/

 

Rentoa sunnuntaita! Mulla kävi tässä viikonlopun aikana hassu sattumus: kännykkä ei ole salasanan vaihdoksen vuoksi ilmoittanut saapuvista sähköposteista (mukaanlukien blogikommentit) ollenkaan viikonlopun aikana. Havahduin tuohon asiaan tänä aamuna, mietin että ohhoh, onpas ollut epätavallisen hiljainen kännykkä viimeiset pari päivää. Parin päivän tauon jälkeen tulin myöskin nyt aamusella käymään koneella, kurkkasin blogiin ja näin, että olihan tänne tullut kommentteja! Sen jälkeen kurkkasin blogisähköpostiini: blogikommenttien lisäksi muutama muukin posti :P. Että vastaukseni lukijaposteihin ovat nyt hiukan viipyneet, koska kännykkäni järjesti mulle tähän väliin tällaisen pienen loman, heh! Vastauksia alkaa kuitenkin heti tämän postauksen jälkeen kilahtelemaan teille päin.

Keräsin tähän viimeisen kuukauden ajalta muutaman Instagram-palasen. Minut löytää Instagramista yllättävästi nimellä allyouneediswhite – tervetuloa seurailemaan!

Kuvakansiot1Kuvakansiot1-001

On ollut tehokkaita irtiottoja arjesta, uintireissuja, murmeleiden laadukasta seuraa, rantapäiviä, lettukestejä, synttäreitä joka toinen viikko, vierailuja ulkopaikkakunnilla, terassi-iltoja, auringonlaskuja, prätkäajeluja, matkasuunnittelua ja -haaveilua, mummolavierailuja, monenlaisia hyviä uutisia, illanviettoja ystävien kesken sekä paljunautiskeluja. Kahta viimeistä viimeksi eilen, aamuyöhön asti. Jotain maagista siinä on; istua paljussa pilkkopimeällä vesihöyryn noustessa pimeään yöhön, vain paljun omat valot valaisemassa ja vain taustamusiikki sekä hilpeä, paljusta kantautuva puheensorina rikkomassa yön hiljaisuutta. Miten sieltä malttoikaan yöllä nousta pois!

Kerrassaan ihania lomatunnelmia! <3 Näitä on mukava palata myöhemmin syksylläkin katselemaan ja muistelemaan… Toivottavasti teillekin on kesän aikana kertynyt kivoja lomamuistoja. Itse olen onnekkaasti saanut lomailla jo kuusi viikkoa, vielä olisi yksi edessä ja sitten vaihteeksi töiden pariin! Parasta mahdollista sunnuntaita!

/

 

Jännä huomata, miten sateisena päivänä kaikki maasta taivaaseen näyttää niin harmaalta ja miten sitten vastaavasti aurinko saa kaikki värit aivan hehkumaan. Vai mitä sanotte näistä kahdesta kuvasta, joista toinen on otettu sateen aikana ja toinen sateen jälkeen, auringon paistaessa:

003

028

Näitä kuvia otin juhannuspäivän iltana, kun olimme mökillä. Istuskelimme saunamökin suojassa ja mietimme, sataakohan koko illan… Melko pian taivas alkoi kuitenkin rakoilla päästäen auringonsäteet läpi.

012

019

014

cats

Mökillä-tunnisteen kautta näet aiempia mökkikuviani. Päämökistä kirjoittelinkin talvella: vanha mökki purettiin uuden, talviasuttavan tieltä. Hieman on ollut mutkia matkassa ja suunnitelmat pakon sanelemana muuttuneet, mutta sen verran valmista alkaa kuitenkin jo olla, että voisin joku päivä hipsiä sinne kamera kaulassa! Syksymmällä voin varmaankin sitten esitellä jo valmiimpia mökkisisustuskuvia.

031

cats

045

Elokuun ensimmäinen päivä – kyllä kesä rientää… Joten ei muuta kuin tästä viimeisestä kesäkuukaudesta nauttimaan! Aurinkoista torstaita!

/

 

047

Viikonloppuna taisi vähän siellä sun täällä olla hellettä? Itse en koe hellepäiviä niin välttämättöminä, tarkoitan, että omaan makuuni riittäisi vallan hyvin maksimissaan +25 astetta. Sellainen tarpeeksi lämmin, mutta että välillä tuntuisi kivan virkistävä tuulenvire. Helteellä saan käyttää monenlaisia keinoja, jotta vältän päänsäryn – se kieltämättä hieman latistaa helleintoilua.

Eilen lämpötila kohosi vielä lauantaitakin korkeammalle ja kotipihassa autoon istahtaessani mittari näytti +27. Puoli tuntia ja saavuin määränpäähäni: Kokkolan Lohtajan Ohtakariin. Perille päästyäni auton mittari oli tipahtanut +23 asteeseen ja oih, mikä ihana virkistävä tuuli oli vastassa ilmastoidusta autosta ulos noustessani. Siinä parkkipaikalla kamoja kokoon haaliessani kuulin yhden jos toisenkin suusta lähes sanasta sanaan samat toteamukset: Oi, onpa virkistävä tuuli! Tuoksuupa ihanan suolainen merivesi!
En voinut kuin nyökytellä mielessäni.

058

033

Vaikka olen käynyt Ohtakarissa useita kertoja elämäni aikana, ihastelen maisemia joka kerta; aivan kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa. Mykistävän kaunista! Niinpä tälläkin kertaa jätin aluksi kaikki tavarani autoon ja lähdin kamera kaulassani kävelemään pitkin pitkää, autojen reunustamaa rantatietä (tai pengertieksi sitä kai tuolla kutsutaan..?). Monta kertaa mieleeni tuli Pinterestissäkin näkemäni lause I wish my eyes could take photos… Ymmärrätte varmaan miksi, kun katsotte näitä maisemia:

002

Ylläolevassa kuvassa näkyy hieman Ohtakari-saaren kalastajakylää. Ohtakari sijaitsee Lohtajan Vattajanniemen kärjessä ja se on viimeinen saari ennen ulkomerta. (Lähde: Wikipedia.)

006

061

039

060

Pengertien purjeveneen puoleisella puolella vesi oli aivan jäätävän kylmää, ihan varpaita pisteli eikä siellä juuri kukaan uinut. Mutta tällä toisella puolella vesi oli lämpimämpää ja tämän puolen rannat olivatkin uimareiden suosiossa:

cats

035

014

056

041

cats

048

Kuvien perusteella saattaa näyttää siltä ettei tuolla ollut paljoakaan ihmisiä, mutta oli siellä! Aivan valtavasti. Nopeasti vierähti päivä kuvia ottaen ja kirjaa lukien, auringosta nauttien ja merta & pilviä ihaillen. Lisää kuvia löytyy Instagramin puolelta, sillä kun vihdoin maltoin laskea Canonin käsistäni, tartuin kännykkäkameraan :D. Photoholic, that’s me!

044

031

073

075

Kuvien karsiminen oli taas hieman haasteellista ja kuvia valikoituikin tähän varmaan yhtä pitkästi kuin on tuo Ohtakarin rantatie! Siltä varalta, että nämä kuvat eivät riittäneet: reilu vuosi sitten kirjoittelin blogiin tästä samasta paikasta, kuvia löytyy Merta ja hiekkaa -postauksestani.
Tänäänkin paistaa aurinko, mutta ihan hellelukemiin ei päästä. Silti mietin, pakkaisinko laukun ja suunnistaisinko jollekin lähempänä sijaitsevalle rannalle…