Mökkijuhannus taitaa olla perinteisin juhannuksen viettotapa tai jos ei perinteisin, niin ainakin niiden perinteisimpien tapojen joukossa. Mekin olemme monena juhannuksena käyneet miehen vanhempien mökillä. Mökki sijaitsee samassa kaupungissa, joten siellä voi helposti piipahtaa ihan päiväseltäänkin, mikä on tosi mukavaa. Tämä juhannus poikkeaa hieman aiemmista, sillä wanha mökki on purettu uuden tieltä. Mökkitonttia koristaa tällä hetkellä ainoastaan saunarakennus patioineen :)).
Voisinkin juhannuksen jälkeen postailla siitä, millaiselta tuo wanha mökki näytti, herttainen ja suloinen kuin mikä!

Mökkijuhannuksia muistellessa sähköpostiini tupsahti erittäin sopivasti Ikean upeita kuvia, joita en malttanut olla siirtämättä blogiini asti!

Niin ihania kuvia että! Vaikka ei olisi mahdollisuutta hurauttaa mökille juhannuksen viettoon, saa näistä kuvista kivan maistiaisen mökkielämästä eikö totta :). Mökiltä ei ehkä löydy kaikkia samoja mukavuuksia kuin kaupunkikodista kuten kuivausrumpua… Mökillä pyykin kuivauksen hoitavat aurinko ja tuuli. Kattauksiin ei välttämättä löydy tarpeeksi samanlaisia astioita tai samanlaisia tuoleja pöydän ympärille, mutta se onkin juuri sitä mökkielämän viehättävyyttä! Ja siellä mökillä kuitenkin kaikki sopii niin kauniisti yhteen, ne eripariset astiatkin.

Täällä juhannus edelleen vasta mietintäasteella… Taitaa siis suurimmaksi osaksi kulua kotosalla kissojen kanssa, mikäs siinä! Juhannuksen kauppalistaa kirjoittelin jo eilen; juhannuksena ajattelimme herkutella mm. peruna- ja lohinyyteillä. Jälkkäriksi mansikoita ja vaahtokarkkeja maitosuklaa- ja valkosuklaadippauksilla :P.
Sitä ensimmäistä juhannussaunaa tälle vuodelle odotan myös kuumeisesti: se tuoksu, kun koivunlehdet likoavat lämpenevän saunan löylyvedessä, oi oi oi! <3 Se on keskikesän tuoksu!

Kuvat lainattu Ikea Livet Hemma. Photographer Nina Broberg. Stylists Tina Hellberg & Kristin Norström.

Tänä tiistaina hieman vakavampaa aihetta…
Sillä tähän vuodenaikaan on paikallaan muistutella tärkeästä asiasta: kesäkissan ottaminen on erittäin raakaa ja julmaa! Kissa, kuten kaikki muutkin perheen lemmikit, on perheenjäsen siinä missä lapsetkin. Lapsiakaan ei hylätä silloin kun niistä alkaa olla muutakin kuin iloa ja kivaa seuraa. Mitään elävää olentoa ei saa hylätä kun homma käy liian työlääksi tai kun uutuuden viehätys on ohitse. Kun lemmikin päättää perheeseen ottaa, tulee siitä kantaa vastuuta aina sen kuolemaan saakka. Kovin vakavan allergian (= henkeä uhkaavan) sattuessa on omistajalla yhtä lailla vastuu lemmikistään: sille tulee etsiä uusi, hyvä ja rakastava koti.

Siihen asti, kun näitä julmia ja sydämettömiä kesäkissan ottajia (voiko niitä kutsua edes ihmisiksi?) vielä jostain käsittämättömästä syystä löytyy, on ihana huomata, että on myös niitä, joilla se sydän on! Tästä linkistä pääset lukemaan Saara-kissan tarinan.

Tämä eläinten kaltoinkohtelu ja varsinkin tämä järkyttävä ”kesäkissailu” saa mut niin kovin surulliseksi ja myös vihaiseksi. Olen aiemminkin täällä kirjoitellut näistä asioista ja tulen näin tekemään jatkossakin.
Nytpä haastan kaikki teidätkin levittämään tätä tietoa sekä blogeissanne että facebook-profiileissanne! Ihan vain sen vuoksi, ettei yhdenkään tuntevan kisuparan tarvitsisi kokea tätä kohtaloa:

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään. Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää. On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna. Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on. Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele, lähditkö mökiltä sinä puhtain sydämin?

Kaikille karvakavereille omaa rakastavaa kotia koko sydämestään toivoen,

Nyt kun aurinko taas pienen sadekauden jälkeen näyttäytyy ja lämpöasteet alkaa (hitaasti mutta varmasti!) nousta, on hyvä muistaa nesteytys!

Meneillään olevat kiireiset työpäivät on tuonu elävästi mieleen viime kesän helteet ja ne viimekesäiset työpäivät, jolloin kärsin nestehukasta. Olo ei ollut häävi enkä nyt aio toistaa samoja virheitä! Pidän juomatauot, oli sitten kuinka kiire tahansa. Mutta jotenkin se tankkaus pääsee työn touhussa usein unohtumaan… Ja sen muistaa vasta kun pää jo tuntuu omituiselta ja kipuilee…
Pelkkä vesi ei riitä, vaan täytyy saada myös suoloja. Natriumia sisältävä kivennäisvesi onkin mun tän kesän yks perusjuoma! En kovinkaan paljon pidä kivennäisveden suolaisesta mausta (joudun lähes väkisin sitä juoda), mutta kun lisään joukkoon pakastemarjoja, on juoma jo ihan hyvää! :)

Nämä pakastemarjat auttavat pitämään juoman kylmänä ja mikä tärkeintä mulle: tuovat kivan lisämaun kivennäisveteen. Myös mansikat ja mustikat toimii!

 Tämä juoma oli tarpeen jo toissaviikolla kun maalasin, sen verran lämmin oli!

Meidän kulmasohvan pehmusteiden pitäis saapua lähipäivinä, en malta odottaa! Haaveilen, että ensimmäisenä kesälomapäivänäni voisin linnoittautua sohvaryhmän ääreen muutaman lehden ja ehkä piiiiitkästä pitkästä aikaa jopa kirjan kera! Kesäloma ihan nurkan takana, by the way!
L i f e   i s   g o o d   :)))

 Millä keinoin te parantelette kivennäisveden makua vai paranteletteko lainkaan? :)

Auringonsäteitä viikon viimeiseen päivään!