Monen monta päivää, kymmeniä suunnitteluhetkiä. Satoja muistettavia yksityiskohtia, niiiiin monia muistilappusia siellä täällä. Usein ovat olleet mielessä jollain tapaa. Nyt alkaa kuitenkin olla valmista ja voimme alkaa rauhoittumaan yöunille. Aamulla sitten vielä jokunen yksityiskohta ja sen jälkeen on aika keskittyä olennaiseen. Pienen poikamme ensimmäinen juhla, kastejuhla, on enää yhden yön päässä <3.
Eilen tuo otsikko olisi ollut aikamoinen vitsi, mutta nyt, kiitos teidän avun ja vinkkien!, alkaa näyttää paremmalta! En kuitenkaan nuolaise ennen kuin tipahtaa… Viikonloppuun mennessä juhlatarjoiluihin pitäisi kuitenkin tulla selvyys, mutta helpotuksesta taidan huokaista vasta kastejuhlapäivän iltana :). Toivon vain kovasti, etten ole unohtanut jotain isoa asiaa kokonaan, sen verran tuo eilinen pitopalvelun temppu säikäytti! Tuollainen unohdus voi kyllä olla itselleni täysin mahdollinen, sillä olen viime kuukausina saanut uuden luonteenpiirteen: hajamielisyyden. Mies on löytänyt jäljiltäni juustoja leipälaatikosta ja vaikka mitä muuta. En ole voinut kuin nauraa, tuo on nimittäin niin epätyypillistä mulle kuin vain mahdollista! Olenkin tässä silloin tällöin itsekseni tuumaillut, että musta on hyvää vauhtia tulossa mun veli!
Kutsut on lähetetty, tarjoilupöytä kutakuinkin suunniteltu ja juhlien kukat tilattu. Suolaiset tarjottavat on niin ikään tilattu ja makeiden tilauskin lyödään pian lukkoon. Harmittelin, kun en ehtinyt alkaa suunnittelemaan ja askartelemaan kutsukortteja alusta asti itse, vaan jouduin ostamaan valmiit kortit. Löysin kuitenkin ihan kauniit ja kesäiset versiot, joissa pieni pellavapäinen & kiharatukkainen vauveli makoilee.
Kutsukortteihin sopi hyvin kastejuhlamme teemavärit valkoinen, vaaleansininen ja vaaleankeltainen (joista ei kyllä kutsukorttien hankintavaiheessa ollut vielä oikein hajuakaan :D). Kun vauvamme oli syntynyt, eräs ihana blogini lukija kirjoitti mulle kommenttiboxiin Marko Haaviston Pieni lintu -laulun sanat. Ehdin lukea vain muutaman sanan, kun jo itkin täyttä päätä synnärillä vauva kainalossa. Luin laulun loppuun saakka (sen mitä kyyneliltäni näin), mutta kesti pitkään ennen kuin pystyin lukemaan sanat uudelleen. Tuon kyseisen laulun sanat olivat aivan liian liikuttavia ja jotenkin surullisiakin sillä hetkellä, kun raskausaika oli juuri päättynyt. Kuitenkin tuosta tuli mulle jotenkin erityisen tärkeä laulu sanoituksineen, se osui niin sydämeen silloin kun sen sanat ensimmäistä kertaa luin, että halusin sen vuoksi liittää ne myös kastejuhlakutsuun. (Sanat lainattu.)
Pieni Lintu
Mun pieni lintu, vain hetken pitää voin sua kuin omanain.
Näin suojan antaa ja joka paikkaan sua viedä mukanain.
Eikä kulu aikaakaan kun siipesi saat kantamaan.
Kun jo tiedät itse sen, mikä käy parhaiten.
Mun pieni lintu, vain hetken pitää voin sua kuin omanain.
Ja tässä seison sen kaiken ajan kun kaipaat apuain.
Vaan ei kulu kauaakaan kun maailma käy kutsumaan.
Jään ovelleni vaieten, lähtöäs katsellen
hienoon lentoon, hienoon lentoon
sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.
Mun pieni lintu, mun pienet sanat ei sua voi pelastaa.
Kiellän tai lupaan ja silti etees voi tulla mitä vaan.
Kun saisin toivonsiemenen alle sinun siipien,
vois silloin olla huoleton kun aikasi nousta on.
hienoon lentoon, hienoon lentoon,
sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.
Hienoon lentoon, hienoon lentoon
sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.
Kutsukortti sisälle, Pieni lintu -laulun sanat ympärille ja hopeanauhalla yhteen. Kuin sattumalta samaa hopeanauhaa tulee päätymään myös juhlien tarjoilupöydän koristukseksi:
Villeroy & Bochin kahvikupit olivat kattauksessa vain testereinä, juhlissa käytämme äitini valkoisia Arabian Arctica-sarjan astioita. Tämä siksi, että noita New Wave -kupposia on vain kahdeksalle henkilölle ja mielelläni tarjoilisin kahvit juhlissa samanlaisista kupeista. Lisäksi nuo omat kahvikuppini ovat tuollaisiin juhliin hieman turhan kookkaita: 3,5 dl.
Vaaleansinivalkoiset servetit löytyivät pursuilevasta servettilaatikostani valmiina. Irrotin toisistaan erilleen servetin pinta- ja pohjakerrokset, taitoin ne limittäin ja näin viuhkasta tuli hieman juhlavamman ja kevyemmän näköinen.
Pöytäliinapulmakin on ratkaistu oikein mieluisalla tavalla eikä ostoksille sen tiimoilta tarvinnut lähteä. Juhlapöydästä on tulossa kuvia sitten kun se on juhlatamineissa silitettyine liinoineen päivineen!
Kastepuvunkin hankimme vauvalle tänään: onko se mallia mekko vai haalari, sen näette jonain toisena päivänä! :)
Paniikkia pukkaa, joten käytän blogioljenkorteni! Stressiä vauvan kastejuhlaan liittyen ei ollut eilen vielä ajatuksenkaan asteella, mutta pian ne asiat muuttuvat… Nimittäin pitopalvelu, josta olin kaikki tarjoilut jo tilannut ja niistä kovasti intoillut, perui tänään iltapäivällä koko tilauksemme kiireiden/päällekkäisyyksien vuoksi. Pienet, turhautuneet itkupotkuraivarit pääsi iltapäivällä asian tiimoilta ilmoille, mutta ei se itku auta. Tai auttaa se hetkeksi, mutta ei asiaa ratkaise :). Ratkaisisiko joku teistä?
Sillä täytekakkuun on saatava tällaiset täydelliset, vaaleansinivalkoiset tennarit (kuva lainattu):
Noista tennareista ehdin jo innostua ja jos niitä ei kakkuun saadakaan, tuntuu että joudun tyytymään toiseksi parhaaseen. Plan B:kin on varmuuden vuoksi olemassa, mutta kokeillaan ensin tätä :).
Pionilaakson sivuilla on tennareiden kokoamisohje, mutta oma aikani (saati kärsivällisyyteni…) ei enää moiseen riitä. Tennarit voi valmistaa karkkimassasta eli kaulintamassasta tai sokerimassasta. Muut tarjoilut sain tilattua toisesta pitopalvelusta (tai oikeastaan kahdesta eri paikasta), mutta eivät ole kummassakaan paikassa aiemmin tuollaisia tennareita tehneet. En haluaisi ottaa riskiä, että kakku menee viime hetkillä pilalle.
Kokkolan alueella huhuillaan! Löytyisikö tekijää? Sana kiertämään, nyt on kiire!
Tennarithan voisi valmistaa jo nyt valmiiksi kakkua odottelemaan. Blogini on teidän lukijoiden ansiosta antanut näiden vuosien aikana niiiiiin paljon ja auttanut niin monessa, että jään tänne erittäin toiveikkaana odottelemaan :).