Sanoin eilen miehelle, että miten tuntuu jo vähän siltä kuin kesä alkaisi olla ohi… Että aivan kuin elokuu ei enää mikään kesäkuukausi olisikaan! Jotenkin välillä aistii jo syksyn – onko teillä näin vai onkohan tuo vain omassa mielessäni..? Usein elokuussa on ollut jo kovin syksyiset ilmat, joten jännä nähdä, miten tänä kesänä käy. Nyt kun kesää on ilmojen puolesta tuskin huomannutkaan, jotenkin odottaa, että elokuu olisi se kunnon kesäkuukausi. Itse kyllä nautin tällaisestakin kesästä, ei se helle kesää tee! Lapsuuden kesät olivat lämpötilojen puolesta aika lähellä tämän kesän lukemia eikä se silloinkaan menoa haitannut. Talviturkkia en ole vielä tälle kesää heittänyt, se täytyy kyllä korjata, vaikka sitten vesisateella! Nyt on kyllä ihanan aurinkoisia päiviä ollut; näin käy lähes aina miehen kesälomalla. Hänen kanssaan kannattaa siis lomailla samaan aikaan, heh!

koll

Samalla kun miettii, että oliko se kesä nyt tässä, niin pitää muistaa pysähtyä ja nauttia näistä jäljellä olevista kesäpäivistä. Sillä onhan niitä vielä! Talvella tuota lämmittävää aurinkoa tulee kuitenkin niiiiin ikävä! Samoin kuin vihreää luontoa, kauniita kukkasia, tuoreita marjoja… Kiireettömiä kahvihetkiä ja mansikkakakkua – niistä on tämä viikko tehty! Viikko alkoikin kivan hemmottelun merkeissä: olen tänään ehtinyt käymään sekä kampaajalla että kosmetologilla. Uusilla hiuksilla ja kulmilla taas kelpaa! Aurinkoista kesäviikkoa! P.S. Huomasithan eilisen minikirppikseni.

Odotan kovasti eilisen kaltaisia lämpimiä päiviä, jotta minäkin tarkenen prätkän kyytiin. Tähän asti mies on käynyt yksin, aina silloin tällöin iltaisin. Muistelin, että viime kesänä en ollut mukana kertaakaan… Jospas tänä kesänä edes pari kertaa!

Alkuviikosta pojan käytyä yöunille, mies hyppäsi prätkän selkään ja minä sipsuttelin terassin puolelle. Sohvalle ihanan pehmoisen ja lämpimän torkkupeiton kera ja uusimpia sisustuslehtiä selailemaan! Torkkupeitto ei ole iltaisin ollut yhtään liikaa, sen verran viileitä ovat heinäkuun illat olleet tähän asti. Tilaan tällä hetkellä Avotakkaa, Divaania ja Glorian Kotia. Jälkimmäisessä yliherkku kansi, joten se valikoitui lukupinosta ensimmäiseksi. Oli pitkä pätkä, kun en tilannut ainoatakaan lehteä. Nyt olen innostunut taas sisustuslehdistä ja ennen kaikkea: inspiroitunut useita kertoja jonkin kivan jutun parissa!

glorian koti

Meidän terassi näyttää vahvasti mummolaterassilta, kiitos pelargonioiden. Mutta kivasti menestyvät auringonpaahteessa, jopa lasituksen sisäpuolella, joten nappivalinta!

lasitettu terassi

Ihanan lämmintä ollut tänäänkin; näin iltaa kohti saimme aurinkoakin. Mies ja poika lähtivät vaunulenkille ja täällä juuri sekä astianpesukone että pyykinpesukone saivat ohjelmansa valmiiksi; siispä tyhjennyspuuhiin! Tuli muuten tuosta pyykinpesukoneesta mieleen taannoin kuulemani radiojuontajien keskustelu. Puhelivat siinä, mikä on kotitöissä laiskuuden huipentuma. Molemmat antoivat esimerkit pyykkäyksestä: mies totesi, että ei jaksa viikkailla puhtaita pyykkejä paikoilleen vaatekaappiin, vaan nostelee ne aina narulta kasoina joko sohvalle tai keittiönpöydälle. Nainen tuumasi, että hänkään ei jaksa viikkailla puhtaita pyykkejä narulta kaappiin, vaan käyttää ne aina siitä narulta suoraan. Siitä tosin kehittyy eräänlainen lumipalloefekti, sillä hän ei voi pestä uutta pyykkiä, koska ei ole tilaa laittaa niitä kuivumaan! Näin ollen hänen pyykkivuorensa ovat valtavia. Eeettä jos tulee näillä hyvillä keleillä kotitöiden suhteen ikään kuin oikaistua mutkat suoriksi (tai vaikka ne jättäisi kokonaan tekemättä), niin hällä väliä! :)

pelargonia

kokkola

Keväällä sen jo huomaa; ihmiset liikkuvat enemmän ulkona ja tuntuvat avoimemmilta ja iloisemmilta kuin talviaikaan. Tuntuu aivan siltä kuin jokaisen huulilla olisi sanat kesä tulee! Viime keskiviikkona oli tämän kesän toistaiseksi suosituin iltatoripäivä; valtavasti ihmisiä sekä torilla että Suntin varressa, jossa näitä kuvia napsin. Etsimme autolle parkkipaikkaa pienen ikuisuuden, kunnes vihdoin sellaisen löysimme urheilutalon viereiseltä parkkialueelta. Näin pienessä kaupungissa ei ole tottunut siihen, että parkkipaikkaa joutuu etsimään oikein ajan ja vaivan kanssa.

karleby

Kanavan vakioasukkaat – suloiset sorsat. Harmiksemme meillä ei ollut keskiviikkona mukanamme mitään ruokaa heille, mutta korjasimme asian eilen. Oli muutama muukin sorsia syöttämässä ja sen seurauksena mahat pulleina enimmäkseen vain nukkuivat…

Olen huomannut, että moni asia näyttää ihan erilaiselta, kun on kamera kaulassa tai kädessä. Sitä vaistomaisesti kiinnittää huomionsa eri asioihin ja yksityiskohtiin kuin ilman kameraa. Kuvattavaa näkyy vaikka ja kuinka ja näyttäisi olevan niin, että kameran ansiosta omasta kotikaupungistakin löytää ihan erilaisia puolia.

Eipä sitten muuta kuin kesäistä lauantaipäivää viettämään. Näyttäisi tulevan sellainen päivä, joka on oikein omiaan riippumattoiluun sisustuslehtipino kainalossa! :)