/

kissa

Kävimme eilen pojan kanssa pienellä puutarhakierroksella enkä malttanut olla ostamatta erään puutarhaliikkeen viimeistä valkoista pallohortensiaa, vaikka en keksinytkään sille heti sijoituspaikkaa… Päätin laittaa sen odotteluajaksi ruukkuun ja etupihaa ihastuttamaan. Kuten puutarhurikin sanoi, sen voi ikään kuin valeistuttaa ensimmäiseksi talveksi, jos piha on kesken eikä sopivaa paikkaa heti tunnu löytyvän.

pallohortensia

Tosi kauniit ja isot kukat! Etupihalle en sitä kuitenkaan ajatellut istuttaa, sillä etupihalla kasvaa jo lumipalloheisi, mutta katsotaan… Toisesta puutarhaliikkeestä ostin tuon kauan mielessäni pyörineen pyöreän, valkoisen ruukun. Niin ihana ja tuota voi hyvin käyttää sisälläkin isomman viherkasvin kera.

Tosin näen jo mielessäni ensi kesän ja takapihamme valmiin istutusalueen. Siellä tuo ruukku olisi yhdellä askelpolkulaatalla, sisällään villinä kasvava viiruhelpi valkoisten koristekivien kera, jotka toimitettiinkin pihallemme tänään! En tokikaan yhtä ruukkuistutusta varten niitä tilannut ;).

pyöreä ruukku

Näistä kuvista näkyy hyvin tuo inhottava valkoinen aine (härme nimeltään), jota muurikivistämme puskee läpi. Todella harmillista, ettei sitä saa millään pois. Kuulemma vain aika auttaa, mutta kuinkahan pitkä aika..? Ovat olleet paikoillaan jo nelisen vuotta ja tuntuu, että ilmiö vain lisääntyy… Näyttää silmiini epäsiistiltä, mutta ei se auta kuin tottua. Onpa tuolla pihalla muutakin hommaa, rikkaruohojen nyppimistä riittäisi vaikka joka päivälle.

etupiha

Etupihan istutusalue on valmis, heinät istutan vielä tänään iltasella, koska eilen siihen ei jäänyt aikaa. Laitoimme pallotuijan molemmin puolin yhdet aurinkokennovalaisimet, jotka näyttävät kivoilta iltaisin. Alueen aurinkoisimpaan kohtaan voisi ehkä istuttaa muutamia valkoisia krookuksia, joskus tässä syksyn mittaan… Syksy saapui jotenkin yllättäen; viime viikonloppuna oli vielä niin lämmin ja nyt on niin vilpoisaa että!
Pallotuijan ja kartiovalkokuuset olemme istuttaneet kolme vuotta sitten syksyllä (samoin kuin aiemmissa kuvissa näkyvät timanttituijat). Ovat selvinneet talvista oikein mallikkaasti, olemme kyllä huputtaneetkin ne joka kevät helmi-maaliskuusta lähtien aina toukokuulle saakka.

istutusalue

Nyt taidan nautiskella vielä kupposen teetä parin suklaapalan kera – kiitokset eilen saapuneesta yllärisuklaasta sinä yksi ihana siellä! :)

/

Yhtenä iltana pojan käytyä yöunille siirryin terassille fiilistelemään. Mies hääräsi harrasteautonsa kimpussa, kun taas minä sytyttelin parit terassikynttilät ja päätin siinä samassa ottaa muutaman kuvankin. Kerrankin oli aikaa vain olla ja makoilla terassisohvalla kisut kainalossa!

010

024

Tätä ei varmaan tarvitse sanoakaan, mutta kissaneidit rakastavat lasitettua terassia! Etenkin iltaisin, kun siellä on jo viileämpää. On niiiiin mukavaa kaivautua sohvan uumeniin, kun siellä on aina sekä peitto- että tyynykasoja! Yläkuvassa vanhempi kisuneitinen on juuri etsimässä tuollaista kaivautumispaikkaa: vain korvapari näkyy. Meinasin muuten nukahtaa tuohon sohvalle, niin mukavaa siellä oli pimeässä kynttilänvalossa. Hiljaista ja rauhallista.

Ennen kuin oikaisin sohvalle, ihastelin punertavaa taivasta. Livenä sävyt olivat vielä upeammat.

037

Kävin viime viikonloppuna pikaisesti yhdellä kivalla pihakirppiksellä. Ostin sieltä tuon terassisohvalla näkyvän harmaavalkoraitaisen tyynynpäällisen sekä näissä kuvissa vilahtelevan Bloomingvillen bambulyhdyn; jälkimmäinen oli ihan uusi. Se on todella kaunis pimeällä; valo siivilöityy niin ihanan tunnelmallisesti lyhdyn pienistä raoista.

012

bambulyhty

Laitoin lyhdyn sisälle pienen lasimaljakon ja sinne matalan kynttilän, jotta lyhdyn reunat eivät kuumenisi. Mietin, että tuo voisi olla kiva ripustaa terassin kattopalkista roikkumaan (samoin kuin muutama muukin lyhty), jolloin pieni taaperoni ei pääsisi sitä näpertelemään. Idea hautumaan ja sitten koukkuja virittelemään!

Yksi pinkki pelargonia porskuttaa vielä; ehkä turhankin hyvin on kestänyt huonon puutarhurin laiskaa hoitoa… Kukan kaverina PartyLiten valkolumimarja-tuoksukynttilä (saatu blogiyhteistyöstä). Näissä on kyllä vahva tuoksu, mikä on ainoastaan hyvä asia, kun tuoksu on näin mieluinen :).

015

Lisävalaistusta saamme terassille kahdeksasta kattospotista sekä kahdesta terassin lattiaan upotetusta valonlähteestä. Näitä kaikkia voi myös himmentää.

021

Lattiavalot olemme asentaneet terassipylväiden viereen, jolloin ne luovat kauniit valonsäteet pylväitä vasten. Näkyvät kyllä näissä kuvissa hieman huonosti. Otanpas tässä viikonlopun aikana paremmat kuvat ja vasta pimeällä!
Terassilla istuskellessamme puhelimme miehen kanssa, että terassi on parhaimmillaan juuri näin loppukesäisin sekä syksyisin, kesäisin toki myös ja etenkin sadepäivinä! Ja keväisin. Ehkä myös talvipäivisin… :D Mutta en voi kylliksi korostaa sitä, miten ihanaa tuolla on istuskella ilman itikoita! Parina viime päivänä hyttyset ovat ottaneet mut niin silmätikuksi, että oikein hävettää liikkua ihmisten ilmoilla näiden puremajälkien kanssa…

041

Hieman olen jo miettinyt terassin talvi-ilmettäkin, lähinnä kalusteiden osalta. Voi olla, että vien osan polyrottinkikalusteista varastoon talvisäilöön ja nostan tilalle valkoiset Toy-tuolit patiolta. Haluan ihastella niitä läpi vuoden – niin kauan niistä tuli haaveiltua, että varastoon niitä en ainakaan sullo! Eikä olisi pahitteeksi, jos terassin ilme hieman vaalenisi nykyisestä. Toy-tuolien kaverina voisi olla joko tuo valkoinen pikkupöytä tai sitten tällä hetkellä työhuoneessa oleva HAY:n valkoinen Tray-pöytä. Kuitenkin tarvitaan sekä pöytä että tuolit, sillä kyllä tuolla varmasti talvellakin tulee nautittua kupposet kuumaa aina silloin tällöin! Ovatko teidän lasitetut terassinne käytössä myös talvella?

lasiterassi

Aurinkoista ja tunnelmallista viikonloppua!

/

004

Tänään se sitten alkoi, arki. Ei enää mahdollisuutta jäädä silloin tällöin aamuisin nukkumaan; ei ole ketään, joka nousisi pojan kanssa, joten itse on noustava, näytti kello mitä hyvänsä. Ensimmäistä arkiviikkoa pehmentämään olen järjestänyt jokaiselle päivälle jonkinmoista menoa. On isovanhempien tapaamista, ystävien tapaamisia, Touhutaloa, isomummun luona vierailua sekä pojan ensimmäinen hammaslääkäri! Mielenkiintoista tietää, montako hammasta siellä suussa jo on; tutkiminen kun on näinä päivinä aikamoisen riskaabelia tyyliin meneeköhän sormi tällä kertaa poikki…

Tämä maanantai sujui leppoisissa merkeissä vanhempieni luona. Oli tarkoitus vierailla heidän luonaan aamupäivällä ja suunnata pojan päiväuniaikaan kotiin. Siinähän kävikin sitten niin onnellisesti, että päädyinkin nukkumaan vanhempieni luona yhteispäikkärit poitsun kanssa :D. Tunti porskutettiin kylki kyljessä! Tämä äippä on hieman väsynyt… Tänään taisi selvitä syykin: pojan yläkulmahampaat(kin) näkyvät jo komeasti. Monta viikkoa olikin niiiiin hyväunista elämää, joten olisihan se pitänyt arvata, että yhden kuukauden aikana pukkaakin sitten ainakin kuusi hammasta!

lastenhuone

Meidän pieni M on niin tomera ilopilleri että! Päättäväinen ja omatahtoinen poika. Ilmaisee selvästi, jos ei jotain halua. Ja myöskin, jos jotain haluaa :D. Kärsimätönkin on, voi pojat. Kysyin juuri viikonloppuna, että mistä olet tuon kärsimättömyytesi perinyt. Vastaus tuli isänsä suusta: äitiltä. Tähän voin vain todeta, että M pistää kyllä vielä paremmaksi :D.
Huumorintajua on löytynyt ihan vauvakuukausilta saakka ja se vain paranee päivä päivältä – jutut on niin mainioita jo nyt. En ole juurikaan mitään vauvalässytyskieltä hänen kanssaan käyttänyt, mutta jos loukkaa, tulee pipi, rintamaito on aina ollut mamma ja nukkumaan kun lähdetään, sanon että lähdemme paapimaan. Niinpä hänkin hokee aina silloin tällöin paapii, mutta usein se kääntyy ihanasti piipaaksi. Automatkoilla tämän hetken hitti on liehuvien lippujen bongaaminen ja kun lippu jossain näkyy, kuuluu turvaistuimesta innostunut hihkaisu pippa!

Viime viikkojen aikana hänestä on kuoriutunut melkoinen halailija. Haleja tulee useita päivässä. En tiedä mitään ihanampaa kuin tuo oma pieni poika, jonka pehmoiset ja hieman pulleat kädet kietoutuvat lempeästi kaulaani ja poski painautuu rintakehääni vasten. Se tunne sillä hetkellä, ei sitä voi sanoin kuvata. Sydän pakahtuu eikä haluaisi koskaan päästää irti. Eikä tuo pieni mahda edes tietää, kuinka tärkeitä nuo hetket äidilleen ovat. Niin ihanaa saada olla äiti tuolle pienelle, sinisilmäiselle säkkäräpäälle. Huomisaamuna taidan kaapata hänet kainalooni sängylle entistä pitemmäksi aikaa ♥.

017