Isänpäivän tervehdys teille! Täällä on hieman puolikuntoista porukkaa… Sekä minuun että poikaan on iskenyt inhottava flunssa, kyllä on sitkeää laatua! Reilu viikko sitten taisin sairastaa vasta ensimmäisen osan tästä flunssasta lämpöilyn ja kurkkukivun muodossa ja nyt tuli sitten yskä ja nuha. Olin kuitenkin päättänyt valmistaa isänpäivän kunniaksi hieman runsaamman aamiaisen tai oikeastaan brunssin, joten ei se auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen! Herkuttelimme pöydän ääressä vasta aamupäivän puolella. Poika söi aamulla puuron ja jatkoi aamiaistaan vielä brunssipöydän ääressä lähinnä viinirypäleillä ja banaanilla herkutellen. Hedelmäsalaatin lisäksi brunssipöydästä löytyi leipää, munakokkelia, pekonia ja kakkua. Kysyin mieheltä aamulla, mitä hän haluaa brunssipöydässä juoda. Kysyi mitä vaihtoehtoja ja luettelin maitoa, mehua, teetä, kahvia vai haluatko kuoharia? Mies tokaisi, että ei kai me nyt laivalla olla :D. Oi kesäistä M/S Viking Gracea ja Oscar-aamiaista… ♥

010

021

012

Muistan, miten mukavaa oli viime äitienpäivänä saada hemmottelua heti aamutuimaan, joten halusin järjestää sitä myös miehelle. Viime äitienpäivä (Ikikimppu-postaus) olikin ensimmäinen äitienpäiväni kotona; ensimmäisen vietimme synnärillä kolmen vuorokauden ikäinen aarre kainalossa tuhisten. Viime äitienpäivää edellisen päivän olimme viettäneet poikamme yksivuotissyntymäpäiväjuhlien merkeissä, joten herkkuja oli jäänyt mukavasti äitienpäivän aamiaisellekin. Katsoinkin jo kalenterista, että poika täyttää kaksi vuotta juuri äitienpäivänä – kiva sattuma, joka tulee toistumaan neljän vuoden välein. (Mies pääsee ehkä turhan helpolla, kun herkut on aina valmiina…) Tänään saamme isänpäivän lisäksi juhlia pojan puolitoistavuotispäivää! En voi uskoa, että pieni poikani on jo tuon ikäinen! ♥

026

Mahat täynnä on mukava oikaista sohvalle, joten sinne siis! Leppoisaa isänpäivän jatkoa teillekin! ♥

025

Venetsialaiset on juhlittu. Näin se kesä vain tuli ja meni. Onneksi saimme tämän aurinkoisen ja lämpimän elokuun, jotta kesä myös tuntui kesältä. Nyt aurinkoisten viikkojen jälkeen on oikein mukavaa fiilistellä pimeän ajan alkua ja saapuvaa syksyä. Joka kerta nämä vuodenajan vaihtumiset tuntuvat niin ihanilta, ei näihin totu tai turru ollenkaan ja hyvä niin! Aina on jotain uutta mistä nauttia ja sitten kun alkaa ehkä jo kyllästyttämään, onkin taas uuden vuodenajan aika.

Tänä viikonloppuna vietimme tosiaan kesä- tai huvilakauden päätösjuhlaa: veden, tulen ja valon juhlaa. Venetsialaisviikonloppuna Kokkolassa näyttää aina tosi kivalta! Ihmiset innostuvat kesän jälkeen taas kynttilöistä, ulkolyhdyistä ja ulkotulista, koristelevat pihansa ja fiilistelevät. Ilotulitteista en juurikaan välitä, mutta nuo muut venetsialaisperinteet ovat oikein mukavia.

007

lyhdyt

Meidän terassi on syysasussaan; kynttilöitä, tyynyjä ja torkkupeittoja siellä täällä. Viime sunnuntaina keksin ripustaa pari kaapissa majaillutta lyhtyäni terassin toiseen kattopalkkiin, jotta jotain olisi hieman korkeammallakin kuin vain lattian ja pöytien korkeudella. Lopputulos on mielestäni oikein kiva ja olenkin nyt poltellut lyhdyissä kynttilöitä joka ilta.

035

Mietiskelin, että laittaisimme terassin toiseenkin kattopalkkiin yhden lyhdyn roikkumaan. Tuo toinen palkki on matalammalla ja ihan terassin toisessa päädyssä, tässä kuvassa sitä näkyy hieman vasemmalla:

038

Siitä se näkyisi jonkin verran myös etupihan puolelle. Etupihasta puheenollen; olemme huhkineet sen parissa ihan koko päivän. Hieman jäi hommaa vielä huomisellekin, sillä miehen täytyi rientää harrastustensa pariin. Itse juon nyt kupposen cappuccinoa, jonka jälkeen käyn hakemassa pojan mummolasta kotiin. Porskuttaa siellä kuulemma parhaillaan ennätyspitkiä päikkäreitä. Jos ehdin, käyn nappaamassa tuosta etupihasta muutaman kuvan ja kirjoittelen siitä aiheesta huomenissa! Aurinkoista illanjatkoa!

Heipparallaa! Mitäs teille kuuluu? Niin mukavia kuin nämä pyhät ovatkin, niin on niiden jälkeen koittava arkeenpaluukin mukavaa. Saadaan rutiinit taas kohdilleen, tosin eipä ne pojan kohdalla kovin paljoa juhannuksen aikana edes muuttuneet. Yritämme aina järjestää menomme sen mukaan, että poika voi nukkua ja ruokailla totutun rytminsä mukaisesti. En halua riepotella häntä mihinkään nälkäisenä tai väsyneenä. Tokikaan tuo ei aina täysin onnistu, kuten tulevien kesälomareissujemme aikana, mutta noin yleisesti ottaen se on ihan järjestelykysymys.

MERI

Juhannuksena oltiin sekä kotona, mökillä että vanhempieni luona. Oikein perhekeskeinen juhannus siis. Vaikka sekä juhannusaatto että juhannuspäivä alkoivat sateisina, saimme molempina päivinä nauttia auringosta aina iltapäivästä iltamyöhään asti.

lyhty

alppiruusu

Juhannuksenvieton päätti paljunautiskelu eilen illalla. Tosin hyttysiä oli enemmän kuin laki sallii… Siinä vaiheessa, kun miehen päähän laskeutui mun siideripullon korkkia about kolme kertaa suurempi öttiäinen, nousin kuin salamaniskusta ja kipittelin kylppärin puolelle. Hyttysten sun muiden lentävien lisäksi toinen inhotus kesässä on muurahaiset: alkoivat juhannusaattona tunkeutumaan kotiimme eikä meillä tietenkään ollut kaapissa valmiina mitään karkottimia. Senpä vuoksi suuntaammekin tästä ihan näillä näppäimillä Prismaan. Edellisen kerran tuollainen muurahaishyökkäys tapahtui kolmisen vuotta sitten kevättalvella; silloin päämääränään vallata keittiömme. Suihkuttelin sitruunantuoksuista pesuainetta hysteerisenä joka nurkkaan ja karkottimia oli joka askeleella… Tehosi, joten toivotaan samaa tulosta nyt!

cats

Eilen pelasimme veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa mölkkyä; itselleni ja miehelle ensimmäinen kerta kyseistä pihapeliä. Ei taatusti viimeinen, niin hauskaa ja mukaansatempaavaa se oli! Pelasimme neljä pelikierrosta: voitin kaksi (tosin toisen voiton jaoin veljeni tyttöystävän kanssa). Huippuhauska peli kyllä, sai nauraa posket kipeiksi monessakin kohtaa! Tällaiset yksinkertaiset (ja taktikoinnin sallivat) pelit taitavat olla niitä hauskimpia. Juhannukseen kuuluu pihapelit, jouluun lautapelit. Olenkin muuten jo hieman salaa itsekseni intoillut, että jouluun on enää puoli vuotta :).

mölkky

Tänään on tuntunut kyllä niin sunnuntailta kuin vain mahdollista! Tänään oli minun vuoroni nukkua aamulla pidempään (poikamme kun on alkanut heräämään jo seiskalta, ääh mitä mun pienelle aamutorkulle on tapahtunut…) ja tuntuu, etten vieläkään ole kunnolla herännyt tähän päivään. Kun poika oli käynyt päiväunille, yritin torkahtaa sohvalla ja taisinkin pariksi minuutiksi vaipua uneen. Illalla ehdottomasti ajoissa (eli ennen yhtätoista) nukkumaan! Yleensä tuo jää vain aikomukseksi, mutta nyt se täytyy myös toteuttaa…