/

Jännä juttu, että elokuun loppupuolella harmittelin vielä kovasti kesän loppumista – tuntui nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä siltä kuin sitä ei juuri olisi ollutkaan! Miehen kanssa yhdessä harmittelimme, kun ei tullut sinne Välimeren aurinkolomalle lähdettyäkään, mutta ensi syksynä viisaampina. Kuitenkin heti kun kuukausi vaihtui syyskuuksi, nuo ajatukset jäivät taa ja aloin fiilistelemään syksyä. Syksyhän on aivan ihanaa aikaa, kun napsauttaa ajatukset oikeille taajuuksille, syystaajuuksille ja fiilistelee syystunnelmaa taas vuoden tauon jälkeen! Täydentää kynttilävarastot (täällä ei ollut tarvetta, terkuin kynttilähamstraaja…) ja takkapuuvarastot – jälkimmäiselle meillä on kyllä tarvetta, joten tässä kuussa olisi luvassa polttopuuhommia. Näiden lisäksi luvassa on kesätekstiilien pesua ja säilöön siirtämistä. Täällä ollaan vasta tuossa pesuvaiheessa (pesukoneen hurina sekoittuu taustalla jazziin), mutta onpa kiva kohta kaivaa kaapista hieman syksyisempiä tekstiilejä esille! Jostain syystä tänä syksynä viehättää hirmuisesti tumma lila ja kanervan sävy sekoitettuna mustaan – mitä syyssävysuosikkeja teillä?

syystunnelmaa

Näitä sävyjä laitoinkin viikolla tuohon keittiönurkkaukseen, siitä niitä on mukava ihastella! Eikä todellakaan anneta noiden pienten sormenjälkien haitata näitä kuvia ;D. Joku on tainnut kurkotella luumukulholle ♥. Noita jälkiä ei muuten juurikaan luonnossa näkynyt, vaan tämä hassu seikka paljastui mulle vasta näiden kuvien myötä!

syksy

Kesässä on oma tuoksunsa, mutta niin on syksyssäkin! Sellainen ihanan kirpeän raikas ja kasteenkostea, mutta ennen kaikkea tuoksu on raikas. Sellainen, jota ulkona ollessaan haluaa oikein kunnolla vetää keuhkoihinsa. 

Nyt mulla olisi vielä hieman töitä tehtävänä ennen kuin miehet tulevat uimasta! Hieman tekisi mieli ottaa kisuista mallia ja oikaista hiljaisen talon sohvalle :D, mutta ehkä minä nyt kuitenkin alan pujottelemaan puuhelmiä nauhoihin! Kun on aamupäivän oikein ahkerana, niin iltapäivästä voi sitten heittää vapaalle. Meillä onkin tänään miehen kanssa ns. treffi-ilta. Sanoin tuosta viikolla miehelle juuri tuota termiä käyttäen, niin vastaus oli hölmistynyt mikäh?! Anyway, luvassa on herkuttelua lempiravintolassamme, can’t wait! Ihanaa syystunnelmaa teillekin! :)

/

[conversionpixel campaign=’Nespresso2′ title=’Kun aamu on turhankin arkinen’][mittaustagi]

Kaupallinen yhteistyö: Indiedays & Nespresso

Blogini yhteistyökumppani Nespresso haastoi minut kertomaan niistä aamuista, kun kaikki ei mene ihan putkeen. Mietin tuossa, että olenkohan aamu- vai iltaihminen… En ole oikein koskaan osannut luokitella itseäni jompaan kumpaan, sillä joskus torkun illalla (jos mieheltäni kysytään, niin aina :D) ja joskus huvittaisi torkutella aamulla. En voi kuitenkaan sietää torkuttamista… Nespresso teetti muuten heinäkuussa kyselytutkimuksen ja sen mukaan vain joka kolmannes suomalaisista olisi aamuihminen! Ehkä minä sitten kuulun tuohon kolmannekseen, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aamuni olisivat aina auvoisan ihania, vaan kyllä täälläkin on joskus aamuja, kun tuntuu, että se herätys koittaa keskellä yötä ja tekisi mieli hipsiä takaisin sänkyyn, vetää peitto korviin ja nousta vasta seuraavana päivänä! Tällainen aamu sattui eteeni juurikin alkuviikosta. Kun aamulla on vastassa tämä näky, en nyt suoranaisesti mitään pianon hilpeää pimputusta korvissani kuule:

007

Kyllä, olisin voinut siivota nämä illalla pojan käytyä nukkumaan tai vielä parempaa; siivota nämä yhdessä hänen kanssaan, mutta aina asiat eivät mene niin. Joskus äitiäkin laiskottaa ja saa laiskottaakin! Saa heittää sohvalle pitkäkseen miehen mallin mukaisesti ja sulkea silmänsä pieneltä sekasotkulta. Ja voihan tuon aamulla herättyään ajatella niinkin, että onpas pojan mukava jatkaa siitä leikkejä ja kissoillakin on varmasti ollut oikein mukava noissa torkkupeittokasoissa yön yli köllötellessään. 

Olenkin muutamaan otteeseen täällä jo maininnut, että pojan päiväuniaika on minun kahvihetkeni aika. Tuo kuuluu niin saumattomasti päivääni, etten osaisi enää kuvitellakaan muuta. Olen niinkin tottunut siihen yhteen kahviannokseen/päivä, että viime viikonloppuna Tampereella ollessamme sain jäätävän päänsäryn, kun tuo hetki jäi lauantaina välistä. Ainakin näin jälkeenpäin oletan sen johtuvan siitä, sillä pääkipu alkoi iltapäivällä hieman pojan päiväunien jälkeen. Joskus käy kuitenkin niin, että hurjana juon jopa kaksi herkkukahvikupillista päivässä! Tuo ensimmäinen kuuma kupponen ajoittuu tuolloin tällaiseen rauhalliseen kotiaamuun. Uskon, että näitä on tässä syksyllä luvassa useampia, sillä tuulinen ja sateinen syyssää ei mitenkään hirmuisesti liikkeelle heti aamusta innosta…  

Nespressolta on ilmestynyt uutuuskahvi, jonka nimi on Envivo Lungo ja se onkin oikein omiaan herättäväksi aamukahviksi! Hieman jännittäen tätä ensimmäistä kertaa maistoin, että kuinka tuju pommi sieltä suuhun sujahtaakaan, mutta kiitos Lattissima Touch -kahvikoneeni, saan valmistaa kahvin niin runsaaseen maitomäärään kuin tahdon! Näin se maistuu hieman miedompienkin kahvien ystäville! Mieheni tavaksi on taas tässä kesälomalla muodostunut espresson nauttiminen aamutuimaan: pari kulausta ja se on siinä! :D

nespresso

Joskus tämä kahvin valmistaminenkin on aamuisin pienimuotoinen ohjelmanumero; poika kun rakastaa leikkiä noilla kapseleilla ja pöydälle ne saatuani ne ovatkin lattialla alta aikayksikön…

aamu

Äitiä ei aina välttämättä tämä leikki innostaisi, mutta hyvää kannattaa odottaa ja niin pian päästäänkin itse kahvia valmistamaan! Se on mukava rituaali; valita kahvimaku, täyttää maitosäiliö ja katsella, kun lämmin juoma valuu johonkin valitsemaani lempparikahvikuppiin. Tuoksutella vähän väliä, joko se nyt tuoksuu…

envivolungo

042

Kotikahvilanurkkauksesta onkin sitten mukava siirtyä olohuoneen puolelle heräilemään kaikessa rauhassa. Voi joko sulkea silmänsä lattian lelumereltä tai sitten kerätä ne pikavauhtia laatikkoon, jotta kahvihetki tuntuisi entistä rentouttavammalta. Pyöräyttää lastenohjelmat eetteriin ja istua alas lapsi vieressä pötkötellen. Tai ööh, meillä tämä menee totta puhuen niin, että lapsi tulee osingoille! Sanokaa nyt, että teilläkin asustaa kaksivuotias kahvinjuoja? No ei poika nyt varsinaisesti kahvia juo, kunhan lusikallisia maistelee… Silti, kovasti tuntuu olevan kahvin perään! Ja näitä kuvia ei ole sitten yhtään mitenkään lavastettu! Oikeastaan yritin karata keittiöstä olohuoneeseen kahvikuppini kera, esittää edes kuvissa, että saan nauttia sen ihan rauhassa, mutta ehei, häntä ei huijata – tuli perässä kuin vainukoira! :D

060

Sekoittaakin haluaa. Ja maitovaahtoa maistella. Kun pidän kahvikupista(ni) kiinni, sanoo tomerasti Se on M:n ja yrittää irrottaa otettani :D. 

057

Kun jäljellä on enää pohjat, saan vihdoin kupposeni ihan vain itselleni, sillä yhtäkkiä lastenohjelmat vievät voiton. Tässä hässäkässä on jo jonkin verran ehtinyt heräämään, mutta tottahan toki heräämisen aina viimeistelee hyvä kahvi! Etenkin, jos/kun sen saa nauttia kiireettömästi. Siinä pienen nöpönenän vieressä istuessani voin alkaa suunnittelemaan päivän ohjelmaa eikä enää harmita yhtään, että aamulla ei saanutkaan nukkua sitä yhtä ylimääräistä tuntia. Siinä kupponen kourassani mietin kuinka paljon nautinkaan siitä, että saamme molemmat olla kotona näinä syysmyrskyaamuina ja nautiskella kupposen kuumaa kaikessa rauhassa, ilman aikatauluja. Mihinkään ei ole kiire, tässähän voisi tehdä (salaa) vaikka toisenkin herkkukupposen ♥.

069

065

Ja koska tekin olette niin ♥, haluan taas arpoa myös jollekin teistä yhden tällaisen upean Lattissima Touch -kahvikoneen. Kerro tämän postauksen kommenttiboxissa tarina omasta huonosta aamustasi ja olet mukana arvonnassa! Voittaja saa valita kahvikoneen joko valkoisena, mustana tai punaisena. Muistathan jättää itsestäsi nimen/nimimerkin lisäksi sähköpostiosoitteen, josta sinut vaivatta tavoittaa! (Sähköpostiosoite näkyy vain minulle, jos jätät sen sille varatulle riville.) Jätä kommenttisi aina edellisen kommentin perään, älä käytä vastaa-toimintoa, sillä silloin arpojen numerojärjestys vääristyy. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 28.8.2016 klo 12. Arvonta on päättynyt.

Huomioithan, että tällä kertaa tämä sama arvonta pidetään myös Instagramin puolella tänään julkaisemani kuvan kohdalla! 

Tämä nuhanenä jää nyt tänne sohvan pohjalle Envivo Lungo kourassaan lukemaan tarinoitanne huonoista aamuista… Eli ei muuta kuin näppis laulamaan ja arpaonnea kaikille!

051

/

Tämän päivän postausaiheena keittiömme! Lukijan toiveesta mietiskelin tätä postausta varten, mitä mahdollisesti tekisin tänä päivänä keittiömme suhteen toisin. Juhannuksenahan asuinvuosia tuli täyteen jo kuusi! 

keittiömme

Keittiömme kaapistot ovat korkeakiiltovalkoiset ja taso mattamustaa laminaattia, joka tehtiin toiveestani tuollaiseksi 20mm:n vahvuiseksi. Välitilassamme on aina ollut lasi. Ensimmäisinä vuosina lasin takana oli tapetti, sitten tekstitarra, tarran jälkeen pelkkä kirkas lasi ja nyt uusimpana versiona välitilaa on suojaamassa valkoiseksi maalattu lasi. Huomasin keittiötämme miettiessäni, että en tiedä osaanko toteuttaa tätä aihetta lukijan toivomalla tavalla, sillä jos nyt olisin rakentamassa ensimmäistä kertaa, valitsisin varmasti hyvin pitkälti tällaisen keittiön. Mutta jos ajatellaan tätä siten, että nyt kun minulla jo on kokemusta tällaisesta keittiöstä ja jos nyt rakentaisin toisen talon, millainen keittiö siihen tulisi?

Uuden kodin keittiön valitsisin mattavalkoisena tasoa myöten. Taso olisi valkoista kiveä; coriania, duratia tai vastaavaa ja se olisi myös tällainen ohut. Tasotilaa ei tulisi yhtä paljon kuin tässä nykyisessä keittiössämme on, sillä näin paljon sitä ei vain tarvitse. On vain kova pölyjen pyyhkiminen ja vielä mustasta tasosta… :P Tosin tiesin tämän jo etukäteen ja halusin silti mustan tason. Eli yllätyksenä tuo ei tullut ja onhan tässä jo useita vuosia tämän kanssa elettykin. Nyt, kun keittiön tasoa on niin runsaasti, sillä myös selataan postit, lajitellaan laskut ym. pientä arkipäivän puuhastelua. 

010

Säilytystiloiltaan tämä keittiömme on täydellinen! Tosin ruoka-ainekaappeja voisi olla yksi lisää, mutta hyvällä ja säännöllisellä järjestämisellä olemme pärjänneet hyvin näinkin. Ainakin tällaisena yksilapsisena perheenä :). Kaappitilasta en kovinkaan hevillä haluaisi seuraavassakaan keittiössä luopua, sillä tykkään niin kovasti astioistani enkä halua karsia niitä mitenkään hirmuisen minimiin. Eli seuraavaankin keittiöön täytyisi mahduttaa reilusti säilytystilaa!

Altaana meillä on yksi iso allas ja siitä olen tykännyt kovasti! Seuraavaan keittiöön valitsisin ehkä jonkin muun kuin teräsaltaan, ihan vain vaihtelun ja ulkonäön vuoksi. Se voisi olla joko valkoinen tai musta. Jos se olisi musta, hanakin olisi musta. Kokemuksia mattamustista hanoista; ovatko jotenkin vaikeita pitää siistin näköisinä? Entä musta allas?

keittiömme

Yläkaappeja olen miettinyt… Välillä kiinnostaisi yläkaapittomuus, mutta en tiedä, olisiko minusta kuitenkaan siihen. Saahan niihin kätevästi paljon tavaraa säilöön ja tuntuu, että muuten tuo seinätila olisi ikään kuin hukkatilaa… Visuaalisesti yläkaapiton viehättää tällä hetkellä kuitenkin enemmän. Ja voisihan sen tehdä niinkin, että tilaisi alkuun yläkaapittoman keittiön ja hankkisi jonkinlaiset keveät/matalat yläkaapit myöhemmin, jos siltä alkaisi tuntumaan. Laittaisi vain rakennusvaiheessa seiniin yläkaappituet valmiiksi.

Keittiösaareke on yksi itseäni kiinnostava asia, se voisi olla mahdollinen seuraavaan keittiöömme. Nykyistä keittiötä suunnitellessamme se oli myöskin vaihtoehtona, mutta päädyimme sitten kuitenkin niemekkeeseen, kun keittiön muoto alkoi vahvistumaan.
Keittiön kodinkoneet on keittiössämme oikein järkevästi sijoitettuina: kaikki kokkaushommat hoituvat sujuvasti. Tosin mikro on liian korkealla, etenkin lasta ajatellen. Pieni koululainen ei saisi lämmitettyä keittoannostaan mikrosta pois ilman, että se läikkyisi lattialle… Jopa mies perheemme pisimpänä on jo kaksi kertaa pudottanut ja särkenyt mikron lasilautasen lattialle… Tuota meidän olisi pitänyt miettiä tarkemmin suunnitteluvaiheessa: uuni matalammalle ja näin ollen mikrokin olisi matalammalla. Mutta silloin kodinkonerivistö kaappeineen ei näyttäisi samalta eivätkä kaapinovien saumat kulkisi suorissa riveissä kuten nyt. Aina täytyy siis jostain joustaa!

030

Seuraavassa keittiössä lähes kaikki kodinkoneet voisivat olla integroituja, myös jääkaappi ja pakastin. Yksi suuri haave minulla keittiöön liittyen on: aamiaiskaappi! Olisi aivan ihanaa, kun saisi oven sulkemalla pienkodinkoneet (mikro, vedenkeitin, smoothiekone…) pois näkyvistä, sillä keittiöön kertyy kyllä muutenkin monennäköistä tavaraa. Tästä kirjoittelinkin viikolla enemmän Herännyt keittiöhaave -postauksessani. 

Joskus olen miettinyt sitäkin, että keittiömme ei ehkä tarvitsisi neliöiltään olla näin suuri. Mutta pienempi keittiö söisi toki säilytystilaakin jonkin verran. Ja tähän pohjaratkaisuun ei oikein olisi pienempää keittiötä saanut, sillä se olisi automaattisesti vaikuttanut myös ruokailutilan ja olohuoneen kokoon. Oikeastaan lähes kaikkiin muihin tiloihin! Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen… Seuraavassa kodissa näkisin kuitenkin pienemmät keittiö-ruokailutila-olohuone -tilat. Näin saisimme sen yhden makuuhuoneen lisää neliöitä kasvattamatta; nykyisessä kodissamme neliöitä on 160 emmekä seuraavaankaan kotiin haluaisi niitä yhtään enempää.

Yksi asia täytyy vielä nostaa onnistuneena yksityiskohtana keittiöstämme esiin: kissojen ruokailulaatikoksi tehty sokkelilaatikko! Se on ollut aivan helmi, sillä tällaisessa U-mallisessa keittiössä kissojen murkinointipaikka olisi hieman tiellä, mutta nyt he saavat ruokarauhan ja heidän syötyään laatikon voi vain työntää takaisin sokkeliin. Aivan huippu!

keittiömme

Mitään järisyttävän suuria muutoksia en siis keittiössämme tekisi. Suurimpana asiana yleisilmeen muutokseen vaikuttaisi varmastikin tason vaihtaminen mustasta valkoiseksi. Valitsisinko seuraavaan kotiin millaisen välitilan – siitä en osaa sanoa mitään muuta kuin että tykkään tuosta lasin helppoudesta ainakin kovasti.

Mutta tällaisia pohdintoja tänä lauantaina! Toivottavasti tämä postaus vastasi lukijan toivetta. Huomenna blogissa starttaa muuten kiva kisa, joten pysykäähän kuulolla… :)