kisut arkistot - Sivu 23 105:stä - All you need is White

Kohta taas yksi viikko lopuillaan ja uusi alkamaisillaan. Viikot kuluvat kyllä hurjaa vauhtia! Äitiyslomaani on jäljellä enää noin viikko, sen jälkeen siirrytään hoitovapaalle (vai mikä lie sen virallinen termi olikaan). Siirsin muutaman viimeaikaisen arkipäivän hetken Instagramistani tänne. Viime päiviin on mahtunut pinsettiotteen treenaamista, matkaaamista isomummolaan täysissä talvivarusteissa ja sitten taas leikkimistä sisätiloissa täysissä kesävarusteissa. Harvinaista näin tammikuisilla -20 pakkaskeleillä, mutta koska takkamestari joskus hieman innostuu niin…
Ja kissoista niitä perinteisimpiä: lekottelutuokioita, mitäs muutakaan!

Viikkoihin mahtuu monia arkipäivän ilonaiheita ja -hetkiä; pienistä asioista se ilo lopulta löytyy! Kuten herkullisesta mannapuurosta ja mustikkasopasta vauvauinnin jälkeen, taukokahvista, välipaloista ja tunnelmoinnista.

Kissat tarjoilevat monia päivän piristyksiä! Tässä allaolevassa kollaasissa esimerkiksi usein toistuva aamuinen jono hoitopisteelle. Sinne tullaan norkoilemaan, kun vauvan kanssa heräämme uuteen päivään. Korissa istutaan kysymysmerkkinä minkäs raitapuvun mulle tänään puet… Vauvan lelut kelpaavat matikaisillekin, esim. pehmokuutioihin tarttuu hyvin kynnet!

Mukavia hetkiä on myöskin pienet sisusteluhetket kotona, kuten viime viikolla makuuhuoneen stailaukset. Tai jonkin keväisen esille ottaminen, kuten kuluneella viikolla portaille ilmestyneiden Iittalan Origo-pellavakeittiöpyyhkeiden. Puhumattakaan herkuttelutuokioista jälkkäreiden tai tunnelmallisen kynttiläillallisen muodossa. Kurvasimme eilen miehen kanssa Kalajoen Pihvitupaan illalliselle, olipas mukava viikonlopun kohokohta! Tuollaiset piristävät niin kovasti; jo etukäteen niitä odottaa ja fiilistelee viikon mittaan. Mutta olipa ihana tulla sieltä kotiin vauvan luokse, ikävä ehti siinä neljän tunnin aikana kyllä jo iskeä! Vauvan kuulumisia luvassa enemmän huomenna alkavalla viikolla, nyt täytyy mennä nostamaan kohoamassa ollut leipä uuniin paistumaan. Kotoisaa sunnuntai-iltaa!

Sain saunaan seuraa tehdessäni hieman lauantaisaunavalmisteluja (näistä lisää myöhemmin). Kuviin päätyivätkin perheemme ahkerimmat saunojat. Viihdytäänkö saunassa koska on talvi vai koska on eräs hieman äänekkäämpi asukki täällä tätä nykyä, siitä en ole varma. Ehkä molempia.

Kuvan 12-vuotias tykkäsi saunoa kanssani jo silloin, kun asuimme kaksin. Kesken saunomisen raapi kylpyhuoneen ovella, jos olin epähuomiossa jättänyt hänet kylppärin ulkopuolelle… Alimmaisella lauteella oli paras olla, mutta sitten kun tuli liian kuuma, täytyi poistua kylpyhuoneen puolelle aivastusten kera.

Vanhempi kisuneiti viihtyy saunassa enemmän kuin nuorempi, joka on siellä lähinnä ns. jäähyllä. Saa joskus sellaisia hepulikohtauksia, että on pakko laittaa hetkeksi rauhoittumaan. Kylpuhuone tepsii tähän nopeasti; valitsee sieltä aina ylimmän lauteen paikakseen. Näissä kuvissa tuo utelias tuli saunaan vain siksi, koska kuuli sieltä ääniä. Samalla oli pakko moikata kamua, vaikka kamu ei olisi siitä niin piitannutkaan.

On se sellainen saunatonttu! Huomaa vanhemman kisun katse taustalta; jotain pahoja mielessä?

Oli tarkoitus postailla saunasta hieman enemmänkin, mutta ne kuvat jääköön nyt seuraavaan kertaan. Nyt vetäydyn perheeni pariin nauttimaan yhteisestä vapaapäivästämme. Lämpöistä illanjatkoa!

Koin tänään päivällä niin ihanan, koskettavan ja liikuttavan tilanteen, että halusin jakaa sen täälläkin. Siirsin äsken nämä kuvat koneelle ja tuli kyllä väistämättä pieni niisk-olo!

Joulu, juhlista ihanin, lähestyy. Sitä silmällä pitäen ostin viime viikolla vauvalle kivan samettiliivin ja tänään kokeilimme, onko se varmasti sopiva. Liivin kanssa tulee jouluna käytettäviksi ihan eri vaatekappaleet kuin näissä kuvissa (esim. emme laita liivin kanssa sukkahousuja, vaan housut :D), mutta eipäs vielä paljasteta asukokonaisuutta taustalla kurkkiville perheillemme! Mutta näistä kotivaatteista viis, liikutusta aiheutti ihan joku toinen asia:

Meidän urhea Sissy-kissa <3. Hän on kyllä ottanut vauvan koko suurella ja lämpimällä sydämellään vastaan. Ehkä nämä tunteet välittyvät kuvistakin. Ei vanhempi kisuneitikään ole vauvaa mitenkään protestoinut, mutta mielellään pysyttelee pienen välimatkan päässä ja sen ilman muuta hänelle suomme.

Toinen silmä kertoo kissan tietävän, että vieressä on nopealiikkeinen kaveri – silmiä kannattaa siristellä! Tai ainakin sitä vauvelia lähempänä olevaa, ihan vain varmuuden vuoksi…

Niin ihanasti meni kisu aivan viereen silityksiä pyytämään (tai hellyyttä jakamaan). Välillä nojaili ja puski päätään vauvan selkään aivan kuin viestittääkseen, että minuun voit kyllä nojata, pieni. Minä olen sinun ystäväsi.

Tätä seuraavaa kuvaa ottaessani meinasi itku päästä! Ehkä sen vuoksi kuva näin epätarkka onkin, mutta oli pakko jakaa tämäkin täällä. Vauva leikkii ja kissa kehrää. Samalla nojaa päätään vauvan olkaa vasten: