Oi että, mun toive muutamasta lämpimästä loppukesän päivästä kuultiin! Täällä meilläpäin on ollut sateista ja sen vuoksi hyvin syksyisen tuntuista heinäkuun loppupuolelta lähtien, joten nyt täytyy ottaa ilo irti näistä lämpimistä päivistä. En meinannut eilen maanantaiaamuna uskoa silmiäni, kun vilkaisin keittiössä lämpömittaria… Päivällä lämpölukemat ylittivät virallisen hellerajankin, sama tänään. Tänään ehkä pakko päästä uimaan, sillä nyt viedään todellakin niitä viimeisiä uintipäiviä. Taitaa kyllä merivesi olla melkoisen raikasta, mutta niinpä tuo on ollut oikeastaan läpi kesän. Toivottavasti myös tämä toiveeni kuullaan: toivon, että koko elo- ja syyskuu olisivat lämpimiä ja vähäsateisia; syksystä tulee muuten aivan liian pitkä! Muistan, että syksy 2020 oli tosi lämmin. Jopa lokakuussa oltiin ulkona t-paitasillaan päiväkotipäivän ja eskaripäivän jälkeen! Ei yhtään haittaisi, jos nyt kävisi samoin.
15-vuotiaan kissaneidin aurinkotuolikin (oikeasti toki pojille ostettu) on kannettu paraatipaikalle; tähän paistaa heti aamuaurinko, joten mikäs tässä nauttiessa! Tavoilleen uskollisena; samalla tutulla ilmeellä kesät talvet:
Tämä on jouluihmiselle sellainen virstanpylväs, että olihan se huomioitava blogissakin! Tämä on usein myös sellainen ajankohta, jolloin toivoisin ajan seisahtuvan hetkeksi, jotta voisin nauttia tästä joulunodotuksen tunnelmasta vielä kauemmin ja hartaammin!
Vaikka tiedättekin, että olen täysin jouluihminen, ei meillä ole koskaan aiemmin ollut joulukuusta sisällä marraskuussa! Kerta se on ensimmäinenkin! Tässä kävi nimittäin sillä tavalla, että löysin tänä vuonna sen täydellisen ikikuusen, jollaista olin haaveillut jo parin joulun ajan. Mitään väliaikaista ratkaisua en halunnut, vaan odotin rauhassa, kunnes se oikea yksilö tulisi vastaan. Ja Keskisen kyläkaupassahan se sitten tuli! Varasin sieltä meille viimeisen jäljellä olevan joulukuusen ja viime viikonloppuna teimme pienen miniloman, johon yhdistimme tämän kuusenhakureissun. Myyjältä kysyin, tuleeko kuusia lisää ja ovat niitä kuulemma jo tilanneet, mutta oli vielä epävarmaa, saavatko lisää. Me emme toki toista tarvitse, mutta jos jotain toista siellä kiinnostaa :).
Kuusi on mielestäni aivan ihana ja niin aidon näköinen! Moni siellä kaupassakin mallikuusta tunnusteli, että onko se aito vai ei :D. Aito kuusi olisi toki aivan ihana, niissä on niin oma tunnelmansa ja tuoksunsa, mutta vielä tässä elämänvaiheessa haluan tämän vaivattomamman version. Kissa on melkoisen villiintynyt jo tästä tekoversiosta (älä anna kuvan evvk-ilmeen hämätä), niin voin vain kuvitella, miten riehaantuisi aidosta! Täällä myös pari poikaa on usein niin vauhdikkaalla päällä, että neulaset vain lentäisivät, kun viilettävät ohi. Joulunpyhiä en halua viettää kuin arkipäiviä (imuri kourassa), joten tällä mennään!
Keskiseltä ajoimme Seinäjoelle hotellilomalle ja seuraavana päivänä Ideaparkin kautta kotiin! Kuusi oli osina peräluukussa (laatikko ei mahtunut autoon), joten sehän oli kätevä kantaa suoraan sisälle testiin parin viikon varastoimisen sijaan! Yleensä meillä on kuusi koristeltu itsenäisyyspäivän illaksi, mutta tänä vuonna toisin! Tosin ajattelin, että nytkin koristelemme/viimeistelemme kuusen itsenäisyyspäivänä ja siihen asti se saa mennä tällä maltillisella koristelulla ja kynttilöillä. Itselleni tämä kelpaisi aika lailla näinkin, mutta koska täällä on pari pienempääkin päättäjää, tulee kuuseen vielä lisää koristeita :D.
Vielä vuosikymmen sitten koristeissa ihastutti kimallus ja glitter, mutta nykyään hillitympi tyyli miellyttää enemmän. Erityisen tykästynyt olen paperikoristeisiin ja niitä onkin tullut parina jouluna hankittua eri merkeiltä. Myös joulupallot on aina ihania, niissä etenkin mattapintaiset miellyttävät. Sävyinä valkoisen lisäksi kupari, beige ja tummanpunainen. Myös kulta ja hopea… Näitä kaikkia sävyjä on kiva yhdistellä keskenään! Joulupalloja meillä on usein myös kuusen lisäksi asetelmissa, kulhoissa jne.
Tämä vuosi näyttäköön, onko joulukuusen esiinottaminen marraskuussa hyvä vai huono idea! Nyt tuntuu ainakin niin ihanalta tämä joulutunnelma kotona, kun kuusi näkyy tuosta paikastaan sinne tänne; aulaan, keittiöön, olohuoneeseen… Iltaisin on ihana käpertyä sohvannurkkaan kuusen tunnelmasta nauttimaan ♥.
Toukokuu tuli tänä vuonna huomattavasti sateisempana ja kylmempänä kuin ennen. Toukokuu kuitenkin päättyy täällä ihanan aurinkoiseen päivään ja näyttäisi, että huomenna alkavan kesäkuunkin saamme aloittaa auringolla ja lämmöllä!
Toukokuulta muistan sään lisäksi vapunvieton sekä esikoisen ensimmäiset kaverisynttärit. Voi kuinka niitä odotettiinkaan ja onneksi silloin vielä koronatilanne oli tällä alueella maan rauhallisin ja synttärit oli mahdollista pitää! Toukokuussa vietettiin esikoisen 7-vuotissynttäreitä myös isovanhempien ja kummien kera. Synttäreitä seuraavana päivänä olikin äitienpäivä.
Tänään on esikoisen viimeinen esikoulupäivä. Jotenkin tosi liikuttavaa ajatella, että ainutlaatuinen eskarivuosi on nyt takana ja syksyllä kutsuu koulutie ♥. Eskariopettajia tulee kyllä ikävä; ovat olleet niin ihanan iloisia, ystävällisiä, ammattitaitoisia ja lämminhenkisiä! Todella kiva, antoisa ja opettavainen eskarivuosi ollut. M oppi lukemaan ja kirjoittamaan sekä laskemaan plus- ja miinuslaskuja. Hän on täysin valmis koululainen eli siitä liikutus ei johdu, vaan siitä, miten äkkiä aika ylipäätään kuluu ja mun pieni poikani on kohta äitinsä pituinen!
Sissy viettää elämänsä ensimmäistä kesää ilman kissakaveriaan. Tigru on edelleen hyvin usein mielessäni ja kaikkien meidän puheissamme. En voi vieläkään puhua asiasta itkemättä, niinpä puhun hänestä lähinnä kotona, oman perheen kesken. Välillä puhelinta selatessa törmään kuviin ja videoihin Tigrusta ja suru valtaa taas mielen. M ymmärtää jo, että kissa on kuollut eikä palaa. N kyselee, ikävöinkö Tigrua ja samalla muistuttaa: ”Ei mitään hätää äiti. Tiklu on taivaalla. Se tulee äiti sieltä taivaalta ihan kohta takaisin.” Kaksivuotias ei voi tietenkään vielä ymmärtää eikä tarvitsekaan.
Isänsä haki M:n tänään, viimeisenä eskaripäivänä, prätkällä eskarista. Menin ulos odottamaan, kun lähtivät esikoulun pihalta (mies laittoi viestin). Oli niin huvittavaa kuunnella, milloin kurvaavat kotikadulle, sillä kuulin prätkän äänen koko heidän matkansa ajan :D. 7-vuotias muistaa varmasti aina, että silloin kun esikoulu loppui, iskä haki hänet kotiin harrikalla! Pieniä, mutta isoja asioita ♥.
Juuri söimme, M lähti ulos kavereita pyytämään, N-nuhanenä katselee Pikku Kakkosta, isänsä somettaa, minä kirjoitan tätä. Ruokapöydässä haaveilimme aurinkolomasta, joka toivottavasti koittaa jossain vaiheessa ensi vuotta! Viimeksi olemme olleet aurinkolomalla syyskuussa 2017 ja silloin päätimme, että tämä otetaan nyt jokavuotiseksi tavaksi (lentopelostani huolimatta). Loma oli niin mahtava ja tuntui niiiin lomalta kaukana arkikuvioista, että mietimme tekevämme jatkossa vuosittain kaksi lomamatkaa: talvella ja syksyllä. 2018 jäi välistä, koska kuopuksemme oli juuri syntynyt ja syksyllä 2019 oli niin haastava taaperovaihe, että päätimme siirtää lomaa vuodella. Sitten alkoikin korona-aika ja nyt ollaan tässä. Kotimaan kesälomasuunnitelmia tehdessä mietin, että nyt on matkarahat säästössä jo monen vuoden ajalta, joten lomabudjetti olkoon sen mukainen! :D Haaveiletteko te lomasta jossain kaukana?
