/

Tämän joulun kattaus syntyi nopeasti jouluaattoaamuna. Olin jo etukäteen ajatellut, että haluaisin kattaukseen raikasta joulunpunaista ja siitä kattaus lähtikin sitten muodostumaan; punavalkoraitaisista serveteistä. Kahdeksalle hengelle katettu pöytä tuli jo astioista sen verran täyteen, ettei kummoisille koristeille jäänyt tilaa eikä niille kyllä ollut tarvettakaan. Muutaman orjanlaakerin pikkuoksan taitoin Iittalan Kivi-kynttilälyhtyihin ja Kastehelmi-kynttilälyhdyissä paloivat kynttilät. Koska lautasliinarenkaille ei tullutkaan tarvetta, laitoin pari sellaista kynttilälyhtyjen alusiksi:

016

Kattauksen pohjana käytin valkoista pellavaliinaani. Jostain syystä en tykkää kotonani sellaisesta ilmeestä, jossa suorareunainen liina vain roikkuu pöydällä. Niinpä otin laatikosta muutaman Pentikin lautasliinarenkaan ja kiinnitin ne pöytäliinan nurkkiin. Koko kattaukseen tuli heti enemmän ryhtiä!

014

Tällä kertaa päätin istumajärjestyksen jo etukäteen ja kiinnitin nimillä varustetut paikkakortit juomalaseihin. Näin tiesin kattaa oikeanlaiset lasit kullekin, sillä tiesin, kuka haluaa juoda maitoa, kuka kotikaljaa, kuka punaviiniä jne. Mielestäni tuntuu kivemmalta, kun maitoa ei tarvitse juoda punaviinilasista.

015

Joulu alkaa olla enää muisto vain… Niin haikeaa! Muistan, että viime jouluna tällaista haikeutta ei ollut ilmassa, mutta nyt joku tyhjiö valtaa alaa. Millähän sen täyttäisi? On niin ikävä niitä marras- ja joulukuun aamuja, kun sai ensi töikseen laittaa joululaulut soimaan! Huomasin tänä jouluna, että joululaulujen kuuntelu kuuluu mulla enemmänkin joulunodotukseen kuin itse jouluun. Toki niitä joulunakin kuunnellaan, mutta silloin niissä on mukana jo tietynlaista haikeutta, sillä tiedossa on, että viimeisiä viedään… Osa minusta odottaa jo ensi syksyä, jolloin joulunodotus tuo taas arkeen sitä ihanaa kutkuttavaa tunnetta ja iloa. Jakaako siellä joku kanssani nämä tunteet?

/

119

Viime päivinä olen puuhastellut monenlaisten jouluisten yksityiskohtien parissa ja samalla olen valmistellut omaa kotiamme jouluun. Syksyn mittaan, kesäkuukausien jälkeen, pyrin tekemään kodista pehmeän ja kotoisan paikan. Koti on tarkoitettu rauhoittumiselle, levolle, lämmölle ja läheisille – joulunaika kruunaa tämän kaiken. En voi tarpeeksi tätä korostaa, mutta sanottakoon taas: rakastan joulua. Rrrrrrrakastan! Ihana pieni poikani nauraa hekottaa aina kuin oikein kunnolla venyttää ärrää!

Yhtenä iltana kävelin läpi jouluvalaistun kotimme kohti olohuoneen sohvaa ja mietin, onkohan kotimme kauneimmillaan aina jouluisin… Rakastan tätä jouluilmettä ja samalla hieman harmittelen, ettei se kuvissa toistu samanlaisena. Parhaimmillaan tämä jouluilme on hämärällä ja pimeällä, kun taas nämä kuvat otin tänään päivänvalolla. Aina kun käännyin kamerani kanssa, selkäni taakse jäi mukava kaaos siivottavaksi: poika tyhjensi kaappeja minkä ehti :D. Näiden kuvien ottamisen jälkeen tuntui kuin olisi käynyt lenkillä!

Joka huoneessa on jotain jouluista valoa. Valoa riittää siten, ettei välttämättä lisävaloa tarvita edes. Sanoin eilen äidilleni, että olisipa ihanaa, kun jouluaattoa ennen olisi vielä viikko eikä vain kahta päivää. Haluaisin elää tässä joulua edeltävässä tunnelmassa aina. Tässä on jotain sellaista taikaa, jota en osaa sanoiksi pukea. Ehkä te tiedättekin…

072

Joulutyyny on kaivettu kaapista esille ja se sai paikan tuosta nojatuolista. Muodostaa kauniin pirteän väriparin orjanlaakerin oksan kanssa. Valkoinen amaryllis näyttää puolestaan siltä, että se avautuu juuri jouluaatoksi.

amaryllis

Joulukuusessa on tänä jouluna vain ja ainoastaan valkoisia koristeita. Suurin osa minun tekemiäni, mutta löytyy joukosta aikoinaan Stockmannilta ostamiani lumihiutaleitakin. Niin ja pojan syntymävuoden kunniaksi hänen ensimmäisenä jouluna ostamani Kalevala Korun pronssinen kuusenkoriste. Mielestäni kuusesta tuli kaunis ihan vain valkoisillakin koristeilla, mukavaa vaihtelua! Näin kuusi pysyy tarpeeksi simppelinä eikä vie liikaa huomiota ikkunatähdiltä. Meillä on vain kerran ollut joulukuusi tässä ikkunanurkkauksessa, tänä vuonna nyt sitten toista kertaa. Vaikka se ei tästä ihan kodin joka nurkkaan niin hyvin näykään, niin pidän tästäkin ratkaisusta. Kuusessa palaa valot yölläkin ja silloin se on niin ihana näky, sillä ikkunat moninkertaistavat kuusen tuikkeen!

049

joulukuusi

Viime yönä oli satanut lunta ja sitä satelee hiljalleen nytkin. Maa ja puut ovat kauniin valkoiset. Poika oli innoissaan, kun pääsi aamulla lumitöihin. Kissat taas päivystävät lähes taukoamatta keittiössä ja syykin on helppo arvata: kinkku on ollut uunissa aamusta saakka. Se aatonaattoillan hetki, kun maistelemme kinkkua, on niin kiva! Lähes kaikki hommat on silloin tehty ja siitä alkaa laiskottelu :)

047

Maalasin yhden säilykepurkin samalla mattamustalla spraymaalilla kuin sen Mustaa asetelmien alle -postauksestani tutun alustankin. Mustalla mokkanahalla kiedoin ympärille askartelumassasta tekemäni tähden. En oikein tiedä, mitä mieltä olen näistä tällä tavoin tuunatuista purkeista. Onko se esim. kiva hyasinttiruukku vai onko se vaan hernekeittopurkki :D.

hyasintti

Vielä on pientä järjesteltävää kotona… Sellaista pientä nysväystä: minne laittaisin nämä kukkaset, entä nämä havut vai käytänkö ne lahjojen paketointiin yms. Ihana ystäväiseni opetti minua tekemään salmiakkihimmelin ja niitä olenkin tässä viimeisen viikon aikana väkertänyt muutaman. Olen niin ylpeä itsestäni, että osasin kärsivällisesti tehdä jotain tuollaista :D. Himmeli pääsi ruokailutilan ikkunaan ja ovenkahvaa koristaa perinteisesti äitini tekemä kranssi.

086

099

126

Lahjoja ei vielä kuusen alla näy, sillä suurin osa on paketoimatta. Kääks! Näen itseni paketoimassa niitä vielä puoliltaöin ja varmaan nukahdan niiden ääreen lahjanaru kädessä…

Meidän perheen yhteinen joululoma on jo alkanut, sillä mies pääsi lähtemään töistä normaalia aikaisemmin. Tänään kodin täyttää viimeisten valmisteluiden tohina, huomenna kodin täyttää lämpö ja läheiset.

Oikein lämpöistä ja tunnelmallista Joulua teille jokaiselle toivottaen,
Satu 

045

/

078

Itsenäisyyspäivä ja jo toinen adventtisunnuntai. Meillä tämän päivän ohjelmaan kuuluu kotoilua ja joulumarkkinoilla käyntiä. Poika odottaa, jos siellä näkyisi joulupukki! Hän on nyt kerran tavannut joulupukin ja voi miten häntä jännittikään! Tietty välimatka oli pakollinen, mutta hieman kauempaa hihkuttiin, kiljuttiin ja heiluteltiin kättä :). Saapa nähdä, miten käy jouluaattona!

Tänään ajattelimme kuunnella kotona joulumusiikkia, poltella kynttilöitä, laittaa esille hieman enemmän joulua (mm. tuo terassikuusi tarvitsee valot!) ja herkutella miehen aamupäivällä leipomilla korvapuusteilla. Mies halusi leipoa samalla pojalle oman nisu-ukon, siitä tuli niin suloinen :D ja siitä tallentuikin kuva Instagramiin. Nyt se on jo syöty.

077

Tänä itsenäisyyspäivänä olen miettinyt maamme itsenäisyyttä ihan eri kantilta kuin aiempina vuosina. Nyt myöskin ensimmäistä kertaa oman kotimaan tulevaisuus huolettaa aika paljonkin ja tulee mietittyä, millainen tämä maa tulee olemaan omalle lapselleni ja hänen mahdollisille lapsilleen… Samaa huolta tuntuu kantavan pojan isomummokin eli minun mummuni, jolle tänä aamuna soitin. Uskon, että ne sankarit, jotka meille itsenäisyyden aikoinaan taistelivat, toivoisivat monen asian olevan toisin. Ei tässä kai muu auta kuin toivoa, että asiat järjestyvät.

072

Täällä on vielä jonkin verran lunta maassa, mutta nyt on taas plussan puolella… Sen vuoksi puut eivät ole enää kauniin valkoisia, mutta ehkä taas ensi viikolla koittaa sellainenkin aamu! Vieressä palaa kynttilä ja tuoksuu mieto hyasintti, väkisinkin alkaa tuntua joululta. Muistelin tuossa, että joinain vuosina olemme ottaneet joulukuusen esille itsenäisyyspäivänä, heh! Ihan niin pitkällä en vielä näissä joulufiiliksissäni ole, mutta tuumaillaan asiaa uudestaan taas viikon päästä. Juhlavaa Itsenäisyyspäivää teille jokaiselle!