Alkuviikon aurinkoiset kelit ovat saaneet haaveilemaan! Pojan kanssa hääräilemme päivisin omalla pihallamme ja välillä ajatukset karkailevat aivan kuin itsestään tulevaan kesään ja siihen, miltä haluaisin pihallamme näyttävän. Monia keskeneräisiä juttuja on vielä ja sellaisiakin kohtia, joista emme tiedä mitä niille tekisimme… No mutta, on tässä viime vuosina ollut tuon pihan suhteen sellainen ei mihinkään kiire -asenne, että eiköhän sillä ole hyvä jatkaakin. Tekee aina vähitellen kaikkia juttuja pois alta, silloin kun on inspistä, eikös vaan! Mitä sitä turhia hötkyilemään. Takapiha on kuitenkin se alue, jossa tuota keskeneräisyyttä ja projekteja vielä olisi.

Nämä seuraavat kuvat olen ottanut 2-3 vuotta sitten, ennen terassin lasittamista:

cats2-860x6451

cats5

Nämä kuvat ovat puolestaan viime kesältä, kun nämä tuoli-ihanuudet olivat ensimmäistä kesää käytössämme:

Tuolit olivat erittäin hyvä hankinta, en kyllästy niihin varmasti koskaan!

Viime kesänä oli muuten sen verran sateisia kelejä, että emme tainneet nostaa aurinkovarjoa ollenkaan varastosta ulos! Toivottavasti tänä kesänä ei käy samoin tai no käyhän se myös sadesuojasta ;). Tälle kesälle mulla on haaveena tunnelmalliset illanistujaiset taivasalla, puiden katveessa! Suunnittelin niitä jo viime kesänä, mutta ajanpuutteen vuoksi jäivät toteuttamatta: se syyskuu tuli niin yllättäen! Jos saisi toteutettua ne nyt tänä kesänä, on niin monia ideoita mielessä niitä varten!

Istuskellaan usein iltapäivisin terassilla auringonpaisteessa, usein ainakin toinen kissoista seuranamme. Pitäisi keksiä, miten sijoittaa terassihuonekalut kesän ajaksi… 

214

Onkin taas tulossa hieman erilainen kesä kuin vuosi sitten: nyt poika on jo sen ikäinen, että ei tarvitse aivan haukkana olla joka askeleella perässä, mutta toki pitää silmällä pitää koko ajan. Ehtivät jo minuutissa turhan kauas eikä kuitenkaan vielä ole tarpeeksi ymmärrystä kaikkiin asioihin. Enää ei kuitenkaan ole kivien tai vastaavien jatkuvaa suuhun laittamista, onhan se yksi etappi tuokin :D. 

kesä

Joko teillä ajatukset karkaavat kesään?

kokkola mustakari

Kokkolasta löytyy tällainenkin ihana kesäpaikka! Tämä voisi oikeastaan olla jatkoa Kokkola-aiheiselle Minun Kokkola-tärpit -postaukselleni. Oma lapsuudenkotini sijaitsee myös Halkokarilla, joten nämä maisemat ovat hirmuisen tuttuja jo kolmen vuosikymmenen takaa. Tässä lähellä sijaitsi muuten myös minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen koti. Kyseessä on siis Mustakari, jossa toimii näin kesäisin myös Kesäravintola Mustakari.

laiturissa

Käymme täällä aina silloin tällöin pyörähtämässä; joko syömässä, istahtamassa terassilla tai kuten viimeksi kuun alkupuolella ihan vain vaunulenkillä. Näissä maisemissa on ihan oma taikansa: suolainen merivesi, hento tuuli, purjevenerivistöt ja upeat maisemat. Silmä ja mieli lepää!

mustakarilla

Meillä on miehen kanssa yhteinen haave: asua jonain päivänä lähellä näitä rantoja. Mies haaveilee merenrantatontista, mutta valitettavasti sellaisia ei Halkokarilta taida (ilman taloa) vapautua. Laitetaan tähän nyt kuitenkin varmuuden vuoksi ostoilmoitus: ostetaan merenrantatontti Kokkolan Halkokarilta! Jos ei ihan rannasta löydy, niin kivenheiton välimatkakin passaa… Voin sitten tänään kertoa miehelle, että ensimmäinen askel on otettu! :D

Näistä haahuilumietteistä viikonlopun viettoon! Eikö olekin aivan mahtavaa, kun elokuu on ollut näin aurinkoinen eikä loppua näy! Koska alkukesä oli sellainen kuin oli, niin tätä taitaa nyt arvostaa ihan tuplasti normaaliin verrattuna vai mitä :)

myson

Aurinkoista huomenta! Poika pyöri ja itkeskeli sängyssään niin, että heräsin jo ennen seitsemää. Hän kuitenkin onnellisesti jatkoi uniaan saatuaan minut hereille, mutta oma uneni ei enää jatkunut.
Mainitsinkin eilisessä Oivallusten viikonloppu -postauksessani, että vietimme sunnuntaipäivää rannalla. Lähdimme matkaan heti aamusta (joka tarkoittaa meidän perheessämme klo 9-10): pakkasimme mukaan vilttejä, leluja, aurinkosuojia ja eväitä. Juotavaa, mansikoita, banaaneja ja pojan yksiä tämän hetken herkkuja: Ella’s Kitchenin juuston ja tomaatin makuisia palleroita. Näistä maistuu myös makea versio: vadelma-vanilja.

ranta

Pieni käsi eksyi tiuhaan tahtiin mansikkarasialle. Emme kuitenkaan uskalla antaa hänen syödä mansikoita ihan tuosta noin vain: ne täytyy paloitella, sillä pieni ahmattini mun saattaa nielaista vahingossa koko mansikan ja on suuri vaara, että se jää sitten kurkkuun… Katselen aina kaihoisasti vauvoja ja taaperoita, joiden käteen voi antaa esim. kokonaisen leivän ja he sitten napostelevat sitä omatoimisesti pikkuhiljaa. Olemme miehen kanssa testanneet samaa poikaamme, viimeisin kerta alle kuukauden takaa. Pehmeästä leivästä otettiin alkuun varovasti muutamia napostelupaloja, kunnes leivän puolivälissä se tungettiin aika rivakasti kokonaan suuhun eikä suu meinannut mennä enää sen jälkeen kiinni! Niinpä meillä paloitellaan edelleen kaikki turvallisiksi paloiksi ja annetaan niitä tarjolle vain pieni määrä kerrallaan. On ne naperot niin erilaisia!

mansikkarasia

rannalla

Rantapaikaksi valikoitui Kokkolan Lohtajan Ohtakari, jonka täkäläiset tunnistavat varmasti viimeistään tästä kuvasta:

ohtakari

Istuskeltiin viltillä, syötiin välipalaa, lämmiteltiin auringossa ja kuunneltiin vaahtopäistä merta (hirmuinen tuuli!), tehtiin hiekkakakkuja, pelleiltiin, kerättiin kiviä, yritettiin joka välissä jääkylmään veteen (tai vain yksi meistä harrasti tätä), katseltiin lentokoneen nousua ja mietittiin, mihinköhän se on matkalla… Ja yksi meistä ajatteli onneksi en ole kyydissä. Niin ja kaivettiin pienellä punaisella lapiolla hiekkakuoppaa niin kauan, että kun muut olivat jo lähtövalmiina, sanoi kuopankaivaja kaivan tätä vielä vähän aikaa. Odottelimme sitten pojan kanssa kiltisti, että isi sai leikit valmiiksi :D.

lentokone

Oli tosi mukava sunnuntaipäivä! Ihanaa, että saimme tällaisen elokuullekin ja vielä viikonlopulle, jolloin mieskin oli vapaalla. Otimme kivoja perhekuvia, ne täytyy teettää muistoksi talvipäivien varalle. Pojasta sain napattua ihastuttavia kuvamuistoja, aivan liikutuin niitä katsellessani, mutta ne jääköön vain meidän muistoiksemme.

Poitsu nukahti paluumatkalla autoon ja jatkoi uniaan vielä kotonakin, kun kannoin hänet sänkyynsä. Unille tuli pituutta yhteensä kaksi tuntia, joten voiiiipi olla, että käymme tuolla ensi viikonloppunakin! :)

hiekalla

rantavesi