Muutama räpsy vauvan puolivuotissynttäreiltä, joita juhlistimme kuun alussa ihan pienesti perheen kesken:

111

122

Juhlien teemaksi muotoutui kuin vahingossa tähdet Halpa-Hallista löytämäni ihanan AmandaB-Collectionin vaaleansinivalkoisen tähtikynttilän myötä. Sitten muistin, että multahan löytyy myös tähtiservettejä ja voisihan täytekakussakin tuo teema jotenkin näkyä. Täytekakun teetin, siitä on ehkä paras kuva tämä isänpäivänä (joka oli samana viikonloppuna) otettu kuva:

007

Täytekakku oli herkullinen. Sen täytteeksi halusin mansikka- ja vaniljamoussea, päällä maitosuklaakuorrute valkosuklaatähtösin. Ajattelin, että noilla herkuilla ei voi mennä pieleen eikä mennytkään, n-a-m! Itse leivoin mustikkapiirakkaa ja suklaapiirakkaa sekä nonparelli- että suolapähkinäkoristeilla. Suolaiset pähkinät sopivat kivasti suklaisen piirakan kaveriksi. Suolaisena tarjottavana oli cocktailpiirakoita munavoilla. Kaikkea jäi reilusti yli, mutta ei haitannut, sillä isänpäivä oli tosiaan samana viikonloppuna.

187

Tuona marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna maisemat oli aivan upeat! Synttäreitä valmistellessa saikin tämän tästä kurkkia ulos ja huokailla tälle näylle:

132-crop

Alle kaksi viikkoa ja täyteen tulee jo seitsemän kuukautta! Vauva syö soseita jo aika monipuolisesti; eniten tuntuu pitävän niistä, jotka olen itse tehnyt ja ne maiskutellaankin äänekkäästi. Joskus lusikointitahti on hieman hidas ja siitä kyllä heti infotaan… Lihasoseet olen ostanut kaikki valmiina ja niiden maistuminen onkin nyt hieman haasteellista. Ollaan testailtu jo vaikka ja mitä aina naudanlihasta possuun ja kanaan, yökki meinaa tulla ja huuto on aika kova :P. Nyt näyttäisi, että spagetti ja jauhelihakastike uppoaisi parhaiten, sitä oli eilen ja tänään päivällisellä. Onko muilla liharuuat aiheuttaneet samoja reaktioita? Mikä on teidän vauvan lihasoseherkku?

Ateriat ovat tällä hetkellä seuraavat: aamupuuro, lounas (kasvissose), päivällinen (lihasose) ja iltapuuro. Päivällisen jälkeen yleensä myös hedelmäsosejälkkäri, sillä viidettä ateriaa (välipalaa) meidän aamu-unisiin päiviimme ei tällä hetkellä mahdu. Palasin pienen tauon jälkeen Valion Onniin, neljän viljan puuroon, sillä siitä vauva niin kovasti tykkää eikä hänelle viljoista mitään vaivaa onneksi aiheutunut. Puuro nautitaan vaihtelevalla hedelmäsosesilmällä. Juuri tällä viikolla ajattelin, että ihmeen siistiä tuo syöminen vielä tässä vaiheessa; olin odottanut sottaisempaa touhua! Nooh, mies ajatteli räjäyttää potin ja eilen iltapuurotohinoissa pudotti luumusosepurkin pöydältä siten, että se todellakin räjähti ruokailutilaan! Luumusosetta oli tuolien ja baarijakkaroiden lisäksi jopa pöydänkannen alapuolella sekä päätyseinässä saakka! Onneksi on maalatut seinät ja onneksi on niin paljon valkoista – näki heti, mihin sitä sosetta vielä jäi! Nyt mietin vain, että voi miksi en hoksannut ottaa kuvaa…

 

 

Tähän mennessä olemme isänpäivisin muistaneet ainoastaan omia isukkejamme, tänä vuonna sellainen löytyy myös omasta perheestämme. Ensimmäistä äitienpäivää vietimme synnärillä vauvan ollessa kolmen vuorokauden ikäinen. Ensimmäistä isänpäivää olemme viettäneet tänään vauvan täytettyä eilen puoli vuotta. Päivä alkoi kivoilla kylkipotkuilla, joita tuo pieni aarteemme välissämme heräillessään jakeli. Ennätysaikaisin hänelle: jo kahdeksalta! Nousimme sitten pikkuhiljaa ja minä suuntasin keittiöön isänpäiväaamiaista valmistamaan. Kysyin illalla mieheltä, haluaako aamiaisen sänkyyn; ei kuulemma, joten nautimme sen pöydässä. Itsekin mielelläni nautin ruuan katetun pöydän ääressä, mutta esim. palan kakkua voi syödä sängyssäkin :).

007

002-crop

Miehen tuntien tiesin, että pekonia olisi hyvä olla ja sen kaveriksi munakokkelia. Sämpylöitä sydänmuoteilla tehtyine juusto- ja kurkkusiivuineen, teetä ja hedelmiä sekä makeita kakkuja. Niitä leivoin vauvan synttäreille jo perjantaina ja niitä herkutellaan edelleen! Kynttilöitä ja kauniisti katettu pöytä, sillä kattaus on tunnetusti puoli ruokaa. Ehkä ne miehetkin arvostavat nätiksi laitettua pöytää, vaikka eivät siitä yleensä mainitsekaan. Ainakin itsestä tuntuu mukavalta kutsua päivänsankari nätiksi katetun pöydän äärelle. Kokki sai kiitoksen, kun päivänsankarin mukaan pekonissa oli juuri täydellinen rapeusaste ja munakokkelikin oli herkullisen pehmeää – kuulemma parempaa kuin hotelleissa, ohhoh!

305

291

Aamiaishetken lopussa annoin miehelle vielä kortin ja pysyvän muiston tästä ensimmäisestä isänpäivästä: kehystetyn valokuvan hänestä ja pojastamme. Otin kuvan kivalla perhelomallamme vajaa kuukausi sitten. Miehen reaktio oli niin aito ja liikuttava, että kyyneliltä ei kyllä vältytty pöydän kummallakaan puolen.

322

Äsken ostin portaille ilmestyneeltä pieneltä salibandyn pelaajalta rasian pipareita, taidanpa lämmittää tälle illalle vielä vaniljaiset glögit niiden kaveriksi.

Lämpöistä Isänpäivän iltaa! 

 

 

033

Tätä osuutta teistä jo muutamat odottelivatkin! Onneksi kaiken hässäkän keskellä ehdin ottaa tarjoilupöydästäkin kuvia, se on kuitenkin usein juhlien keskipiste – itse juhlan aiheen lisäksi tietysti. Halusin kauniin pöydän tuon rakkaan pienen ihmisen kunniaksi: kaunista, hempeää ja pehmeää. Mielestäni sellainen lopputulos olikin ja olin siihen kovin tyytyväinen.

Pöytäliinaa pähkäilin, en oikein innostunut ajatuksesta ostaa sellaista, koska niin harvoin sellaista tarvitaan. Kastepöytään liina löytyi äidiltäni; kaunis ja läpikuultava kukkakuvioinen. Tarjoilupöydän liina muodostui kaappini antimista: valkoisesta lakanasta, jonka päälle asettelimme valkoiset voilee-verhoni. Ne sopivat hyvin yhteen tilan saman materiaalin verhojen kanssa. Alimmainen voilee-kangas peitti lakanan alleen täysin ja päällimmäisen halusin pöydän keskelle tuollaiseksi kapeammaksi suikaleeksi. Hopeisesta nauhasta pienet rusetit molempiin päihin ja näin juhlapöydän pohja oli valmis:

032

Tarjoilupöydän kukka-asetelma tehtiin tuollaiseen jalalliseen maljaani (ison Mariskoolin tapainen). Kastepöydän kukka-asetelman voit kurkistaa Kastejuhlasta-postauksestani. Kuten siinä kerroinkin, jouduin hieman tätäkin asetelmaa itse muokkaamaan. Kävin ostamassa kaupasta valkoisen ruusukimpun ja korvasin asetelman nurkassa kyyhöttävät neljä neilikkaa niillä. Keltaiset neilikat pääsivät käyttöön sinne tänne sekä sisälle että ulos terassipöydille; niiden minimaljakoina käytin Kivi-kynttilälyhtyjäni.

Pienen muokkauksen jälkeen pöydän asetelmasta löytyi sekä valkoista hortensiaa että luonnonvalkoisia ruusuja; isompia ja pienempiä. Koristuksena pari satiininauharusettia. Siitä tuli mielestäni kaunis! Joissain kuvissa hieman paistaa tuo asetelman vihreä sieni lasin läpi, mutta luonnossa sitä ei oikeastaan edes huomaa. Kuvissa jotenkin korostuu.

017

019

Vaaleanpunaiset vaahtokarkkisydämet sopivat juhlan teemaan mielestäni loistavasti, vieressään vaaleansinisiä sydänkarkkeja.

020

022

cats

030

045

Tässä yksi paikka, jonne asetelmista irrotetut keltaiset neilikat päätyivät – lyhtyjä koristamaan:

038

Terassipöydän ääreen mahtui kuusi ihmistä kahvittelemaan, koko terassi olikin juhlissa ahkerassa käytössä. Halusin tänne jatkaa edes jollain tapaa samaa värimaailmaa kuin sisällä ja sainkin vaaleansinistä pöytätablettien ja vaaleankeltaista neilikoiden muodossa.

050

052

Tällaista teemavärien jatkuvuutta tuskin monikaan juhlavieras huomaa, mutta itselleni tuollaiset seikat ovat tärkeitä juhlia järjestäessä. Mukavaa pientä näpertelyä, joka osaltaan tuo sen juhlafiiliksen :).

059

060

En muistanutkaan aiemmin kertoa, että nuorempi kissamme järjesti ihan oman ohjelmanumeronsa kastetoimituksen aikana… Helteen vuoksi kaikki ulko-ovemme olivat auki ja kesken kaiken kissa juoksikin sitten ruokailutilan ovesta sisään: pieni jyrsijä suussaan ;). Ihmettelin, mihin mies juoksi kesken kaiken, kyllähän nyt kissa saa sisällä olla! Jälkeenpäin vasta kuulin, että kissa oli ajatellut kantaa oman kortensa kekoon mitä tarjoiluihin tulee, heh heh.

Kastetoimituksen jälkeen jokainen hikoili enemmän tai vähemmän, joten virkistävät maljat tekivät kauppansa. Tarjolla oli Pommacin lisäksi tämän kesän herkkuani: Pommac Roséta. Ihanan raikas juoma, ei liian makea!

303

306

Pöydän ei-niin-tunnistettavat herkut kirjoitin liidulla tuohon joskus muistaakseni Divaani-lehden kylkiäisenä tulleeseen liitutauluun. Olen muuten aivan järkyttävän huono kirjoittamaan liidulla/taululle, älkää siis kiinnittäkö huomiota noihin harakanvarpaisiin :).
Hyvänä esimerkkinä voisin mainita viime syksyn, jolloin toimin erään viikon yhden alakoulun opettajan sijaisena. Luokassa tosin käytettiin liitujen sijaan tusseja, mutta se ei asiaa auttanut. Käytin koko välitunnin huolelliseen taululle kirjoittamiseen. Välitunti päättyi ja ensimmäinen oppilas huudahtaa: Mitä tossa lukee?! Mä en saa mitään selvää! Voi olla, että mulla jonkin verran olkapäät hytkyi, kun taulua vasten hihittelin… Lapset; on ne niin rehellisiä!

316

Muistatte varmaan pitopalvelu-katastrofin, joka iski viime hetkillä… Päädyin lopulta tilaamaan juhlien suolaiset ja makeat eri paikoista. Ystäväni ja teidän vinkkien avulla löytyi lopulta lahjakas nuori nainen, joka nuo herkulliset makeat meille loihti. Hän valmisti juhliimme myöskin tuon täydellisen täytekakun suloisine tennareineen ja kukkineen, oi että <3. Meinasin itkuun pillahtaa, kun kakun juhlapäivänä hain!

310

325

Kakkuun valitsin täytteeksi vadelmat ja mustikat, kerman lisäksi. NAM. Ihanan kirpeä, mutta ei kuitenkaan liikaa! Täytekakun viereinen kakku oli aurinkoinen passion-valkosuklaajuustokakku, niin herkullinen sekin. (Aivan vesi kielellä täällä kirjoittelen…) Nämä makeat meille loihti NonparelliNurkan Janita, kiitos vielä! Niin lahjakas ja ystävällinen nuori nainen, että meistä taisi tulla heti kertaheitolla kanta-asiakkaita :).

308

Nonparellinurkassa valmistui myös nämä suussasulavat Cake Popsit. Maitosuklaa-valkosuklaapäällinen ja sisällä vaaleaa appelsiininmakuista kakkutaikinaa. Näistäkin kysyin varovasti, että onnistuuko ja kyllä vain, leikiten ja voi miten herkkuja olivatkaan!

Cake Popsien telinekin tuli Janitalta, siinä oli koristuksena toiveeni mukaisesti vaaleansininen nauha. Teline taitaa näkyä paremmin Juhlien jälkeen -postauksessani.

314

Näiden lisäksi tarjolla oli lihapasteijoita, paria pikkuleipää, vaahtokarkkeja sekä paria vaaleansinistä karkkilajiketta. Ja kaikkia jäi yli, vaikka kuinka ehdin viime hetkillä panikoida, että loppuvatkohan kesken…

315

Oi, ihanat ja herkät juhlat ne oli. Itse sankari ei niistä mitään taida muistaa, mutta onneksi on valokuvat :). Pian vieraiden lähdettyä hän nukahti kesken leikin sitteriin ja yöunillekin kävi jo kahdeksalta normiyhdentoista sijaan. Rankka ensimmäinen juhlapäivä <3.