilman, että saa pari karvaista kaveria viereensä.

Nuorempi kisu ei ensimmäisen viikon jälkeen ole juurikaan vauvaan reagoinut; hän käyttäytyy kuin vauva olisi aina ollut meillä. Hänen silmissään vauva on jo täysin yksi meistä. Vauvan jalkoja pusketaan siinä missä meidän aikuistenkin jalkoja: niitä pusketaan poskilla ja nenulla ja aina välillä niitä asianmukaisesti myös nuolaistaan. Kollaasissa yksi kuva tuollaisesta jalkahierontatuokiosta. Vauva naureskeli, kisun pehmeä turkki tuntui varmasti ihanalta paljaita jalkoja vasten! Noin kolmen kuukauden iässä vauva kiinnostui kissoista ja alkoi seuraamaan heidän touhujaan.

Vanhempi kissamme on myöskin hyväksynyt vauvan ja yhteiselo on sujunut helpommin kuin olin odottanut. Ajattelin nimittäin etukäteen, että tuo herkkä kisu stressaisi asiaa valtavasti, mutta onneksi olin väärässä. Mitään mustasukkaisuuttakaan ei ole ilmennyt, sillä pyrimme huomioimaan kissaa niin paljon kuin vain mahdollista. Joskus pelkkä puhuminen ja kisun silittely näyttävät tepsivän, jos syliin ei aivan heti pääsisikään.
Tosin joskus hän katsoo mua tietynlaisella katseella, yleensä silloin kun vauva on sylissäni. Aivan kuin hän miettisi, että taasko sun syli on varattu… Tuollaiset katseet vihlovat sydäntäni. Tuntuu pahalta, että sylini ei ole aina hänen halutessaan vapaa. Mutta onneksi kotona on toinenkin syli ja onneksi kisu on viihtynyt aina myös miehen sylissä. Kyllähän se äidin aika jakautuu myös silloin, kun perheeseen syntyy toinen tai kolmas (jne.) lapsi; sama se on lemmikkieläinten kohdalla. Halailen, silittelen ja sylittelen kisua kyllä mahdollisimman paljon. Mietin usein, että kuinka kauan olemmekaan tällä pallolla yhdessä tallanneet… Sitten hoksaan sen; kyllä hän tietää. Hän on niin erityislaatuinen ja viisas kissa. Hän tietää, kuinka äärimmäisen tärkeä ja rakas mulle edelleen on, vaikka aikani jakautuu nyt vauvallekin. Hän tietää ja jaksaa odottaa.