Joskus selaillessa törmää sellaisiin helmiin, ettei tosikaan! Ne on sitten ihan pakko jakaa tännekin, jossa ovat tallessa myöhemminkin… Yksi tällainen herkku tuli vastaan hetki sitten kahvitauollani, nimittäin tämä keittiö täynnä mielenkiintoisia ja silmiä hiveleviä yksityiskohtia:
Kalusteiden siniharmaa sävy, seinälaatat, työtaso, hana, tiiliseinä, valoisuus, kulku parvekkeelle… ♥
Mitäs pidit?
(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)
No huomentapäivää! Aamulla päivän ohjelma mietitytti: vettä satoi kaatamalla… Ei muuta kuin nopea päätös Touhutaloon lähtemisestä ja ystävät mukaan, niin mukava päivä sekä meillä äideillä että lapsilla! Kotona poika nukahti päiväunille ja niin minäkin. Oi että tuollainen varkain tuleva uni on makiaa! Nukuin kyllä niin sikeästi että! Pienessä unipökkyrässä ja villasukat jalassa hipsin hetki sitten keittiöön cappuccinoa valmistamaan toivoen, että pienen uni jatkuisi. Nyt on herkullinen tuoksu nenän edessä ja poika nukkuu selällään kädet pään päällä ♥. Toivottavasti te muutkin äidit nukutte päikkäreitä aina silloin tällöin, kun siltä tuntuu (ja siihen mahdollisuus siunaantuu) – olette unenne ansainneet, oli koti sitten miten pommin jäljiltä tahansa!
Eilen oli ihanan aurinkoinen iltapäivä ja puistosta kotiin palatessamme pitikin kaivaa kamera esille; auringonsäteet osuivat niin kauniisti keittiöön. Viime viikolla mummun luona käydessämme nappasin hänen omenapuustaan (tai yhdestä niistä monista…) muutaman oksan. Vasta seuraavana päivänä muistin, että ai niin, mun auton peräluukussa on muutama omenapuun oksa :D. Ei muuta kuin kuumaa vettä maljakkoon ja edistystä odottelemaan! Sokeriakin kuulemma voisi laittaa, mutta sen jätin nyt tekemättä.
Pari-kolme päivää meni, niin täysin risun näköiset oksat alkoivat jo hyvinkin vihertämään! Nyt odotan vielä oksien kukkimista, mutta tykkään tästä kimpusta hirmuisesti jo ihan tällaisenaan. Ihanan kesäinen piristys! Nyt ulkoa löytyy vaikka ja mitä kodin kaunistuksia; mietin, että pihlajan ja vaahterankin oksat olisivat kauniita.
Muistan muutaman vuoden takaa, miten tuo keittiön nurkkaus oli ihan tyhjä: ei hyllyä eikä jakkaraa ja se näytti silloin oikein kivalta! Niin vain asuinvuosien myötä siihen alkoi kuitenkin kaipaamaan jotain täytettä ja nyt tämä nykyinen versio on just hyvä! Aika näyttää, tuleeko siihen muutoksia esim. kahden vuoden sisällä – nämä on aina kivoja juttuja, kun vastausta ei tiedä itsekään :).
Nyt vielä vähän muita töitä ja sitten poika taitaakin heräillä. Tänään iltasella houkuttelisi takkatulikin; se on kuin tehty tällaiseen säähän. Tunnelmallista alkukesän päivää teillekin!
Tuota otsikkoa mietin, kun otin muutaman kotikuvan. Uskon, että siinä on tapahtunut oman sisustusmakuni kohdallani suurin muutos viime vuosina. Tähän kotiin muuttaessamme en niinkään puunsävyistä välittänyt, vaan mustavalkoharmaa sävymaailma oli enemmän mieleeni. Niiden seurana tykkäsin enemmänkin kromatuista yksityiskohdista ja kylmän vaikutelmanhan siitä saa! Ainakin näin vaaleassa ympäristössä kuin mitä meidän kotimme on. Ja jotenkin se alkoi tuntumaan tylsän tasapaksultakin…
Pikkuhiljaa ensimmäisten asuinvuosien aikana maku alkoi muuttumaan ja huomasin kiinnittäväni huomiota erilaisiin puisiin yksityiskohtiin, erityisesti vaalea puu viehätti ja viehättää edelleen. Kuinka kauniin ripauksen se sisustukseen tuokaan, erityisesti sen mustavalkoharmaan maailman keskelle! Ja sekaan sopivat niin herkullisesti kauniit, kausittain vaihtuvat sävyt. Puunsävy pehmentää kotia ja tuo kotiin lämpöä, mutta sitä ei saa olla liikaakaan. Tällä hetkellä tuntuu, että sitä on meillä juuri sopivasti!
Täällä on harvinainen päivä: pojan päikkäreiden aikana minäkin ehdin ottaa torkut JA tekemään töitä. Enpä muista vastaavaa ennen tapahtuneen, se on aina joko tai :). Mutta nyt palaan erään supermielenkiintoisen suunnitelmani pariin ja toivottelen teille aurinkoista viikonloppua!