/

Kauhia lumimyrykkä! tuumasi pieni poikani enkä voisi enempää olla samaa mieltä! Huh hah hei mitä keliä vappuaattona! Toinen hänen (aavistuneen huolestunut) lausahduksensa tänään: kohta meillä loppuu Ryhmä Haut! Eli jonkin verran on tänään katseltu lastenohjelmia :D, sillä mökillä piipahtamisen lisäksi ei tänään juurikaan ole huvittanut ulkoilla…

Jo aamusella täytyi tästä huhtikuun viimeisestä päivästä kaivaa hyvät puolet esiin, sillä yön aikana maan oli peittänyt jälleen uusi lumikerros. Päätin sitten, että pesen keittiön ja olohuoneen ikkunat eli yhteensä 10 ikkunaruutua (ulkoapäin ovat vielä pesemättä). Vielä parin makuuhuoneen ikkunat ovat pesemättä ja sitten vielä kaikkien ikkunoiden ulkopinnat. Uskon, että tämä luminen keli johtuu juurikin siitä, että ensimmäistä kertaa ikinä olin näin aikaisessa ikkunoiden pesun kanssa… Ajattelin, että sama viedä tuota ikkunaprojektia hieman taas eteenpäin, sillä sitten kun ne aurinkoiset kelit koittavat, laiskottelen mieluiten ulkosalla.

Toinen tämän päivän kiva juttu: selailin päivällä vanhoja sisustuslehtiäni ja tein karsintaa. Tämän projektin aloitin jo yli viikko sitten; muutama lehti päivässä! Tavoitteena karsia nykyiset lehdet ainakin puoleen ja jätän jäljelle enää eniten omaa makuani vastaavat. Loput löysivät uuden kodin miehen äidin luota. En tiedä johtuuko se tästä sisustuslehtien suurkulutuksesta, mutta päässäni pyörivät taas reilun vuoden tauon jälkeen erilaiset pohjaratkaisut ja olenkin vimmatusti eri talofirmojen pohjapiirroksia selaillut. Eilen löytyikin aivan helmi (tästä oma postauksensa jonain toisena päivänä!) ja olen tänään jo useaan otteeseen kuvitellut asuvani sellaisessa pohjaratkaisussa. Joskus tällainen haaveilijan elämä on raskasta, mutta joskus se tuo hirmuisesti potkua päiviin! Huonona puolena tunne, että haluaisin asua sellaisessa talossa heti :D. Tässäpäs yksi puuha sateisen vapun ajalle: haaveilla eri pohjapiirrosten avulla siitä omasta unelmakodista – sama toteutuuko se koskaan vai ei. Haaveilu ei maksa mitään!

Seuraava vapun pelastaja: kokkailla jotain herkkua joko yksin tai koko perheen kera! Me päätettiin tehdä pizzaa, jokaiselle oma. Kylkeen lasillinen valkoviiniä, jota siemailla pohjan pyörittelyn lomassa… Herkuttelun kruunasi takkatuli! Tykkään kodissamme kovasti siitä, että ruokapöydästäkin käsin voi takkatulta ihastella.

Söimme toki kaikki yhdessä, mutta olin jo tässä vaiheessa siivonnut pöydän ja mies ja poika löhöilivät sohvalla.

Vappuaaton voi päättää kivasti saunoen tai pulahtaa vaikka poreammeeseen tai käydä suihkussa pitkän kaavan mukaan. Meillä oli sauna eilen, mutta täksi illaksi olen haaveillut poreammeen täytöstä. Siinä on vain se huono puoli, että kylvyn jälkeen alkaa aika pian nukuttamaan ja tänään haluaisin valvoa hieman pitempään. No onhan tässä vielä hetki aikaa miettiä, mitä sitä vielä tänä lumisena, kotona vietettynä vappuaattona haluaisi tehdä!

Hyvää vappua teillekin!

/

Tänään on varmastikin monen lapsen pääsiäisen kohokohta, ainakin täälläpäin. Lankalauantai on meillä perinteisesti se trullipäivä/virpomispäivä. Poika oppi virpomisrämpsyn jo viikolla ulkoa ja se saatiin aamulla videokamerallekin talteen. Pitkäperjantaina askartelimme vitsoja ja niiden myötä kotiimme syntyikin kaksi erilaista pääsiäiskimppua:

Toinen jäi kotiin sisustuskimpuksi ja toisen kimpun oksat päätyivät virpomispaikkoihimme. Tuo värikkäämpikin kimppu oli kyllä niin kiva – sen myötä kotiin tuli kivoja väripilkkuja.

Kaksi virpomispaikkaa takana ja nyt olemme parhaillaan matkalla isomummun luo yllätysvierailulle. Saapa nähdä, mitä hän pikkutrullistamme tuumaa! Illalla vielä kokolle – ihanaa lankalauantain viettoa!

/

Tänä pitkäperjantaina aamu alkoi kuin minä tahansa sunnuntaiaamuna: leppoisasti, ilman kiireitä kotoillen. On se muuten kumma juttu, että päiväkotiaamuina poika porskuttaisi yöunia pitkästi yli kahdeksaan ja olen joutunut häntä jo aamuisin herättelemäänkin (muuten tulee päiväkodissa ongelmia päiväuniaikana ja on jo tullutkin…), mutta sitten kun koittaa vapaapäivän aamu, hän herää seitsemältä ja jos oikein hyvin sattuu, ehkä nukkuu jopa puoli kahdeksaan. Aina ja jokaikinen kerta näin. Kuka ohjelmoi lapset tällä tavoin ja miksi ihmeessä? :D

No oli niin tai näin, en valita tuosta, sillä poikamme nukkuu pääsääntöisesti yönsä todella hyvin. On nukkunut syksystä 2015 lähtien lähes kellonympäryksen yössä, joten olemme miehen kanssa todella onnekkaita. Kun tuollaiseen tottuu, onkin yllättäen kohdalle osuva huutoyö aika rankka. Viime yönä poika huusi sängyssään vähän väliä; huusi ja itki ja kirkui. Taidamme tehdä päivällä pienen pääsiäisajelun, jotta hän saa ottaa edes jonkinmoiset torkut, kun ei muuten kotioloissa päiväunia nuku, ei sitten millään.

Sisustin eilen kotiin vähän pääsiäistä; viime vuonna puuhelmistä tekemiäni pääsisäispupuja, koristemunia, sulkia, pajunkissoja…

Aika pastelliselta näyttää meidän pääsiäinen, mutta niinpä se on tainnut näyttää jo aika monena pääsiäisenä! En osaa pääsiäisenä koristella räikeillä perusväreillä enkä mustavalkoharmaalinjalla, mutta ihanaa kun niitä saa ihastella muiden kuvista! Tällainen pastellinen pääsiäinen uppoaa parhaiten omaan kotiini. Se on jotenkin sellainen ihanan raikas tuulahdus talven jälkeen, kun kevät on käsillä (ei puhuta tämän kevään etenemisestä tämän enempää…) ja kesä häämöttää edessäpäin ♥.

Aamiaisen jälkeen koristelin pojan kanssa huomisia virpomisoksia (minä koristelin, mutta poika sentään väliin huikkasi, mitä väriä mihinkin…) ja lounaan jälkeen vuorossa olisi pitkäperjantain pääsiäismunan metsästys. Keksin tuollaisen muistaakseni viime vuonna erään lukijan kertomuksen pohjalta; kivaa, kun pitkäperjantaina on joku oma hauska juttunsa, jota lapsi saa odottaa! Kerroin jo aamulla, että ruokailutilaan ilmestynyt pääsiäistipu on täällä yöllä häärinyt ja piilotellut ylläreitä, joita saamme sitten lounaan jälkeen yhdessä etsiä.

Huominen kuluukin mukavasti sukulaisilla virpoen ja illalla suuntaamme perinteisesti pääsiäiskokolle. Oikeastaan ihan mukavaa, että nyt on vielä vähän pakkasta; jospas kokolla ei olisi huomenna niin mutavelliä kuin aiempina vuosina! Virpomiset jakaantuvat tällä kertaa sunnuntaillekin; ajattelimme silloin käydä mummuanikin katsomassa.

Poikamme syntymän jälkeen pääsiäiseeni kuuluu myös aina vahvasti kolmen vuoden takaiset tunnelmat ja niiden muisteleminen. Tuolloin lankalauantaina lähdimme osastolle synnytystä käynnistelemään ja sieltä kirjoitin Sinua odotan -postaukseni. Tuolloin oli huhtikuun 19. päivä ja poikammehan syntyi vasta toukokuun kahdeksantena päivänä useiden käynnistely-yritysten jälkeen suunnitellulla sektiolla. Pitkän ja tunteikkaan matkan kuljimme, kunnes hänet syliimme saimme ♥.

Hyvää pitkäperjantaita!