Nyt kuukauden takaisiin tunnelmiin, jolloin oli hieman lämpimämpää, sillä ups, meinasin unohtaa siirtää tämän vuoden venetsialaisten kuvamuistot blogiin! Kaikki tällaisetkin täytyy tänne tallettaa, sillä tänne niitä on mukava joskus aina palata katsomaan… Esim. kahden vuoden takaisia venetsialaisia voi palata muistelemaan Venetsialaisten viettoa -postaukseni äärelle.

018

020

Kotona en juurikaan jaksanut tänä venetsialaisviikonloppuna ulkotulia ym. laitella, sillä perjantai-iltana tunsin kuumeen alkavan nousta. Lauantainakin oli vielä vähän lämpöä, mutta neljän seinän sisällä oleminen alkoi sen verran tympiä, että päätimme lähteä ihastelemaan kaupungin venetsialaisjuhlintaa.

Suuntasimme ensimmäisenä Meripuistoon, jossa saimme ihastella illan ensimmäistä ilotulitusta. Kuvasin siellä myös upeaa auringonlaskua; kuvia nähtävillä Lauantai-illan auringonlasku -postauksessani.

022

Ilotulitus starttasi juuri kun venetsialaisillan soihturisteily starttasi.

025

039

064

090

Meripuiston jälkeen suuntasimme rantatietä pitkin Hickarön suuntaan; tuon tien varresta löytää aina upeimmat venetsialaistulet, niin tälläkin kertaa. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme tietä pitkin rannikon valoshowta ihastellen. Ei ihme, että juhlaa kutsutaan veden, tulen ja valon juhlaksi.

104

108

133

139

136

Hickarön suunnalta lähdimme kohti kaupungin keskustaa – torille, joka olikin täynnä venetsialaisjuhlijoita. Halusin ehdottomasti kuulla livenä Sini Sabotagen Levikset repee ja etukäteen ajattelin, että torilla taitaa lisäkseni olla vain teinejä muutama sata, mutta kyllähän siellä oli monen ikäistä ja niinpä tällainen kolmekymppinen pariskuntakin sulautui joukkoon vallan mainiosti :D.

050

Tunnelmallista lauantai-iltaa! 

 

 

Tervehdys parin päivän tauon jälkeen! Mulla on ollut tässä juhannuksen ajan aika tiukka (lähes minuutti-) aikataulu ja kun eilen olisi ollut reilu tunti blogiaikaa, niin sitten ilmaantuikin yllättäviä teknisiä ongelmia. Tämän vuoksi vastaukseni kommentteihinnekin on viivästyneet, mutta palaan niihin tuota pikaa! Tänään on hiukan enemmän aikaa hengähtää ja juhannuksen työtkin on vihdoin pulkassa.

Muutaman kuvan merkeissä haluan palata vielä juhannusaattoon, joka oli tänä vuonna ihanan aurinkoinen. Vietimme juhannusaaton lähes kokonaisuudessaan vanhempieni luona. Niin ihana ilta oli, että unohdin kokonaan olleeni aattoaamupäivän töissä! Pääsi siis täysin irti työasioista ja mikä tärkeintä; pääsi nauttimaan niistä elämän merkityksellisimmistä hetkistä.

059
      cats

014

cats

072

cats

cats

Eilisen juhannuspäivän tunnelmiin palaan omana postauksenaan joskus toiste. Nyt (heti kun olen vastannut kommentteihinne) ajattelin tehdä pientä siivousta täällä kotona (juhannussiivoukset eivät ole tätä ennen käyneet edes mielessä :D), jotta uuden viikon voi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä! Mites teidän juhannus sujui? Olitteko kotona vai mökillä, suosiko ilmat teilläpäin Suomea? 

EDIT: Siis enhän mä nyt mitään siivouksia! Ensimmäinen ilta tänä juhannuksena, kun takaraivossa ei jyskytä aamuherätys ja aurinkokin paistaa – se on terassi-ilta! Kävin jo laittamassa paljuun kolmen päivän tauon jälkeen tulet (ja astianpesukoneen päälle, se riittänee?) ja kohta asettaudun terassille paljun lämpenemistä odottelemaan hyvän kirjan tai lehden kera! Myöskin vähän Dioria kynsiin ja sitä rataa… Mitään siivoamisia, hah, sanokaa tekin nyt jo jotain! ;D

 

Löysin yhtenä päivänä Facebookista tämän koskettavan kirjoitelman, joka on mielestäni niin täydellisen totta. Kyynelehtien sen luin ja ajattelin, että tämä sopii juuri tähän päivään, Äitienpäivään.

012

cats

Miksi media antaa äideistä ja äitiydestä sellaisen kuvan, että se on lapsuuden ajan juttu, jolloin äiti valvoo, väsyy, syöttää, siivoo, pukee, ostaa pampers-vaippoja jne. Äiti tekee sen kaiken rakkaudesta ja se kaikki on pisara meressä. Sitä paitsi me emme muista siltä ajalta melkein mitään, rakastamme äitiä, koska aikuisena ymmärrämme kaiken mitä hän on tehnyt ja yrittänyt tehdä meidän eteen ja ymmärrämme, että äitikin on ihminen. Lapsena, kun sairastuin, kaikki nukkui paitsi äiti. Lääkärikäynnillä lääkäri kysyi minulta mikä minua vaivaa… Olin hiljaa sillä tiesin, että äidistä tuntuu samalta ja hän osaa vastata. Äiti on äiti viimeiseen sekuntiin asti. Ketä muuta kiinnostaa aidosti miten meidän elämä menee. Kenen sydän särkyy kun meidän särkyy. Kuka toivoo meille parasta ilman kateutta. Me emme ajattele asiaa sen syvemmälle ja äidit ei muistuta sen enempää niiden tunteista ja uhrauksista. Äidin tunteet ovat suuri korvaamaton lahja. Voimme muistaa häntä edes kerran vuodessa! 
En pelkää kuolemaa vaan pelkään elämää ilman äitiä.

015

019

011

Erityisesti omalle äidilleni <3

Tekstilainaus Facebook/Rakastan sinua