Upea äitienpäivän ilma! <3 Toivottavasti joka puolella!
Täällä on aamusaunottu ja valmistauduttu lahjojen kera äitienpäivän viettoon. Onneksi asumme niin lähellä molempien vanhempia, että voimme vierailla sekä minun että miehen äidin luona samana päivänä.
Kävin äitini kanssa yhtenä päivänä kukkakauppakierroksella ja ostin elämäni ensimmäiset liljat:
Ostin kaksi oksaa: toiseen pitäisi aueta neljä ja toiseen viisi kaunista, valkoista kukkaa. Sitä odotellessa!
Harvensin taas vihreitä lehtiä, kuten tapaan ruusuillekin tehdä ja kuvien ottamisen jälkeen lisäsin maljakkoon reilusti vettä, sillä eräässä lehdessä sanottiin näin:
Liljaan on perinteisesti yhdistetty monia hyveitä arvokkuudesta puhtauteen ja jalouteen. Liljat ovat yleensä kestäviä kukkia, jotka eivät vaadi mitään erityistä hoitoa. Maljakkovesi saa olla haaleaa tai viileää. Veden tulee ulottua miltei varren puoliväliin. Veteen tulevalta varren osalta poistetaan lehdet ja varsiin leikataan parin päivän välein uudet imupinnat. Vesi alkaa nopeasti haista, joten se on vaihdettava päivittäin. Kukkavirkisteet ja valoisa paikka edistävät nuppujen kehittymistä ja värittymistä.
Ehkä minäkin alan tällä tavoin pikkuhiljaa oppimaan lisää kukista ;). Liljoja näkisin mielelläni myös pihallamme, mutta pienistä puutarhaunelmistani kerron lisää toiste. Nyt äitienpäivän viettoon!
Oikein hyvää äitienpäivää ihan kaikille äideille ja tähänhän luonnollisesti sisältyy myös kaikkien nelijalkaisten mamit! :))
Erityisonnittelut omalle äidilleni <3
Loppuun vielä erään laulun kovin liikuttavat sanat, jotka näin eilen fb-kaverini ansiosta ja vuodatin kyyneleitä yhden ämpärillisen verran:
Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä armas verraton
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman
Vain sydän äidin tunnet sen
näin hellä on ja lämpöinen
se riemuitsee sun riemuistas
ja tuntee huoltas tuskias
Kun ihmismielet vaihtelee
kun kiitos kaikuu vaikenee
kun poljetaan ja moititaan
jäät yksin yöhön unholaan
On paikka missä lohdun saa
sua sydän äidin rakastaa
voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään
Pois moni kallis mennyt on
Sä kauan tunsit kaipion
Muut korvas aika mitkä vei
sydäntä äidin konsaan ei.