/

 

Ei ihan heti uskoisi, että vielä kuun alussa oli hellejakso päällä. Nyt näyttää jo niin syksyiseltä; sataa vettä ja puiden lehdet kellastuvat hitaasti mutta varmasti. Elokuu on usein viime vuosina ollut enemmänkin syksyn kuin kesän kaltainen. Mies varmaan kiittelee, kun kesäkuussa hoin, että kesäloma kannattaa pitää heinäkuun eikä elokuun puolella…

Meripuistopiknikin lisäksi toinenkin kesämuisto tänne. Elokuun alun helteinen lauantai, päätimme lähteä viettämään sitä keskustaan. Kävelimme Suntin vartta ja ihastelimme kesäistä Kokkolaa. Mukana oli vain kännykän kamera, mutta joskus silläkin saa ihan kivoja otoksia!

Ajattelimme piipahtaa samalla Amarillon terassilla, mikään kahvila kun ei oikein lauantaisin enää tuohon aikaan auki ole. Tuollainen ruokaravintola kun on kyseessä (eli ei mikään savuinen ja hämyinen pubi), niin kyllähän sinne vauvan kanssa voi mennä..? Oli vasta iltapäivä eikä terassi ollut kovin täynnä. Valikoimme pöydän sellaiselta puolelta, jossa ei ollut tupakoitsijoita. Mies tilasi ison oluen, minä pienen Fantan. Koska limuni oli niin pieni, astelin tilaamaan vielä toisenkin juoman. Pyysin jonkin alkoholittoman drinkin. Näin selvästi, miten vieressäni vuoroaan odottaneen miehen silmät suurenivat ja hän kääntyi katsomaan minua. Mikä otus tilaa aurinkoisena kesälauantaina terassilla alkoholittoman drinksun?

Kuvakansiot1

Arvatkaas, sainko katseita osakseni kun tuota holitonta drinksuani siemailin? Arvatkaas, saiko mies, joka joi olutta? Katseita minuun jakoivat lähinnä +50-vuotiaat naiset. Tuli outo fiilis.
Vauva tykkäsi kovasti pienestä terassilla piipahtamisesta; hän nauttii paikoista, joissa on ihmisiä. Kovin seurallinen pakkaus! Ja sitä seuraa osataan kotonakin vaatia vimmatusti… Jos lasken hänet sitteriin esim. juodakseni vettä, tunnen heti silmäparin selässäni :). Uusin juttu opittiin eilen: sitterissä ei huvita enää istuskella kuten kuuluisi, vaan siinä täytyy koko ajan punnertaa kohti lelukaarta ja maistella niistä keskimmäistä. Valtaisa sikspäkki kehittymässä!

Taitaa johtua noista uusista opituista taidoista, että uni ei maistu (vauvalle, äitille kyllä maistuisi…)? Eilen ei nukkunut päikkäreitä juuri nimeksikään, ei sisällä eikä ulkona, eikä tunnu tänäänkään nukkuvan… Iltaa kohti alkaa sitten uni painaa – voitte ehkä kuvitella, millaista täällä silloin on :).

 

/

 

029

Olivatpa todella kiven alla tuollaiset pienemmät aurinkovarjot! Soittelin lähes kymmeneen liikkeeseen, kaikki myivät eioota. Vanhempani sattuivat sitten löytämään varmasti koko kaupungin viimeisen aurinkovarjon, joka sattui kivasti olemaan valkoinen: ei niin kerää kuumuutta eikä haalistu.

Aurinkovarjo on päässyt heti aktiiviseen käyttöön, mm. piknikillä oiva varuste! Myöskin kotipihalla kätevä, jos haluaa nurtsilla tai aurinkotuolissa makoilla – tuon ansiosta sitä voi tehdä myös varjossa! Ensi kesästä eteenpäin taitaa kuulua myöskin hiekkalaatikon vakiovarusteisiin; hiekkalaatikon tekeminen heti alkukesän to do -listalla! Minneköhän sen pihalla sijoittaisi ja minkähänlainen näyttäisi kivalta?

074

044

Kokkolan Meripuisto on suosittu ajanviettopaikka kesäisin. Laajojen nurmialueiden lisäksi löytyy kiva uimaranta. Täältä lähtevät myös risteilyt Tankarin majakkasaarelle. Meripuisto sijaitsee muuten aivan kesän 2011 asuntomessualueen (ja leirintäalueen) vieressä.

036

059

049

Seuraavaksi myöhäisaamiaista ja sitten vauva aamupäiväunille. Sen jälkeen päivän ohjelman miettimistä herkkukahvi kourassa. Mitähän sitä keksisi – mitä te meinasitte tänään puuhastella?

 

/

 

033

042

047

Sitruunaista jääteetä, sen olen löytänyt vasta tänä kesänä. Vaikka keittiössä on kohta kaksi vuotta nököttänyt blogin kautta saamani Dolce Guston Circolo-kahvikone, jolla tuota niin kätevästi voi valmistaa! Silti, parempi myöhään kuin ei milloinkaan eikös juu!

Reilusti jäitä, muutama sitruunalohko, ehkä voisi laittaa vaikka tuoreita mintun tai sitruunamelissan lehtiäkin ja sitten itse juoma, jääkylmänä. Hyvää! Itselleni ei nimittäin maistu kuuma tee näillä lämpöasteilla, ei edes herkullinen cappuccino. Niitä lämpimiä juomia nautitaan sitten taas syksymmällä.

044

028

Muistan erään hauskan blogikommentin vuosien takaa. Sen jätti neljän tai viiden lapsen äiti, en muista tarkkaan. Hän kirjoitti kommenttiin, että tulee blogiini ihastelemaan kahden aikuisen helppoa elämää, blogini on hänelle kuulemma hermolomaa. En tiedä, onko kyseinen lukija enää siellä taustalla, mutta tuo kommentti on ollut mielessäni viime viikkoina :). Näitä kuviakin kun napsin, oli olohuoneessa melkoinen lelumeri. Tai ei niinkään paljoa leluja, mutta sitteriä, leikkimattoja yms. Aika hyvin sain kuitenkin ne väriläiskät rajattua ja pidettyä kuvien maailman seesteisenä..? Sillä vaikka ne kuinka nyt olisivat meidän elämää, ei ne näiden kuvien taustalle olisi sopineet…

029

036

Meillä on kiva ja reilunkokoinen kumivene, hankimme sen viime kesänä. Vasta tänä kesänä otimme sen kuitenkin ensimmäistä kertaa käyttöön – vain huomataksemme, että siitä puuttuu eräs osa ja vieläpä täyttöventtiili… Ilman sitä veneellä ei tee mitään, sillä ilma ei pysy veneen sisällä. No mies näki sitten aika paljon vaivaa, osti jonkin osan ja teki sen uusilla kierteillä veneeseen sopivaksi. Jännitimme, kestääkö veneen kumiosat moista tuunausta; hyvin kesti! Maanantaina olimme mökillä ja laitoimme veneen vesille vauvan jäädessä mökkipäikkäreille. Siellä mä istuin veneen perällä huivi päässä arskat silmillä ja nautiskelin. Kävi kiva tuulenhenkäys, merellä helle ei tuntunut lainkaan tukalalta. Nenään tuoksui ihana merivesi. Soutelimme rannikkoa poikittain; mies saikin kunnolla soutaa, sillä aallot olivat ihan hyvän kokoisia. Olimme jo palaamassa omaan mökkirantaan, soudimme vastatuuleen ja aurinkokin oli jo täysin pilvessä, kun toinen airo yllättäen napsahti poikki ja jäi veteen! Silmät lautasen kokoisina huusin äkkiä perään, mutta koska vene pyöri tuulessa miten sattuu niin airohan ehti siinä aallokossa jo upota. Mies istui veneen keulassa veneen reunalla yhdellä airolla soutaen ja aina kun hän vaihtoi airokättä, roiskautti airo melkoisesti vettä kasvoilleni. Itse räpiköin käsilläni sen minkä ehdin ja niin pääsimme kuin pääsimmekin aaltojen seasta rantaan. Mikki ja Minni (lähes) merihädässä. Voi jos joku olisi tuota tapahtumaa rannalta kiikaroinut :D. Ehkä meille ei ole tarkoitettu kumivenettä? :)

057

Tulikohan nyt varmasti tarpeeksi kuvia tuosta jääteehetkestä… Tuollainen kuvaustuokio on jotenkin kivan rentouttava, jos sen saa toteuttaa rauhassa. Niin oli myös kumiveneajelu, kommelluksineen kaikkineen! Nyt onkin sitten etsinnässä airot – osaisikohan mies tehdä ne :D.