/

Eilen koitti kummityttöni kastejuhlan päivä. Ajattelin tuota pientä koko aamupäivän, kun kotona hääräsimme ja juhliin valmistauduimme. En ollut häntä vielä muuten kuin kuvista nähnyt, sillä hän syntyi vasta kolme viikkoa sitten. Mietiskelin myös kummiutta ja sitä, kuinka kummista tulee kummiuden myötä ikään kuin osa perhettä, aivan kuin verisukulainen. Tai näin ainakin itse koen ystäväni kohdalla, joka on M:n kummitäti. Ystävyys syvenee ja saa elinikäisen sinetin.

Tämän kastejuhlan kaava oli hieman erilainen kuin aiemmat, joissa olen ollut: tässä juhlassa kastettiin kaksi pientä tyttövauvaa – serkukset! Ystäväperheemme asuu Oulussa, mutta kastejuhlaa vietettiin toisella paikkakunnalla. Sanoin ystävälleni etukäteen, että varaudu, itken ihan varmasti, mutta itku on vain iloa ja onnea. Ja niinhän siinä sitten kävikin! Pappi sanoi, että olipa lapsi minkä ikäinen tahansa, äidin sydän seuraa lasta hänen joka askeleella. Siinä vaiheessa jo ennestään silmiini kerääntyneet kyyneleet virtasivat poskilleni pienen puron lailla :D.

Tein kummitytölleni itse kortin, johon halusin liittää Anna Puun Mestaripiirros-laulun sanat. Sanat on mielestäni niin kauniit, että itku tulee joka kerta niitä lukiessani tai ne kuullessani. Sopivat mielestäni myös kastejuhlaan oikein hyvin.

Olen niin tottunut tähän poikien maailmaan, että olipas mukavaa väkertää vaihteeksi vaaleanpunaisten vauvajuttujen parissa! ♥

En kestä miten pieniä kolmeviikkoiset ovatkaan! Miten heitä sylissä pitäessään tuntuu, ettei siinä sylissä mitään edes ole – höyhenenkevyt pieni ihmistaimi. Harmittaa, kun en hoksannut ottaa kuvia hänen maailman söpöimmistä, valkoisista pitsiröyhelösukistaan! Ihana poikani silitti vauvan päätä hellästi ja hetken päästä tuli tokaisemaan Meilläkin voisi olla vauva! Sanoin nauraen, että käyppäs sanomassa tuo sama isille ja niin hän meni. Mies katsoi minua huvittuneena huoneen toiselta puolelta – luuli varmaan, että laitoin sanat pojan suuhun, mutta enpäs laittanutkaan! :D Lapset ovat aitoudessaan ja arvaamattomuudessaan ihaninta koko maailmassa!

Kummityttöni äidin tapasin ensimmäistä kertaa syksyllä 2001. Osuimme samaan kaupunkiin, samalle luokalle, samaa (matkailu)alaa opiskelemaan. Meistä tuli melkein heti ns. työpari ja meitä yhdistää monet samankaltaiset asiat: hyvä kielipää, äidinkielen perfektionismi :D, koulutus, olimme pitkään samalla alalla töissä… Meillä on molemmilla pienet pojat ja nyt ystävälläni on myös pieni tytär, jonka kummitädiksi pääsin. Ihanaa, miten elämä meitä täällä pallolla eteenpäin kuljettaa, emmekä tiedä mitään näistä poluista etukäteen.

Nyt menen katsomaan, kun mies ja poika pesevät autoja. Tai no, pienemmän autonpesu on oikeastaan pesuvesilammikoissa pyörällä ajamista :D – juuri kuten pikkupoikana kuuluukin!

Näistä ajatuksistani toivotan teille suloista sunnuntaita! ♥

/

Viikonloppuna kotonamme oli syntymäpäiväjuhlat – ihanan kesäiset sellaiset! Aurinko paistoi ja koti oli täynnä juhlavieraita, kun juhlistimme kolmevuotiasta poikaamme. Parempi vain uppoutua näihin aurinkoisiin juhlakuviin, sillä tänään on satanut vähän väliä räntää – uskomatonta mutta totta!

Pöydän kimpussa oli keltaista, joten nappasin kaupasta mukaan myös keltaiset servetit. Keltaista löytyi myös pompomeista (jotka eivät näissä kuvissa nyt näykään, mutta roikkuivat ruokailutilan verhotangosta). Keltaisen kaveriksi sopii kivasti vaaleansininen – nämä ovat tainneet olla pojan tähänastisten synttäreiden vakiovärit!

Itse leivoin synttäreille vain sitruunaisia Omar-muffineita, äitini teki herkullisen voileipäkakun ja muut tarjottavat valmisti Leivontapalvelu HyväKakku.

Pöydästä löytyi kinkkuvoileipäkakun lisäksi kinkku-ananas- sekä jauheliha-tonnikalatäytteisiä pikkupizzoja* sekä suussasulava täytekakku*, jonka täytteiksi valitsimme kinuski- ja kuningatarmousset. NAM. Näiden lisäksi olin tilannut appelsiinisuklaisia cake popseja sekä fudgepaloja maussa suklaa-lakritsi-pähkinä.

Täytekakku oli tosi kivan näköinen autoradan ja kolmen ralliauton kera! Poika odotti malttamattomana sen maistamista ja sipaisi siinä odotellessa sormella jo voileipäkakun kylkeäkin – harmi vain, että siinä ei ollutkaan kermavaahtokuorrutus! :D Lauloimme M:lle onnittelulaulun, jonka jälkeen yhdessä puhalsimme kynttilän, joka ei meinannut sammua sitten millään!

Toiveensa mukaisesti hän sai myös valkoisia ilmapalloja keltaisten ja vaaleansinisten kaveriksi. Ilmapallot jäivät kuitenkin lahjojen rinnalla toissijaisiksi! Hän sai lahjaksi erilaisia pelejä (mm. pari palapeliä), sählymailan, -pallon ja -maalin, hämähäkkikeinun, uuden matkalaukun rikkoontuneen tilalle (aikoi heti lähteä laivalle!), rahaa, sähkömönkijän sekä sähköauton. Jälkimmäinen oli lahja meiltä vanhemmilta ja sen hän sai jo heti lauantaiaamuna. Kun lauantaiaamuna heräsimme ja sängyssä vielä makoilimme, lauloimme miehen kanssa pojalle onnittelulaulun. Häntä hieman nolostutti ja niinpä hän painoi heti päänsä takaisin tyynyyn. Kun laulu lakkasi, kuului pienellä, mutta päättäväisellä äänellä Mää haluan nyt mun lahjan. :D

Kädet jännittyneenä suun edessä istui sohvalla ja katseli, kun kannoimme auton olohuoneeseen. Tokaisi siinä: Onpa iso auto. Ja hieno! Alkuun hän ei uskaltanut ajaa autolla, lähinnä istuskeli kyydissä ja luukutti omien sanojensa mukaan suomipoppia. Nyt autolla ajellaan siinä missä mönkkärilläkin eli päivämme ovat täynnä päristelyä! Ulos emme ole näitä vielä vieneet, kesää odotellessa… Ainakin mönkijä pääsee mukaan ulkoleikkeihin. Yllätyimme, kuinka hyvin poika osasi mersullaankin jo ajella! Ei juurikaan seiniin törmäile ja pienistäkin väleistä pääsee ohi kolhimatta mitään. Olimme ajatelleet, että ottaa varmaan oman aikansa ennen kuin oppii autolla ajamaan, siinä kun on kaksi vaihdettakin, mutta heti osasi jopa peruutellakin.

Viimeiset vieraat kun alkoivat lauantaina poistumaan, pääsi pojalta itku, niin kivat syntymäpäiväjuhlat oli. Lämpimät kiitokset kaikille! ♥

*Saatu blogin kautta. 

/

Olen tänään säntäillyt kotona milloin mikäkin työjuttu kädessäni ja välillä paniikkimiettinyt, että apua, synttärit ylihuomenna! Eikä kenen tahansa syntymäpäivä, vaan maailman rakkaimpani ♥. Tämä äiti ei ole tehnyt juhlien eteen vielä mitään! Tai olen toki lähettänyt tekstarikutsut :D, tilannut tarjottavat ja pojalle lahjan! En millään malta odottaa sitä hetkeä, kun hän saa lahjansa. Itken! Varmasti! Ja meinaan salata lahjan teiltäkin ensi viikkoon asti… Tarjottavien kohdalla päätin tälläkin kertaa tukea toista paikallista pienyrittäjää ja tilata herkut häneltä! Win-win!

Kurkistin hetki sitten postauksiani pojan aiemmilta syntymäpäiviltä: postaukset Pojan yksivuotissynttärit ja Kaksivuotiaan synttärijuhlintaa. Kyllä hymyilytti! Nimittäin jonkin verran oli saattanut lähteä lapasesta yksivuotissynttäreiden koristelut… Mutta kun se ensimmäinen syntymäpäivä on niin merkityksellinen, vauvavuosi ohi ja silleen ♥. Vuosi sitten linja oli jo hillitympi ja tuntuu, että tänä vuonna karsitaan vieläkin enemmän :D. Jos nyt parit pompomit ja ilmapallot saadaan paikoilleen, olen tyytyväinen! Nyt mennään hieman rimaa hipoen, mutta uskon, että poika tulee nauttimaan päivästään.

Olen monta kertaa kysellyt tulevalta synttärisankarilta, mitä hän haluaisi juhliinsa. Vastaus on aina: valkoisia ilmapalloja. Voi rakkaus ♥. Kakusta kysyin useaan otteeseen, millaista hän toivoo. Ensimmäinen versio kuului näin: Ison. Sellaisen, jossa on kukkia, mansikoita ja banaania. Myöhemmin toista kertaa kysyessäni vastaus kuului: Iso kakku. Ja siinä on höyheniä ja pilkkuja. Mietin mielessäni, että jes, ei vielä mitään Ryhmä Hau -juttuja pöytään :D. Iso kakku on pojan toiveen mukaisesti tulossa, mutta otin tässä nyt oikeuden omiin käsiini ja siihen on tulossa jotain hieman muuta kuin höyheniä. Tiedän kyllä pojan pitävän tästäkin, niin kovasti hän ralliautoista lähes päivittäin puhelee!

Mielestäni on aivan ihanaa suunnitella kakku, kun sitä ei tarvitse itse alkaa väsäämään eikä ei ole mitään rajoitteita, millainen se saisi olla, heh, vaan voi antaa homman ammattilaisen hoidettavaksi! Kakun ulkomuodon ja värimaailman suunnittelu on kuitenkin kivaa puuhaa! Kun poika täytti yhden vuoden, oli kakkuna suloistakin suloisempi nallekakku:

Tätä viime synttäreillä nähtyä ideaa taidan soveltaa tänäkin vuonna! Uskoisin, että sää on sen verran lämmin, että lasitettu terassi on käytössä nytkin, joten ovet auki ruokailutilasta terassille:

Viime vuonna poika oli kovin innostunut ilmapalloista ja keksin kakun koristeluidean sen pohjalta. Kakusta tuli Leivontapalvelu HyväKakun käsissä juuri niin täydellinen kuin odotinkin:

Miten teillä on juhlittu kolmevuotiaan syntymäpäivää? Tuli viime vuonna käytettyä se hauska ohjelmanumero, jossa vieraat jatkavat tekemiäni lauseita pojastamme, joten mitähän kivaa sen tilalle tänä vuonna keksisi… Ideoita otetaan ilomielin vastaan! :)

Nyt siirryn tästä terassin puolelle, jossa aloitimme miehen kanssa alkukesän siivouksen! Talven tomut haihtuivat jo ja kohta pääsen sisustelemaan! Jotenkin musta tuntuu, että tämä on nyt se kesä, kun teemme terassillemme erään hankinnan…