/

[mittaustagi]

Tekstiilivärjäyksellä uudelleen käyttöön? -postauksessani tätä vaihtoehtoa mietin ja viime viikolla sen sitten toteutin. Eli värjäsin vanhat, kissan pysyvästi tahrimat pussilakanat pesukoneessa. Käytin kahta Nitorin väriä: mustaa ja petroolinsinistä. Tumma sävy oli valittava, jotta mustat tahrat peittyisivät. Suoritin värjäyksen 60 asteessa, jolloin väristä tulee yleensä tummempi kuin esim. 40 asteessa. Pussilakanat olivat Hemtexin puuvillalakanat, valko-vaaleanharmaaraitaiset. Tällaiset niistä sitten tuli (värjäsin samalla kaksi ei niin mieluisan sävyistä tyynyliinaa):

047

Raidat jäivät näkymään; ihan kiva yksityiskohta, jota en tullut etukäteen edes ajatelleeksi! Petroolinsävyä en kuitenkaan saanut, sävy on enemmänkin tumma farkunsininen. Ihan kohtalainen lopputulos, vaikka en nyt tämänsävyisiä lakanoita kaupasta ostaisikaan. Nyt sain ne kuitenkin vähän alle 20 euron hintaan ja mikä tärkeintä: sain laadukkaat pussilakanat taas käyttöön! Saapa nähdä, miten näille käy ajan kanssa. Tulevatko haalistumaan seuraavissa pesuissa ja kuinka paljon jne. Olen jo suunnitellut, että voisin muutaman pesukerran jälkeen kokeilla värjätä nämä vielä uudestaan ja yksistään sillä petroolinsinisellä. Tällä kertaa vaikka 40 asteessa. Jos sävy ei tuosta enää muutu, niin hyvä näin. Onhan tässä näidenkin kanssa ihan kivaa vaihtelua. Pussilakanat on nyt olleet käytössä muutaman päivän ja aina makuuhuoneeseen mennessäni säikähdän, sillä en ole ollenkaan tottunut noin tummaan petaukseen, heh!

Ompelulangat eivät tosiaan värjääntyneet, vaan ne ovat edelleen valkoiset. Ne eivät kuitenkaan pussilakanan helmoista mitenkään häiritsevästi näy, helmassa on muutenkin valkoiset napit ja valkoinen peitto vilkkuu raoista aina enemmän tai vähemmän.

petaus

Huomaa sähäkkä tiikeri kaltereiden takana!

Kuvista tuli hieman nuhjuisia, sillä tummaa tekstiilipintaa suht hämärässä huoneessa oli aivan valtavan vaikea kuvata (vaikka jalusta apuna olikin)! Huomaa, että olen tottunut kuvaamaan vaaleita pintoja, sillä en muista aiemmin moiseen ongelmaan törmänneeni. Valotuksen vuoksi pussilakanat näyttävät hieman hailakammilta kuvissa kuin mitä todellisuudessa ovat.

Kunhan huoneessa on muuten tarpeeksi valkoista, niin ei mielestäni tule liian tunkkainen vaikutelma tällä tummansinisellä sävyllä. Vaalea puu sopii näiden sävyjen yhteyteen myös kivasti!

013

Eiliseen Pakkaspäiviä-postaukseen tuli tosi kivoja pakkaspäivien puuhasteluvinkkejä – kiitos niistä! Ajattelin poimia sieltä iltapäiväämme pari kivaa ideaa :).

/

[mittaustagi]

Kissamaista sunnuntaita, hyvät lukijat! Täällä on kissoilla samat talvipuuhat vuodesta toiseen: takka, takka ja takka. Tulen kera, tietysti.

Tänäänkin mittari näyttää yli kahtakymmentä pakkasastetta, joten ulos ei ole asiaa. Paras vain makoilla tässä takan edessä, jotta pysyy lämpimänä aamusta iltaan saakka. Takan edustalta löytyy siis kaksi karvamöykkyä. Ja kyllä; on ne eläviä, vaikka eivät aina välttämättä siltä näytäkään…

Nauratti niin nuo ilmeet – niistä paistaa täydellinen nautinto! Tässäkin vain toinen silmä ihan pikkuriikkisesti raollaan:

kissa

Poika oppi erottamaan kissat toisistaan jokunen kuukausi takaperin. En meinannut alkuun uskoa (kisut ovat kuitenkin niin samanväriset) ja testailin häntä useita kertoja. Samaan aikaan hän alkoi kutsua kissoja kissa-sanan sijaan heidän nimillään. Sissy oli aluksi pitkään Sisshi (nyt tulee jo ihan oikein Sissi) ja Tigru oli alkuun Ittu! Voitte varmaan kuvitella, miten iloinen olen siitä, että nykyään Tigrua kutsutaan jo nimellä Ittoo. Pieni, mutta merkittävä muutos! :D

Käytiin Oulussa pienellä perhelomalla ja nyt ollaan kotona; laiskotellaan ja nautiskellaan – nauttikaa tekin!

/

Vietin tässä minimuotoisen blogiloman. Ne päiväuniajat, jolloin olen yleensä blogia tehnyt, olen nukkunut! :D Mutta ehdinpäs vielä tämän vuoden puolella toivottelemaan teille hyvät uudet vuodet! Meidän vuosi tulee vaihtumaan ihan rauhallisissa merkeissä. Jos nyt tämä vuodenvaihde eroaisi kuitenkin vuodentakaisesta siinä määrin, että emme nukahda sohvalle ennen kuin vuosi vaihtuu, vaan vasta sen jälkeen? Tuossa on ainakin tavoitetta!

Pojan kuulosuojaimet odottavat käyttöönottoa ja ajattelimmekin käydä iltasella katsomassa lasten ilotulituksen. Mutta sitä ennen käväisemme mökillä, sillä meidät on kutsuttu sinne syömään ja aikoipa mies siellä saunoakin. Ilotulituksen jälkeen suuntaamme kotiin ilotulitteita pelkäävien kisujemme seuraksi.

143

135

Vuosi 2015 on ollut ”ihan kiva” vuosi. Illalla poreammeessa mietin, onko tänä vuonna tapahtunut kuitenkaan mitään niin kovin merkittävää. Mistä tämän vuoden tulen muistamaan? Valitettavasti ystävämme menetyksestä, mutta mistä muusta? Sitten oivalsin, että tämä vuosi on ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka olen saanut viettää poikamme kanssa. Tuo seikka tekikin vuodesta heti niin kovin merkittävän, ettei muuta tarvitakaan. Tänä vuonna olemme saaneet ihastella ja hämmästellä pienen ihmisen valtaisaa kehitystä. Miten meidän vauvasta on kasvanut niin ihana pieni taapero. Taapero, jonka välillä haluaisin jo kasvavan, mutta syvällä sisimmässäni haluaisin kuitenkin pitää hänet aina ihan pienenä. Tuollaisena pörröpäänä, joka käpertyy syliini useita kertoja päivässä tai joka ojentaa pienet käsivartensa minua kohti syliin tahtoessaan. Sanoo samalla äiti niin hellyyttävällä ja kauniilla äänellä, että sydän pakahtuu joka kerta. Näitä hetkiä toivon meille rutkasti myös ensi vuodelle ♥

200

Äitini tuli meillä käymään ja kohta taidammekin suunnistaa ulos. Ajattelin yllättää pojan jättisädetikuilla jo nyt päiväulkoilujen lomassa! Mukavaa vuodenvaihdetta ja rutkasti onnea vuoteen 2016! ♥