Meidän kissat eivät ole koskaan aiemmin viihtyneet niin paljon kodinhoitohuoneessa kuin viime kuukausina! Se on nykyään ainoa paikka, jossa saavat olla pojalta rauhassa… Poika ei nimittäin ole vielä hoksannut, miten kiivetä kodinhoitohuoneen tasoille ja hyvä niin! Toivon, että tämä kiipeilemättömyys jatkuu ja sohvapöytä pysyy ainoana, jossa silloin tällöin joraillaan.

Kissat ovat tykästyneet kodinhoitohuoneeseen niinkin kovasti, että ovat siellä vaikka poika ei sisällä tai kotona olisikaan. Mulla on siis aina kaksi pehmoista kaveria seurana pyykkäyshommissa! Tässä korissa on erityisen mukavaa, sillä kuivausrumpu puhaltaa lämmintä ilmaa tänne asti:

005

Jos tuo toinen iso kori on jo varattu, täytyy toisen ahtautua tähän pieneen, sillä jostain syystä toiseen tuollaiseen isoon koriin kumpikaan ei mene. Puhumattakaan siitä vaihtoehdosta, että änkeisivät samaan koriin! Mitä mutkikkaampi asento, sen paremmat unet!

019

Nyt täällä ottaa koko perhe kissoista mallia – se on päiväuniaika!

Aurinkoista lauantaipäivää! En tiedä uskaltaako tätä ääneen edes mainita, mutta tänne kirjoittaminenhan ei sitä ole, joten hehkutan, että pojallamme on ihana viikonloppurytmi! Hän nukkuu viikonloppuaamuisin selvästi arkiaamuja pitempään. Hassua, mutta totta! Tänäkin aamuna kuului äiiti vasta vartin yli kahdeksan.

Oli niin mukavaa nousta koko perhe yhdessä uuteen päivään. Sytyttelin heti keittiöön mennessäni pöytäkynttilät ja pallovalot; oli niin tunnelmallista, että oli pakko kysyä mieheltä, haittaisiko pieni joulumusiikkituokio :D Silmiään pyöritellen suostui ja niin Michael Bublén pehmeä ääni sulostutti aamiaishetkeämme.

kynttilät

Terassilasit olivat kivan huuruiset, joka sai terassin näyttämään ihan erilaiselta. Oli heti pakko napata kuva tuosta näkymästä, jota aamiaispöydästä käsin katselin. Terassi valmiina talveen -postauksestani tutut lampaantaljat ovat edelleen terassilla. Tykkään niistä niin kovasti, etten halunnut pinota niitä mihinkään nurkkaan kaverilleni palautusta odottamaan, vaan saavat ihastuttaa näillä paikoillaan siihen asti.

017

Heti aamiaisen jälkeen suunnistimme uimahallille vauvauintiin. Vaikka poika ei mikään vauva enää olekaan, niin siirrymme perheuinnin puolelle vasta muutaman viikon kuluttua. Tänään oli kyllä niin erityisen mukava uintikerta! Aina poika on nauttinut uintireissuistamme ja se onkin syy, että olemme tätä harrastusta jatkaneet, mutta tänään hän otti taas ihan uuden edistysaskeleen. Esim. sukellettaessa hymyili erittäin leveästi ja hihkui, ennen ollut kasvot ihan peruslukemilla. Tänään hän myöskin innostui ihan eri tavalla altaan reunalla olevasta pikkutuolista. Kun nostin hänet tuoliin istumaan ja pyysin sukeltamaan luokseni, teki sen heti aivan innoissaan, kun aiemmin on puristanut tuolin käsinojia rystyset valkoisina! Toistimme tuon ainakin viisi kertaa ja joka kerralla hän sukelsi hieman syvemmälle. Ja se ilme siinä tuolissa istuessa, ennen kuin tiputti itsensä veteen – se on niin elävänä mielessäni. Siinä oli sellaista intoa ja pidäteltyä riemua, että en ole aiemmin sukellettaessa sitä nähnyt. Tuollaisen oman lapsen riemun todistaminen noin läheltä tuo itselle kyllä niin hyvän mielen, ettei sitä osaa sanoin kuvaillakaan!

lasiterassi

Mua niin naurattaa meidän kattimatit! Vanhempi ei ole moksiskaan näistä terassin lampaantaljoista; nukkuikin yhtenä päivänä taljakasan päällä pienen tovin. Tämä toinen taas suti laminaattiin niin kivat viirut että huhhahhei! Meidän aina niin kovin rohkea matikainen on löytänyt jotain äärimmäisen pelottavaa: lampaantaljan :D. Huomaa tuo peppu matalana ja silmät lautasen kokoisina -asento tuossa kuvassa – se kertoo kaiken! Uskaltautui sentään samaan tilaan mokomien ryökäleiden kanssa…

Leppoisaa lauantaita teille! Olen ihan fiiliksissä – joulun kohokohtaan eli jouluaattoon on tasan kaksi kuukautta! ♥

Kun eilen varmistui, että poika viettäisi tämän tiistaipäivän vanhempieni luona, alkoi tehtävälista mielessäni täyttyä… Näinä päivinä, kun poika on hoidossa, koen, että täytyisi saada hirmuisesti hommia ja töitä tehtyä! Päivät kuluvat niin nopeasti, nytkin kello lähestyy kahta ja päikkärihaave on vain pienesti käväissyt mielessäni… Pieni, sinnikäs pääkipu jo kolmatta päivää vaatii kyllä pienet unet tässä päivän aikana! Mutta aina tuollaista lepohetkeä ennen täytyy saada paljon aikaiseksi, jotta on sitten ansainnut taukonsa…

Aamulla vein tosiaan pojan lapsuudenkotiini, jossa äitini jo innokkaana poikaa odotteli. Menomatkalla takapenkillä oli poika, paluumatkalla pannukakkuläjä. Oi nam, herkuttelin äsken palasen oikein mansikkahillon ja kermavaahdon kera! Toivottavasti mies ei eksy blogiini työpäivänsä aikana, sillä musta tuntuu, että tuo pannarikasa on iltapäivään mennessä mennyttä… Kotiin palatessani vedin ensimmäisenä villasukat jalkaani! Sen jälkeen sipsuttelin terassille viimeistelemään terassin syysasun ja otin muutamat kuvatkin. Niitä luvassa vielä tällä viikolla!

Sitten tauolla pientä pannariherkuttelua ja virittelinpäs ensimmäiset kausivalotkin paikoilleen! Niiden keskelle kermavaahtonokaretta odottelemaan tassutteli vanhempi kisuneitinen, jota olen tänään pariin otteeseen kutsunut poikani nimellä… Viimeksi tuossa hetki sitten pannaria ottaessani kisun pyöriessä jaloissani tokaisin Odota M. Oi kisuparkoja! :D

tuesday

Tällainen tiistai mulla – millainen sulla?